Uusimmat

Sid Meier’s Civilization IV: Colonization (PC)

29.10.2008 15:31 Jukka O. Kauppinen

Nyt nuhteita 2K Gamesille. Sid Meierin uusvanha loistopeli Colonization päästettiin kauppoihin puolihuomaamatta, ilman rummunpärinää. Niinpä tietous pelistä taisi rajoittua vain vannoutuneisiin faneihin.

Sääli, sillä legendaarisen Civilization-sarjan uusin osa on upea matka pelaamisen ytimeen ja historiallisen strategian maailmaan. Tuolla jossain on uusi manner, joka vain odottaa valloittajaansa.

Colonization ei ole sinänsä upouusi peli, vaan se pohjautuu vuonna 1994 julkaistuun Colonizationiin. Kuten silloinkin, peli on rakennettu Civilization-pelimoottorin päälle, tällä kertaa vain Civilization IV:n perustalle. Kyseessä on kuitenkin täysin itsenäinen pelinsä, se ei vaadi Civ IV:tä alleen. Ja erikoismaininta mukavasta hintalapusta.

Ystävä vai vihollinen?

Peli alkaa siitä ihastuttavan perinteisestä tilanteesta. Pelaaja on saanut valtakuntansa hallitsijan tukemaan ajatustaan retkikunnan lähettämisestä länteen, kohti uutta maailmaa. Hyvä idis, kungu sanoi, tässä laiva, pari solttua ja siirtolaisia.

Laiva purjehtii kauan, niin kauan. Ja lopulta maa tulee näkyviin. Kaunis, asutustaan odottava uusi manner. Tosin – mitäs ihmettä nämä punanahkaiset villit ovat? Pitäisikö niiden kanssa kaveerata? Vai nujertaa mokomat ja ryöstää rikkaudet? Siinäpä kysymys.

Ja hittolainen, muutkin Euroopan suurvallat ovat saaneet saman ajatuksen meren takana odottavista rikkauksista. Yhtäkkiä uusi manner onkin lukuisten paikallisten heimojen ja intiaanivaltioiden sekä idästä saapuvien valkoisten siirtolaisten yhteinen leikkikenttä. Kuka talloo kenenkin varpaille, kuka julistaa sodan kenelle? Siinäpä kysymys.

Colonization on upeaa mainstream-yleisölle suunnattua raskasta strategiaa äärimmäisen viehättävässä muodossa. Sen Civilization-perusta takaa luistavan ja hiotun peruspelin, mutta puolihistoriallinen lähtökohta tarjoaa aivan uudenlaisen pelikokemuksen.

Päätöksiä, valintoja

Pohjimmiltaan Colonizationissa matkataan strategiapelaamisen tutuilla vesillä. Pelaaja rakentaa omaa siirtokuntaansa, perustaa uusia kaupunkeja, hienosäätää kaupunkiensa tuotantoa, käy kauppaa muiden kanssa, hoitaa diplomaattisia suhteita ja välillä päätyy sotimaankin, joskus omasta tahdosta, joskus väkisin.

Siirtokunta kun ollaan, niin meiningissä on kuitenkin reilu annos värikästä siirtomaahenkeä. Niin uuden kuin vanhan mantereen puolella. Oman siirtokunnan väkeä voidaan esimeriksi lähettää alkuasukkaiden vieraaksi oppimaan uusia taitoja. Alkuasukkaiden pariin voidaan lähettää lähetyssaarnaajia – tai heitä voidaan ryöstää ja tuhota. Mokomat kun ovat kehityksen tiellä.

Kotiväkikin muistuttaa aina olemassaolostaan. Kuningas nostaa veroja ja vaatii käteislahjoja. Laivat seilaavat siirtokunnan ja kotimaan välillä, vieden kotimaahan uuden maailman rikkauksia, tuoden mukanaan tuiki tarpeellisia tarvikkeita ja uusia siirtolaisia.

Tähän tiivistyykin Colonizationin alkupelin idea kirkkaasti. Pelaajan on rakennettava siirtokuntaansa, mielellään mahdollisimman nopeasti, jonkinlainen teollisuusverkosto, jonka myötä kotimaahan voidaan lähettää raaka-aineiden sijaan jalostettuja tuotteita. Miksi lastata laivaan turkiksia ja puuvillaa, kun voisi lähettää valmiita nahkatakkeja ja kankaita? Ajattele profiittia, ajattele isosti! Ja kun laivalastin purkaminen emämaassa tuo kassaan ihanan tukun kultaista kilisevää, niin sillä voi värvätä siirtolaiseksi haluamiaan ammattimiehiä. Kyllähän taparikolliset ja uskovaiset pakolaiset työvoimaksi kelpaavat, mutta ammattimiehet oikeilla paikoilla ovat paljon tuottavampia. Toisaalta, roskasakkia voi lähettää vaikka inkkarien luo oppimaan paikallisia tapoja.

