Revolution Under Siege (PC)

05.01.2011 15:00 Jari Mikkonen

Tekijä: SEP REDS
Julkaisija: AGEOD ja Matrix Games
Testattu: PC, Windows XP, Intel Core2 2,13GHz, 2Gt muistia, GeForce GTS250
Saatavilla: PC
Pelaajia: 1, 2-3 (PBEM)
Laitevaatimukset: Windows XP/Vista/7, 1,8 GHz prosessori, 1 Gt (XP) tai 2 Gt (Vista/Win7) muistia, 512 Mt näytönohjain
Versio: 1.01b
Pelin kotisivu: http://www.revolutionundersiege.com
Arvostelija: Jari Mikkonen

Sotapelit ovat genrenä yhtä periamerikkalainen ilmiö kuin omenapiiras ja vapaapaini. Muualla lajityypin harrastajat ovat harvassa ja niinpä peliaiheetkin koskettelevat yleensä niitä sotia joissa jenkeillä oli oma pistin sopassa.

Siksi putosin tuolilta kuullessani pelistä, jossa aiheena on Venäjän sisällissota 1917-1922. Ja sokerina pohjalta löytyy Suomen sisällissota! Häkellyttävän valinnan takana on ranskalainen SEP REDS –tiimi. Onko lopputulos vallankumouksellinen vai sama kuin Napoleonin Moskovan-reissulla?

Käsi joka vallankumouksen kehtoa keinuttaa

Venäjän sisällissota oli kaoottinen hullunmylly, jota ei ihmisjärjellä tai selvinpäin voi käsittää. Kun Leninin bolshevikit nousivat valtaan Pietarissa ja Moskovassa, alkoi erinäisiä vähemmistökansallisuuksia irrota äiti-Venäjän helmoista. Lännessä saksalaiset miehittivät Ukrainan, etelässä, idässä ja pohjoisessa englantilaisten ja ranskalaisten tukemat valkoiset kenraalit käynnistivät vastahyökkäyksiään punikkeja vastaan ja kaiken kukkuraksi sotavangeista koottu Tshekkilegioona nousi kapinaan Siperian rautatiellä, käytännössä halliten puolta valtakuntaa. Lev Trotskin muodostaman Puna-armeijan kukistettua kapinakenraalit sota eteni vielä Varsovan porteille, missä tuli taas kerran takkiin. Käsittämättömän joka ilmansuuntaan käydyn kohelluksen seurauksena syntyi silti suuri ja mahtava Neuvostoliitto.

Kehutun AGE-moottorin pyörittämä Revolution Under Siege mallintaa kaiken tämän, joko erillisinä skenaarioina tai valtavana koko sodan kattavana megakampanjana. Tarjolla on myös hypoteettinen Drang Nach Osten 1921-24 skenaario, mikäli rahat eivät riittäneet Grigsbyn War in the Eastiin. Samalla myös saadaan vastaus vanhaan kysymykseen, eli mitä olisi tapahtunut, jos kenraali Mannerheim olisikin saanut hyökätä Pietariin.

Kaikkiaan pelissä on kolme tutoriaaliskenaariota ja seitsemän varsinaista skenaariota/kampanjaa, joista kolme on 14-17 vuoron pientaistoja ja neljä on 64-86 vuoron mittaisia maratoneja. Kampanjoissa on tarjolla erilaisia strategisia valintoja jotka voivat muuttaa pelin luonnetta paljonkin, eikä tekoälykään tunnu marssivan aina samoja ratoja, joten uudelleenpeluuarvoa pitäisi olla.

Sodassa koko maailmaa vastaan.

Kattaus ei jätä paljoa toivomisen varaa, mutta skenaarioiden alussa annettavat tiedot eivät päätä huimaa. Muutama sananen yleisistä päämääristä ei vielä paljoa kerro odotettavissa olevista tapahtumista, joten ensimmäisellä peluukerralla on pakko varautua yllätyksiin, välillä useita vuoroja peräkkäin. Ympärysvallat saattavat lähettää osaston, Donin kasakat tulevat valkoisten puolelle tai kansa nousee kapinaan. Historiallisia, peliin vaikuttavia tapahtumia on paljon, mutta niistä, kuten muistakaan pelitapahtumista, ei ole helppoa saada selkoa. Sisällissodan kulku oli äkkiarvaamaton, mutta strategiapelissä olisi hyvä olla enemmän ennakoitavuutta kuin lassipallossa. Esimerkiksi Suomen sisällissota-skenaariossa kerrotaan, että lahtarien olisi syytä piestä punikit ennen saksalaisten Itämerendivisioonan tuloa, jos he haluavat puhtaan voiton. Mutta koska saksalaiset tekevät maihinnousunsa, sitä ei kerrota.

