Uusimmat

Professor Layton and the Azran Legacy (3DS)

03.02.2014 16:45 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Level 5
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Nintendo 3DS
Saatavilla: Nintendo 3DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Professor Layton and the Azran Legacy
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Japanilainen Level-5 tunnetaan kahdesta asiasta: pääosin erinomaisista roolipeleistään ja Professor Layton -puzzleseikkailusarjastaan. Siinä missä firman roolipelit ovat vuodesta toiseen kehittyneet ja ottaneet toisinaan ehkä tarpeettomiakin riskejä, ovat professori Laytonin seikkailut tarjonneet suhteellisen turvallista ja muuttumatonta seikkailua.

Nyt julkaistu, näillä näkymin Layton-sarjan viimeinen osa on samalla myös sen kunnianhimoisin, laajin ja tunnelmaltaan vauhdikkain. Muutokset ovat sarjan sisäisesti melkoisen merkittäviä, mutta Laytonin perinteinen charmi on silti säilytetty sekä hyvässä että pahassa. Lähinnä hyvässä.

Azran Legacyssä professori kumppaneineen ajautuu koko maailmanrauhaa uhkaavan juonen keskelle, kun sankaripoppoo löytää sattumalta muinaista Azran-sivilisaatiota edustavan, syväjäässä puoli ikuisuutta uinuneen tytön. Tyttöä ja tämän edustaman sivilisaation aarteita ja tietoa hamuaa myös mystinen maailmanvallasta haaveileva järjestö, jonka kanssa professori joutuukin poikkiteloin tuon tuosta. Alkaa sankareitamme ympäri maailmaa vievä seikkailu, joka on sarjan peleistä ehdottomasti toimintahenkisin. Maisematkin vaihtuvat useaan otteeseen aina Venäjän ikiruodasta kuumaan Etelä-Amerikkaan.

Herrasmies on aina herrasmies

Pelillisesti Azran Legacy toimii pääosin kuten mikä tahansa sarjansa peli. Se yhdistää nokkelia, usein matemaattispainotteisia puzzleja ruutu kerrallaan etenevään seikkailuun, jota siivittävät paitsi mainio käsikirjoitus myös äärimmäisen tasokas ääninäyttely. Oman charminsa tuo myös pelin sympaattisella tavalla lapsellinen ja naiivi näkemys englantilaisuudesta hassuine silintereineen, aksentteineen ja kulttuureineen. Tämä kaikki yhdessä muodostaa omanlaisensa tunnelman, jota ei oikein mistään muusta pelisarjasta löydy.

Layton-sarjan ongelmista ehkä suurimpia ovat olleet puzzlejen hienoinen itsensä toistavuus ja hassu sijoittelu. Azran Legacy korjaa ongelmaa monin tavoin: ensinnäkin puzzlet on nivottu varsinaiseen kontekstiin ja tarinaan huomattavasti aiempaa sujuvammin, ja samalla puzzlejen skaala on laajentunut: matemaattisen painotuksen lisäksi vaihtelua tuovat minipelit ja RPG-henkiset puzzletaistelut Targent-ryhmittymää vastaan.

Muutokset eivät kuitenkaan loppujen lopuksi ole järisyttäviä, ja Azran Legacy on pitkälle tuttu ja turvallinen sarjansa edustaja. Mikäli Laytonien idea ja charmi eivät ole vedonneen sarjan aiemmissakaan osissa, on hyvin epätodennäköistä että meininki kolahtaisi nyt muutoksistakaan huolimatta. Meille jotka pitävät sarjasta kuin hullu puurosta, muutokset ovat sen sijaan piristäviä ja tervetulleita.

Tällä haavaa viimeinen Professor Layton -peli ei tietyntyyppisestä epilogiluonteisuudestaan huolimatta ole harmillinen loppu. Se vie professorin seikkailut päätökseen tyylikkäästi ja arvokkaasti, mutta jättää samalla myös tulevaisuuden auki. Jonkinlainen päätöspiste alkoi rehellisyyden nimissä ollakin jo paikallaan, sillä on vaikea uskoa että samalla konseptilla olisi voitu luoda sarjaan vielä seitsemäskin osa. En toisaalta usko että Level-5 tuosta vain hylkää loistavia hahmojaan ja maailmaansa, joten tulemme todennäköisesti törmäämään professoriin vielä tavalla tai toisella.

 

Toinen mielipide

Ennen Azran Legacya en ollut koskenut yhteenkään Professor Layton-sarjan peliin, joten tuttavuus oli täysin uusi. Tiesin toki, että pelissä leijonanosa peliajasta vietetään erilaisten pulmien parissa, mutta se tuli yllätyksenä, että peli olisi näin hurmaava.

Professori on hahmona todella onnistunut. Tykästyin neropattiin melkoisesti jo yhden pelin aikana, joten sarjan parissa alusta asti matkanneet ovat varmasti todella kiintyneitä häneen. Samanlaisia hyvin pukeutuneita herrasmiehiä löytyy geneeristen avaruussolttujen täyttämästä pelihahmojen kirjosta aivan liian vähän. Melkoisena yllätyksenä tuli myös pelin kuvankaunis ulkoasu.

Pulmat laittoivat kokemattoman (ja tyhmän) salapoliisin jo aikaisessa vaiheessa polvilleen. Varsinkin matematiikan puolelle kallistuvat pulmat saivat minut anelemaan armoa, laskento kun ei koskaan ollut koulussa vahvin aineeni. Varoituksen sana siis muille aineen ystäville, tulette katumaan sitä, että jätitte läksyt tekemättä. Itse ainakin kaduin.

Paikoin pelin pulmat toivat tosiaan mieleen kouluajat. Päättelykykyä ja loogisuutta vaatineet tehtävät olivat kuin tuulahdus koulun rennoimmilta tunneilta, joilla vain tapettiin aikaa ennen joululomaa. Pelatessa mietin, että eikö pelin avulla voisi tunneilla ratkoa koko luokan kanssa yhdessä pulmia? Nuorisoon varmasti vetoaisi modernimpi lähestymistapa opiskeluun. OAJ, tämä idea on käytettävissä ilmaiseksi.

Mikael  Miilumäki

 

 

Lue myös

Doki-Doki Universe (PS3, PS4, PSV)

Dragon’s Crown (PS3, PSV)

Mario Party: Island Tour (3DS)

Spacebase DF-9 –ennakko (Linux, Mac, PC)

Thunder Wolves (PC, PS3, Xbox 360)

World of Warplanes (PC)

WRC: FIA World Rally Championship 4 (PC, PS3, PSV, Xbox 360)