Shadowrun (PC, 360)
Jos pelimaailmassa olisi oma tuomioistuimensa, haastaisin Shadowrun-tiimin välittömästi sinne törkeästä lisenssin väärinkäytöstä. Vuosikausien odotuksen jälkeen ensimmäinen – ja mahdollisesti ainoa – Shadowrun-peli on tiimipohjainen nettiräiskintä. Asiallinen sellainen, mutta silti.
Shadowrun perustuu parikymmentä vuotta vanhaan ja laajalti tuettuun roolipelimaailmaan, jossa kyberpunk, shamanistinen taikuus ja klassinen mytologia yhdistyvät kauniiksi sekasotkuksi. Suurin osa pelaajia ei luultavasti tiedä tätä, vaan ihmettelee, miksi peikot ja kääpiöt tetsailevat muinaisissa raunioissa minigunit kädessä.
Ihmetykseen on toki aihetta, sillä Shadowrun ei tuo rikasta taustamateriaaliaan mitenkään pelaajien tietoisuuteen, vaan keskittyy puhtaaseen, tiimivetoiseen räiskintään. Ensimmäinen ongelma käy selväksi jo pelin ominaisuuksia ihmetellessä, sillä kolmella pelimuodolla – kaksi lipunryöstöä ja yksi tiimipohjainen deathmatch – ja yhdeksällä kartalla ei täysihintainen peli pötki kovinkaan pitkälle.
Lisäongelmana yksikään kartoista ei nouse miksikään Shadowrunin DE_Dustiksi, vaan kaikki ovat tasaisen mitäänsanomattomia sokkeloita, joissa pelaajat leikkivät hippaa maksimissaan 16 pelaajan voimin. Itse sota on puhdasta arcadea, jossa aseet laulavat lonkalta, pelaajat hyppivät kuin pupujussit ja tappoja kertyy parhaille pelaajille yhden komppanian verran. Näillä eväillä peliä ei pelaisi Erkkikään, mutta onneksi Shadowrun-lisenssi tuo touhuun omaa makuaan.
Hyöty irti lisenssistä
Inspiraatio Shadowrun-lisenssin hyötykäyttöön on selvästi ammennettu räiskintäpelien huijausohjelmista, sillä ne ovat kuin kokoelma klassisimpia hackeja. Magian ja kyberpunkin avulla voi katsella ja teleporttailla seinien läpi, herättää kuolleita kavereitaan, lentää ilman halki, aimbottailla ja paljon muutakin mukavaa.
Helposti aivan naurettavan ylitehokkaiksi muodostuvia kykyjä tasapainoitetaan parillakin idealla. Näistä ensimmäinen on Counter-Strikestä tuttu ostosysteemi, jossa pelaajat keräävät rahaa pelaamalla. Erien välissä ostellaan parannus tai pari ja sitten taistellaan lisää. Koska Shadowrun-pelit ratkeavat yleensä kuudella voitolla, pelien loppupuolilla kentillä heiluu jo melkoisia tappokoneita.
Kaikki maaginen maksaa myös olemusta, joka toimii pelin manana. Jotkut kyvyt varaavat heti ostettaessa pari palluraa, kaikki nappaavat palan käytettäessä. Kun esimerkiksi kaverin herättäminen tai kestoa koko joukkueelle palauttava Elämän Puu vievät yli puolet mittarista, mitään hirvittävää sarjatulta ei voi harrastaa.
Hyvät ideat eivät aivan riitä, sillä muutamat kombot ovat juuri niin juustoisia kuin etukäteen pelättiinkin. Esimerkiksi teleportin, nopeutta kasvattavien viritettyjen refleksien ja katanan kanssa avustettu haltia on vähänkään sokkeloisemmissa kentissä pysäyttämätön vastus. Näinollen myös suurin osa serverin pelaajista haluaa olla sellaisia ja peli menee tylsäksi ninjailuksi.
Vaikka tasapainoitusta olisi kaivattu lisää, kyberpunk ja magia ovat erinomainen idea, jotka tekivät pelistä ainakin minun silmissäni huomattavasti mielenkiintoisemman kuin perusnettiräiskinnät. Toisaalta samalla peli ampuu itseään sarjatulella jalkaan tekemällä itsestään vaikeasti lähestyttävän ja omistautunutta tiimipeliä vaativan kokemuksen.