Mannerheim on vapauttanut Tampereen ja etenee kohti Riihimäkeä. Mutta on syytäkin: Saksa on jo ängennyt apajille, nyt on kiire.

Syvä iskumme on, WEGO voittamaton

Sotavoimat koostuvat yksittäisistä rykmenteistä, pattereista ja eskadroonista, jotka kuitenkin erillään ilman prikaatin tai divisioonan johtajaa ovat hitaita ja heikkoja. Johtajia on monenlaisia: joku saattaa olla juoppo, ummikkovenäläinen taas pärjää huonosti kasakka-alaisten kanssa. Jotta johtamisen saisi mahdollisimman sujuvaksi, on perustattava armeijakuntia ja armeijoita, ja näiden komentajilla on syytä olla paljon rautaa kauluksissa.

Harkova on menetetty. Halutessaan taisteluista saa vielä yksityiskohtaisen, tunti- ja yksikkökohtaisen selonteon, mutta tästä ruudusta käy jo ilmi olennaisin.

Taistelu Venäjästä käydään WEGO-pohjaisesti, eli ensin molemmat puolet antavat käskynsä kahden viikon vuoroa varten, minkä jälkeen katsotaan kuinka sitten kävikään. Palaute tapahtumista on kuitenkin kehnoa. Käydyistä taisteluista pärähtää ruutuun yksityiskohtainen selonteko, mutta jos osasto on vetäytynyt vihollisen tieltä ilman taistelua, tulee siitä vain merkintä tapahtumalistaan, josta näkyy vain muutama rivi kerralla, kun tapahtumarikkaalla vuorolla voi tulla kymmeniä ellei satoja tapahtumailmoituksia. Typerästi koko listaa ei saa kerralla näkyviin. Valittavissa on myös erillinen replay-toiminto jossa voi kelata vuoron tapahtumia päivän kerrallaan, mutta miksei sitä näytetä automaattisesti? Replayssä on myös omia omituisuuksiaan, kuten välillä näennäisesti valoa nopeammin warppailevat vihollisyksiköt.

Tapahtumapalautteen ongelmista huolimatta sodankäynti on toimivaa, ja mielenkiintoisia haasteita piisaa. Koska vuoron aikana ei enää voi tapahtumien kulkuun vaikuttaa, on syytä antaa joukoille oikeat ohjeet: hyökätäkö viimeiseen mieheen vai vältelläkö kosketusta vihollisen kanssa vai jotain siltä väliltä. Entä miten huolehtia osastojen yhtäaikaisesta saapumisesta taisteluun? Venäjällä piisaa lääniä, joten kiinteitä rintamalinjoja ei varsinkaan alkuvuosina synny. Joko selusta täytyy jättää alttiiksi partisaaneille tai sitten vähiä rintamajoukkoja täytyy rokottaa. Lopulta kuitenkin vihollistoiminta saattaa suistaa koko huolella hiotun suunnitelman raiteiltaan. Pelin tekoäly ansaitsee tästä kiitoksen, se kyllä osaa keskittää voimansa pelaajan heikkoja kohtia vastaan ja ottaa aloitteen haltuunsa, kun sitä sille tarjotaan. Kun haaste ei enää riitä, sitä pystyy myös ruuvaamaan monipuolisesti ylöspäin.

Myös sähköpostimoninpeli onnistuu, tähän ei vain opasteta pelin sisällä mitenkään. Postipeli käynnistetään kuten yksinpeli, joka aluksi tallennetaan, sitten tietty tiedosto lähetetään vastapelaajalle, joka käskyjenjaon jälkeen palauttaa sen takaisin pelin isännälle, ja vuoro ajetaan. Prosessi ei ole kovin monimutkainen, mutta tällaisen perusasian kätkeminen 130-sivuiseen manuaaliin ei aivan ole tätä päivää. Ohjeissa ei myöskään selkeästi kerrota, kuinka monta pelaajaa moninpeliin voi osallistua. Ilmeisesti enintään kolme.

