Uusimmat

Rocksmith 2014 (PC, PS3, Xbox 360)

25.11.2013 17:14 Heikki Takala

Tekijä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows 7 tai uudempi, 2,66 GHZ tuplaydinprosessori, 4 Gt muistia, DirectX 9 – yhteensopiva näytönohjain, 1 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Rocksmith 2014
Arvostelija: Heikki Takala

Rocksmithista on turha yrittää puhua pelinä, ellei peliteorian säikeitä aleta venyttämään aivan liian pitkälle. Näin ollen sitä on turha arvostella pelinä. Mitä Rocksmith on, on virtuaalinen kitarakoulu, ja sellaiseksi törkyhalpa. Se mikä pelissä tulee kalliiksi, on väistämätön halua hankkia Les Paul. Vaikka vain koristamaan kaapin päällistä.

Omani on pölyttynyt suojalaukussaan jo rikollisen kauan. Kuudennella luokalla alkanut harrastus ei ole koskaan loppunut, valitettavasti se ei ole koskaan täysin alkanutkaan. Kitaransoitto on itselleni lähinnä fiilistelyä. Tempun tai riffin opettelemista siellä täällä, sekä namikoiden työntämistä kaakkoon.

Diggari olen sen sijaan ollut aina, ja osaan arvostaa sitä mitä Rocksmith yrittää tehdä. Sen vaikutus lienee näet nykyajan ylituotetussa soundimaailmassa valistava. Biisilista on täydellinen. Se ei kenties tunnu siltä ensikuuleman perusteella, eikä tasan tarkkaan takakannesta luettuna. Mutta uskokaa pois, se on sitä. Tiettyä musiikkia osaa arvostaa usein vasta, kun ymmärtää sen juuret, ja vaikka ei arvostaisikaan, Rocksmith avaa hienosti eri bändien biisirakenteita. Itselleni oli suuri yllätys huomata että käytännössä kaikki Kissin biisit perustuvat muutamaan blues-skaalaan. Niihin helpompiin. Kenties Paul Stanley ei valehdellut kertoessaan ettei kukaan miehistä osannut soittaa bändin aloittaessa.

Niin tai näin, musiikkiharrastustaan aloittaville tuskin mikään biiseistä on helppo. Ja usein helpolta kuulostavat biisit ovat sieltä vaikeimmasta päästä. Rocksmithin avulla laulujen joukkoon laskeutuminen on kuitenkin lempeä kokemus.

Orgaanista oppimista, kasvavia nyansseja

Edelliseen Rocksmithiin tutustumattomille kertaus: Rocksmith yhdistää oikean kitaran konsoliin, ja lukee nuotit kitaran mikkien kautta. Otelauta näytetään livenä televisiossa ja värikoodatut nauhat sekä merkit indikoivat seuraavaksi soitettavaa sointua.

Tapa oppia on oiva. Jokainen biisi alkaa helpoimmista rytmikuvioista, ja taitojen karttuessa sointuja tulee alati lisää kunnes kitaristin oletetaan osaavan soittaa koko biisin. Tämä toimii hyvin valtaosan ajasta. Useimpien artistien sävellykset perustuvat tietynlaisiin yksinkertaisiin peruskuvioihin, jotka yksinkertaisesti saavat kasvaessaan nyansseja. Nämä nyanssit lisätään ajan mittaan kuvioihin mukaan, ja laulun oppiminen on usein orgaanista. Esimerkiksi Musen tai Foo Fightersin laulut ovat komppikuvion selvittyä varsin helppoa soiteltavaa, eivätkä eksoottisemmatkaan tuttavuudeet ole juuri tämän hankalampia.

Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön. Slayerin War ensemble kuuluu niihin lauluihin, jotka on syytä opetella ennen Rocksmithin versiota. Nuotit paukkuvat eteen sellaisella vilinällä etteivät ruutua lukemaan ehdollistetut aivot pysy enää perässä, ja biisi pitää vetää tunteella ja selkärangasta.

Rocksmithin tapa lienee helppo omaksua, jos vasta aloittelee harrastustaan. Ne jotka ovat tottuneet lukemaan sinnepäin tehtyjä tabulatuureja ovat kuitenkin hetken aikaa hukassa. Mutta vain hetken. Rocksmithin nuotinnosjärjestelmä on kenties parempi tapa näppäillä kuin tablat, sillä se parantaa koordinaatiota kielien ja otteiden välillä, vaikkakin ajoittain oktaavin mittaiseksi venyvä otelauta saattaa olla hankala lukea television ruudulta. Jäin myös kaipaamaan perusnuotteihin perustuvaa versiota lauluista, joka olisi kenties antanut ennalta tuntemattomasta biisistä jonkinlaisen yleiskatsauksen ennen skaaloihin sukeltamista.

