Shadowgrounds Survivor (PC)

18.01.2008 18:19 Miikka Lehtonen

Kaksi vuotta sitten suomalainen Frozenbyte onnistui nostamaan itsensä kulttikehittäjien listalle mainiolla Shadowgrounds-pelillään. Valon ja varjon leikki yhdistettynä reippaaseen muukalaismurhaan olivat resepti, jolla pääsi suoraan pelaavan yleisön sydämiin, vaikka myyntilistojen kärkisijat jäivätkin haaveeksi.

Enää ei tarvitse sahata uudelleen vanhan pelin kenttiä tai fanituotoksia, sillä peli on vihdoin saanut jatko-osan. Tai sivuosan, sillä kyseessä on pikemminkin alkuperäisen pelin tapahtumia sivuava, itsenäinen lisälevy.

Sen enempää pelin juoneen pureutumatta ihmiskunnan avaruustukikohta on joutunut hirmuisten muukalaishirmujen hyökkäyksen kohteeksi. Suuri osa planeetan asukeista on päättynyt muukalaisten suihin, mutta muutama siirtolainen on onnistunut taidoistaan tai tuurista johtuen selviytymään. Lohtu on kuitenkin vain hetkellinen, sillä alkupisteen ja eloonjäämisen väliin mahtuu kymmeniä tiukkoja tilanteita ja tuhansia kuolleita muukalaisia.

Kolme muskettisoturia

Shadowgrounds Survivor ei ole todellinen jatko-osa alkuperäiselle pelille, vaikka sitä sellaisena mainostetaankin. Pikemminkin se tarjoaa uuden perspektiivin alkuperäisen pelin tapahtumiin, käyttäen hyödykseen vanhan pelin engineä viilauksilla ja parannuksilla.

Alkuperäispelin tapaan tarjolla on edelleen lintuperspektiivistä kuvattua toimintaa, jossa yksinäinen sankari haahuilee pitkin avaruussiirtokunnan maisemia tykittäen kumoon lähes loputtomia muukalaislaumoja. Viehätys perustuu hiottuun pelattavuuteen sekä pahuksen näyttävään grafiikkaan.

Varsinkin Shadowgroundsin valo- ja varjoefektit ovat edelleen pelimaailman kärkipäätä ja taistelut näyttävät huikeilta, kun suuliekit, taskulamput ja räjähtävät tynnyrit saavat ympäristön elämään villinä varjojen tanssina – ja kaikki tietenkin kunnon fysiikkamoottorilla höystettynä. Vanhemmat lukijat muistavat varmasti Amigan ja PC:n legendaariset Alien Breed -pelit ja kuolaavat vuolaasti kuvitellessaan niitä pehmeällä 3D-grafiikalla varustettuna. Juuri tätä Shadowgrounds tarjoaa.

Jatko-osan suurin uudistus on, ettei peliä koeta enää vain yhden hahmon näkövinkkelistä. Tällä kertaa tarjolla on kolme selviytyjää, joista jokaisella on omat kenttänsä, haasteensa ja taitonsa. Myös pelin asevalikoima on jaettu kristillisen tasajaon merkeissä kolmeen, mikä pakottaa pelaamaan kutakin hahmoa eri tavalla.

Siinä, missä kivikova avaruusjääkäri taistelee singon ja rynnäkkökiväärin avulla miltei missä tahansa, perusduunarin liekinheitin pakottaa jatkuvasti lähitaisteluun. Pelin vinkein ase on silti viholliset läpäisevä ja seinistä kimmokkeita ottava Railgun, jolla naispuolinen kommando tekee kaukaa selvää miltei mistä tahansa.

Yhteistä kaikille on kykyjen ja asevalikoiman tuunaus keräämällä kentistä romua. Romua jemmaamalla soturilleen voi ostella Aliens-tyyppisiä liiketunnistimia tai vaikka modata singon ampumaan kerrallaan kaksi rakettia.

Tiukan lineaarista toimintaa

Shadowgrounds Survivor on täynnä tiukan räjähtävää toimintaa, useimmiten jopa kirjaimellisesti. Muukalaislaumat ovat suuria, efektit näyttäviä ja kentät omituisen täynnä räjähtäviä bensatynnyreitä. Tämä on hyvä asia, sillä rystyset valkoisena tapahtuva taistelu onnistuu peittämään usein pelin suurimman ongelman, totaalisen lineaarisuuden.

Kentillä on kokoa kiitettävästi, mutta niiden läpi johtaa vain yksi, oikea polku, jolta ei juuri voi poiketa. Turhan usein tehtäväsuunnittelu koostuu löyhästi naamioidusta postileikistä, jossa juostaan kenttää päästä päähän hakemassa vaikka avainkoodeja, joilla kentän alussa oleva ovi aukeaisi. Onhan tämäkin toki tapa saada pelille lisää kestoa.

Joskus peliä piristetään erikoisemmilla osioilla, joissa pelaaja joutuu vaikkapa puolustautumaan loputtomalta muukalaislaumalta oven avautuessa hitaasti tai pakoaluksen tehdessä lähestymistään. Nämä ovatkin pelin todellisia tähtihetkiä, kun ammusmittari tikittää vääjäämättä kohti tyhjää ja muukalaisia valuu päälle kasvavina laumoina. Onneksi tätä hauskaa voi harrastaa erikseen peliin rakennetun selviytymistilan avulla, jolloin tarkoitus on vain selvitä hengissä niin kauan kuin mahdollista.

Vaikka peli on muuten mallikkaasti koodattu ja pyöri testilaitteistolla kaikki herkut maksimissa, miinuspisteitä – jos siis pisteitä jakaisimme – rapisee yleisestä vakaudesta. Oletusasetuksillaan peli ottaa Vista-koneissa 5-10 minuutin jumituksen uutta peliä aloittaessa ja useimmat pelisessiot päätyivät spontaanin ulostumiseen työpöydälle. Päivitystä kaivattaisiin kipeästi.

Shadowgrounds Survivor ei ole täydellinen peli, mutta graafinen huikeus, tiukka toiminta ja mainio selviytymistila tarjosivat riittävästi hyvää mieltä, jotta pelistä jäi jälkeen positiivinen yleiskuva. Kun mukaan lasketaan vielä halpa hinta, Shadowgrounds: Survivoria uskaltaa suositella toiminnannälkäisille PC-pelureille.

Tekijä: Frozenbyte, Inc
Julkaisija: CDV
Testattu: Windows Vista, Intel Core2Duo E6600+, GeForce 8800 GTS 512 Mt, 2 Gt keskusmuistia
Laitevaatimukset: Windows XP, 1,5 GHz prosessori, 512 Mt keskusmuistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-2
Muuta: levityksessä myös Steam-verkossa 19,99 taalan hintaan.
Pelin kotisivu: http://www.shadowgroundssurvivor.com/