Punaisen lokakuun metsästys

Sodan simulaationa RUS on monipuolinen. Kartan pääalue kattaa Itä-Euroopan länsi-Puolasta läntiseen Siperiaan ja Arkangelista Kaukasukselle. Lisäksi kartta sisältää useita kaukaisempia alueita kuten muun muassa keski-Siperian, Venäjän Kaukoidän ja Murmanskin rautateitse saavutettavina erillisinä alueinaan. Ratkaisu voi tuntua erikoiselta moniin muihin peleihin verrattuna, mutta se toimii. Pelialue on kompaktimpi kun Siperian erämaita ei kuvata yhtenäisessä mittakaavassa Euroopan keskusten kanssa. Tämän ansiosta myöskään pääkartan ulkopuolisia sivunäyttämöitä, kuten Murmanskia, ei ole jätetty kokonaan pois, kuten esimerkiksi Grigsbyn War in the Eastissä.

Näin harvassa punaiset joukot ovat 1918.

Taisteluilla on myös seurauksensa. Voitokkaat kenraalit saattavat ansaita ylennyksiä, hävityistä taisteluista ja tärkeiden kaupunkien menetyksestä kansan tuki häviää. Kampanjasta riippuen tarjolle voi tulla sisä- ja ulkopoliittisia valintoja, kuten aseiden vienti liittolaisille, teollisuuden laajentaminen tai viljan pakko-otot musikoilta. Talonpojat voivat kuitenkin herrojen sotaleikkeihin kyllästyttyään aloittaa oman nuijasotansa. Muuten taloudenpidolla ei tarvitse rasittaa päätään, Paradox-pelien kaltaista tuotannon hienosäätöä ei ole.

Suomi ja Baltian maat ovat liittyneet Saksan rintamaan Neuvosto-Venäjää vastaan. Pietari voi kuitenkin olla kova pala jopa Mannerheimille…

Revolution Under Siege ei aluksi herättänyt minussa suoranaista kompulsiivista pelihimoa, mutta joistakin ongelmistaan huolimatta viihdyin sen äärellä hyvin. Pelaamisen riemua haittasivat kuitenkin pelin kaatavat virheilmoitukset, jotka keskeyttivät pelaamisen muutamaan otteeseen. Suuhun jää paha maku, kun juuri taistelutuloksia jännätessä peli ilmoittaakin, että nyt täytyy mennä… Tekijät ovat kuitenkin ahkerasti paikkailleet pelaajien ilmoittamia virheitä ja bugeja, siispä kannattaa tarkistaa AGEOD:in foorumilta viimeisin patchi. Tätä kirjoitettaessa tuorein versio on 1.01b, joka tuntuisi jo poistaneen pelin kaatavat virheet.

Venäjän sisällissodasta ja ylipäänsä itäisen Euroopan 1900-luvun historiasta kiinnostuneille peli on pakko-ostos. SEP REDS on selvästikin paneutunut aiheeseen suurella sydämellä, ja tulos huokuu vallankumousvuosien henkeä. Muiden sotastrategiapelien ystävien kannattaa ainakin tutustua demoon. Pelin tyyli ja AGE-mekaniikka voivat vaatia totuttelua (Mein Gott, eihän tässä ole heksoja!!!), mutta kun siihen pääsee sisälle, on RUS viehättävä ja palkitseva strategiapeli, josta riittää haastetta ja opittavaa pitkäksi aikaa. Ja nyt, jos suotte, palaan rintamalle: miekkaani en pane tuppeen ennen kuin viimeinenkin Leninin soturi ja huligaani on karkoitettu!

Lue myös: C’est la guerre – AGEOD tekee hienoja strategiapelejä

Valikoitua suomenkielistä kirjallisuutta aiheesta:

Pertti Luntinen: Sota Venäjällä – Venäjä sodassa

Boris Pasternak: Tohtori Zhivago (myös elokuva/tv-sarja!)

Jari Tervo: Troikka