Riffien opettelu on sen sijaan helppoa. Rocksmithin uusi versio esittelee kitaristeille Riff Repeaterin, jota ilman on hankala elää. Tämä antaa kitaristeille rauhan opetella tiettyjä biisien kohtia loopilla niin kauan että soitanta sujuuvarmuudella. Se on taivaanlahja tarkempia kuvioita vaativissa eepoksissa. Ja jos oppi ei viäläkään uppoa, juttuja voi opetella tietynlaisia tekniikoita esittelevistä erittäin huolella tehdyistä videoista.

Rocksmith ei ole pelkkää kohkaamista. Mukaan on ympätty Guitarcaden muodossa myös minipelejä, joissa leikitellään erilaisilla skaaloilla ja näppäilytekniikoilla. Kaikki minipeleissä esiintyvät tekniikat ovat tarpeellisia itse laulujen soitossa. Kitaraan koskaan koskemattomat haluavat luultavasti aloittaa uransa tästä viihdyttävästä alkeiskoulusta, jossa hevikitaristi oppii kaikista tärkeimmät tekniikat, mitkä ovat tietenkin lickit ja hammer on/pull off tekniikat. Näiden jälkeen kaikki muu on pelkkää hifistelyä.

Pohjimmiltaan Rocksmithissa on kyse opiskelutyökalusta. Se opettaa niin aloittelijaa kuin edistynyttä skeban varressa, ja tarjoaa monelle kitaraa soittavalle innostavan tavan opiskella musiikkia bändin säestämänä, sen sijaan että he soittaisivat musiikin päälle. Mitään keinotekoisia esteitä minkä tahansa biisin soittamiselle ei ole, ja kaikki tilat on avattu heti kättelyssä. Hyvä näin, sillä kokeneemmat tuskin haluavat opetella tremoloja hassujen minipelien parissa.

Silti Rocksmith vaatii panostusta. Kuten viimeksikin, myös 2014-versio kärsii karmeasta viiveestä minkä tahansa muun kuin analogisen lähteen kautta. Televisiosta riippuen HDMI:n käyttäminen  äänisignaalin kuljettamiseen voi tehdä pelistä joko täysin soittamiseen kelpaamattoman tai pelkästään karmean. Tämä on hyvä ottaa huomioon ennen ostoa, sillä Rocksmithiin uppoutuminen vaatii vahvistimen ja kaiuttimet. Piste. Unohtamatta kitaraa, tosin markettien  ihmemaasta alkaa käypää kamaa löytymään jo kohtuullisella hinnalla, joten tämä tuskin kenenkään pankkia kaataa.

Rocksmith pitää minkä lupaa. Se on uskomattoman mukava tapa soittaa kitaraa, ja varteenotettava työkalu oppimiseen. Peli se ei kuitenkaan ole. Ellei kitaransoittoa käsitellä pelinä. Mistä moni jazz-muusikko olisi pahoillaan.

 

Biisilista:

  • Aerosmith – Walk This Way
  • Alice Cooper – No More Mr. Nice Guy
  • Alice In Chains – Stone
  • Arctic Monkeys – R U Mine?
  • Avenged Sevenfold – Bat Country
  • Bob Dylan – Knockin’ On Heaven’s Door
  • Boston – Peace Of Mind
  • Bush – Machinehead
  • B’z – ultra soul
  • Def Leppard – Pour Some Sugar On Me (2012)
  • Deftones – My Own Summer (Shove It)
  • Iron Maiden – The Trooper
  • EarlyRise – Wasteland
  • Fang Island – Chompers
  • Foo Fighters – Everlong
  • Gold Motel – Brand New Kind Of Blue
  • Green Day – X-Kid
  • Jack White – Sixteen Saltines
  • JAWS – Stay In
  • Joe Satriani – Satch Boogie
  • Kiss – Rock And Roll All Nite
  • La Sera – Love That’s Gone
  • Magic Wands – Black Magic
  • Mastodon – Blood and Thunder
  • Minus The Bear – Cold Company
  • Monster Truck – Sweet Mountain River
  • Muse – Knights Of Cydonia
  • Nirvana – Heart Shaped Box
  • Oasis – Don’t Look Back In Anger
  • Pantera – Cemetery Gates
  • Paramore – Now
  • PAWS – Sore Tummy
  • Queen – We Are The Champions
  • Radiohead – Paranoid Android
  • Ramones – Blitzkrieg Bop
  • Ratt – Round And Round
  • Red Fang – Wires
  • R.E.M. – Losing My Religion
  • Rise Against – Savior
  • Rush – The Spirit Of Radio
  • Screaming Females – Rotten Apple
  • Slayer – War Ensemble
  • Splashh – All I Wanna Do
  • System Of A Down – Hypnotize
  • Tak Matsumoto – Go Further
  • The Dear Hunter – Stuck On A Wire Out On A Fence
  • The Kinks – You Really Got Me
  • The Police – Every Breath You Take
  • The Rolling Stones – Paint It, Black
  • The Shins – For A Fool
  • The Smashing Pumpkins – The Chimera
  • The Who – My Generation
  • Tom Petty And The Heartbreakers – Mary Jane’s Last Dance
  • Weezer – Say It Ain’t So
  • White Zombie – Thunder Kiss ’65

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Toinen mielipide

Olen ollut koko ikäni tekemisissä musiikin kanssa. Aloitin alle kouluikäisenä viulusta, josta siirryin pianoon ja siitä kitaraan. Kitaraa soitan yhä, mutta en niin aktiivisesti kuin nuorena. Laiminlyönti harmittaa, sillä soittaminen on loistava tapa rentoutua ja hukata itsensä täysin musiikkiin.