Strategiaa ja suunnittelua

Toinen Colonizationin ydin löytyykin siirtokuntansa rakentamisesta ja kehittämisestä. Minne rakennat kaupunkeja, miten säädät niiden toiminnan, minne eri asukkaat sijoitetaan ja mihin tehtäviin. Jokainen alue tuottaa eri tavoin ruokaa, puuvillaa, puuta, tupakkaa ja muita raaka-aineita.

Pelaajan onkin harkittava tarkoin minne kaupunkinsa sijoittaa – ja mielellään harkittava kaupungin tulevaisuutta jo etukäteen. Esimerkiksi jokin vuoristoinen kaupunki saattaa olla todella tuottava malmien ja hopean suhteen, mutta ruuan suhteen se ei saata nousta koskaan omavaraiseksi. Pelaajan onkin syytä harkita kaupunkien rooleja – kenties muutama ruokatuotantoon erikoistunut kylä voisi ruokkia teolliseen tuotantoon, jopa kulttuuriin erikoistuneita suurkaupunkeja?

Tämä raaka-aineiden tuotannon ja niiden jatkojalostamisen ketju, yhdistettynä esimerkiksi työkalujen ja aseiden tuotantoon, koulutukseen, uskonnolliseen toimintaan ja muihin pikkuasioihin, tekee Colonizationista niin kovin viehättävän ja aivojarassaavan kokemuksen. Pelaaminen itsessään on nopeaa ja sujuvaa, mutta siirtomaataan ei voi laittaa automaattiohjaukselle. Asioita on mietittävä itse, omassa päässään, ja suunniteltava mielellään mahdollisimman pitkälle eteenpäin.

Ja kaukana, jossain tuolla tulevaisuudessa, odottaa itsenäistymisen siemen. Vanhassa kotimaassa kuningas vaatii aina vain lisää rahaa ja korottaa veroja. Meren taa saapuu yhä enemmän pakolaisia, jotka kaipaavat uutta alkua. Välillä ehkä soditaan intiaaneja vastaan, mutta jonain päivänä  soivat itsenäistymisen kellot ja juhlimme yhdessä vapauttamme. Kunpa vain joukkomme olisivat riittävässä terässä, jotta emämaan kapinallisia nujertamaan lähetetyt joukot voitettaisiin. Sillä todellinen itsenäisyys odottaa vasta vapaussodan tuolla puolen.

Colonization on kaunis, taitavasti tehty strategiapeli, joka viehättää uudessa muodossaan aivan yhtä paljon kuin aikoinaan 14 vuotta sitten. Sitä on nautinto pelata ja siirtokunnan suunnittelu kutkattaa ihanasti alapäässä. Aivan helppo peli ei kuitenkaan ole, sillä asutusten, asukkaiden, tuotannon ja kaupankäynnin mikromanagerointi vaatii paneutumista.

Peli on myös miellyttävä irtiotto perinteisestä Civilizationien kaavasta. Se tuntuu tutulta, mutta pelisäännöt ovat silti uudet. Niinpä peli viehättää varmasti, vaikka pelihuoneen nurkasta pilkistäisi kasa täysin loppuunkaluttuja Civilizationeiden luita. Täysin uudelle pelaajalle pelin oppiminen saattaa kuitenkin olla haastavaa, sen verran kinkkinen se kuitenkin on. Sisäänrakennettu opastus ja ohjeet kuitenkin auttavat, vaikka pari ekaa peliä kannattaakin pelata pelkästään harjoittelumielessä.

Ihan pikkuvinkkinä: ostin oman pelini Steamistä (ai mikä arvostelukappale, 2K?) ja digitaalisen ohjekirjan puuttuminen aiheutti monta kompastelua. Suosittelen uutta sivilistiä/kolonistia hakemaan kaupasta painetulla ohjekirjalla varustetun version.

 

Tekijä: Firaxis
Julkaisija: 2K Games
Testattu: PC Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows 2000/XP/Vista, prosessori 1,2 GHz, 512 Mt muistia, 128 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1-8
Pelin kotisivu: Sid Meier’s Civilization IV: Colonization

 

Lue myös

Dead Space (PC, PS3, 360)

Gary Grigsby’s War Between The States (PC)

Hornet Leader (PC)

Multiwinia (PC)

Mummy: Tomb of the Dragon Emperor (PS2, Wii)

S.T.A.L.K.E.R: Clear Sky (PC)

Spore (PC)

Wario Land: The Shake Dimension (Wii)