Serverit olivat jo alkuviikkoina täynnä pelaajia, jotka olivat löytäneet ne tappavimmat kombot ja pystyivät näinollen pelaamaan paljon tehokkaammin kuin pelin juuri asentanut nyyppä. Vaikka kattava opetusosio kertookin, mitä eri kyvyt tekevät ja opettaa niiden hyödyntämisessä, ei uusi pelaaja ole näillä pohjatiedoilla kuin ilmainen tappo jujut löytäneelle verkkopelaajalle. Quake 3 -ilmiö on siis jo täydessä vauhdissa.
Peli vaatii lisäksi tiimiltä panostusta ja halua yhteispeliin. Sooloilemalla ei pärjää mitenkään, sillä onnistuminen vaatii pelaajilta tiettyjen roolien omaksumista ja niihin sopivien kykypakettien kärsivällistä keräämistä. Jokainen voi mielessään kuvitella, miten kivaa on pelata 14-vuotiaiden ADHD-potilaiden täyttämillä servereillä.
Koe Vistan ihmeet
Shadowrun saa kunnian kuulua ensimmäisten Windows Vistan vaativien pelien vähälukuiseen joukkoon. Traagisesti vaatimus lienee puhdasta markkinointia, sillä peli ei hyödynnä Vistan erikoisominaisuuksia mitenkään. Itseasiassa nokkelat hakkerit ovat jo nyt keksineet keinon, jolla pelin saa puukotettua toimimaan ainakin osittain XP:ssä.
Kiinnostavasti kyseessä on ensimmäinen Xbox 360:n ja Windowsin välisen tiimipelin mahdollistava tekele. Tämän mahdollistaa pc:lle siirretty Live-verkosto, joka tuo samalla saavutuspisteet ja muut mukavuudet myös koneidemme ruuduille. Alustojen välinen pelaaminen on huomioitu myös saavutuspisteissä, joita jaellaan kaikenlaisesta alustojen välisestä kanssakäymisestä.
Tässä vaiheessa lienee syytä tehdä selväksi, että Shadowrun on suunniteltu konsolipeliksi. Vaikka pc-versio tukee näppäimistöä ja hiirtä, peli on suunniteltu pad-ohjain silmissä kiiltäen. Hiiri ja näppis tuntuvat kömpelöiltä, enkä ainakaan itse oppinut ikinä pelaamaan niiden avulla sujuvasti. Xbox 360 -ohjaimella pääsee täsmälleen samanlaiseen ohjaustuntumaan kuin boksillakin, joka osoittautuu pienen totuttelun jälkeen hyväksi.
Shadowrun on pohjimmiltaan mielenkiintoinen ja palkitseva nettiräiskintäpeli, joka on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan jo alusta saakka. Erikoinen aihepiiri, turhan suuret panostukset ja Vista-vaatimus pc-puolella pitivät huolen siitä, ettei verkkopelin vaatimaa kriittistä massaa saavutettu. Serverit olivat melko tyhjiä jo alkuviikkoina ja pelin etsiminen kesti pahimmillaan toistakymmentä minuuttia.
Nyt, noin kuukausi pelin ilmestymisen jälkeen, tilanne on vielä huonompi. Vähäinen karttavalikoima on mitä ilmeisimmin nähty ja koettu, sillä pelaajamäärät tuntuvat vain kutistuneen entisestään. Näin ollen en kehtaa suositella Shadowrunia kenellekään verkkopelaajalle, ellei aio ostaa peliä samalla 50 000 läheisimmälle ystävälleen. Koska yksinpeli rajoittuu bottimatseihin ja harjoitusosioon, sooloilijatkaan eivät saa pelistä 60 euron edestä hupia.
Onneksi pc-puolella on yksi kohderyhmä, jonka uskoisin rakastuvan Shadowruniin. Kommunikaation tarve ja tiimipelaaminen tekevät pelistä nimittäin mainion kandidaatin todelliseksi LAN-partyjen hittipeliksi. Kenties se jääkin historiankirjoihin sellaisena, eikä upean lisenssin haudanneena kuriositeettina.
Tekijä: FASA Interactive
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Testattu: Windows Vista, Core 2 Duo E6600+, GeForce 8800 GTS, 2 Gt keskusmuistia
Saatavilla: Vista, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows Vista, 3,2 GHz prosessori, GeForce 6800 tai vastaava, 1 Gt keskusmuistia
Pelaajia: 1-16 lähiverkossa / internetissä
Pelin kotisivu: http://shadowrun.com/
Lue myös:
Shadowrun murrettu toimimaan Windows XP:llä