Kitaran soittamisen etäopiskelu vaatii paljon paneutumista, jota ei voi sivuuttaa huonolla asenteella. Otteeni on sen suhteen hieman lipsunut, sillä yritän antaa kaikelle rakastamalleni aikaa. Olen kuitenkin viettänyt nyt musiikin parissa hetken normaalia pidempään, sillä tietokoneessani on pyörinyt useampana päivänä viikossa Rocksmith 2014.

Rocksmith 2014 sisältää lukuisia hittejä eri vuosituhansilta, joita soittelee ihan mielellään. Mukaan on mahtunut jopa The Animalsien House of the Rising Sun, joka on yksi lempikappaleistani. Jäin kuitenkin Heikin tavoin kaipaamaan pelkkää sointuversiota niin tästä kuin muista kappaleista. Ne olisi voitu toteuttaa esimerkiksi lisäämällä pelkät soinnut -kohta. Myös mahdollisuus opiskella pelkkiä tabulatuureja pysähtyneessä tilassa olisi ollut paikallaan. Guitar Prolla opiskelleet pääsevät kuitenkin nopeasti jyvälle hahmottelusta, vaikka kielten eri värit tuottivatkin minulle aluksi ongelmia.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, joten toistoihin perustuva Riff Repeater on loistava uudistus. Haluttuja kappaleita voi hioa omaan rauhalliseen tahtiin ja vaikka täydellisyyteen saakka. Vaihtoehtoisesti peliä voi helpottaa asetusta vaihtamalla, jolloin useampi virhe katsotaan läpi sormien. Tällöin voi keskittyä virheettömyyden tavoittelun sijasta vain fiilistelyyn.

Vaikka peli koettaa hakea hyvää fiilistä, jäi minua vaivaamaan muun muassa se, että jos olet jo aiemmin soittanut jonkun kappaleen suhteellisen hyvällä menestyksellä, muistaa peli tilanteen ja palatessasi siihen hetken päästä uudelleen meno onkin jo todella paljon haastavampaa. Olin niin innoissani lukuisista kappaleista, että päädyin käymään lävitse lähes koko soittolistan, ja kun vihdoin päätin opetella Arctic Monkeysien R U Minen täydellisesti, tulkitsi peli tasoni jo olevan lähes huipussaan. Takaisin alkutilanteeseen on hankala palata, vaan on turvauduttava Riff Repeateriin.

Normaalisti Rocksmithiä voi pelata yhdistämällä kitara tietokoneeseen tai konsoliin mukana tulevalla usb-kaapelilla, mutta itse käytin latenssin välttämiseksi analogista kaapelia. Välikappaleena toimi MicroCube-vahvistin, josta on ulostulo tietokoneeseen. Lopputulos on yllättävän toimiva.

Pleikkariin on myös mahdollista hankkia ulkoinen äänikortti, joka yhdistetään laitteen usb-väylään. En ole tätä kokeillut, joten sen toimivuus ja latenssiongelmat jäävät arvailun varaan. Konsolilla pelatessa onkin mahdollista varmistaa nollalagi investoimalla lagittomaan näyttöön, joita valmistaa ainakin Benq.

Rocksmith on mainio tapa opetella musisointia. Se ei ole pelkkä opettaja, vaan se tarjoaa mahdollisuuden kerrata unohtuneita skaaloja, jamitella päässä kehiteltyä riffiä bändin kanssa tai ihan vaan fiilistellä hyviä kappaleita. Aitoa opettajaa se ei korvaa, mutta sen kanssa on pirun hauskaa. Jos olet aina haaveillut kitaran soittamisesta, mutta et ole koskaan kerinnyt aloittaa, nyt on korkea aika. Tämä, jos joku, vie mennessään.

Niklas Isberg

 

Lisää aiheesta

Mulkaisu: Rocksmith

Rocksmith (PC, PS3, Xbox 360) 

Rocksmith -ensikosketus – lopultakin todellista kitarapelaamista 

Lue myös

Battlefield 4 (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Bioshock Infinite: Burial at Sea Episode 1 DLC (PC, PS3, Xbox 360)

Girl Fight (PS3, Xbox 360)

Sonic Lost World (3DS, Wii U)

Wii Party U (Wii U)

WWE 2K14 (PS3, Xbox 360)