Sniper Elite 3: Afrika Korps (PC, PS4, Xbox One)

18.07.2014 14:30 Miikka Lehtonen

Tekijä: Rebellion
Julkaisija: Rebellion
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitteistovaatimukset: PC Windows Vista tai uudempi, tuplaydinprosessori, 2 Gt keskusmuistia, DirectX 10.0 -yhteensopiva näytönohjain, nettiyhteys
Pelin kotisivu: http://www.rebellion.co.uk/games/sniper-elite-3
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Sniper Elite V2 oli oppikirjaesimerkki hyvästä ideasta ja huonosta toteutuksesta. Kukapa ei haluaisi pelata avoimen maailman peliä, jossa vaanitaan natseja toisen maailmansodan raunioissa? Harmi vain, että toteutus oli täysi susi.

Sarja on nyt edennyt jo kolmanteen osaansa ja kaava on sama kuin aiemminkin. Toteutuskin on parempi, mutta noinkohan se on sitä tarpeeksi?

Sniper Elite V2:n idea oli todellakin loistava. Kuvittele toisen maailmansodan Hitman, jossa brittisnipun roolissa vaanitaan natseja Euroopan raunioissa. Suunnittele reittisi, suojaa selustasi miinoitteilla ja odota sitä hetkeä, jolloin 7.62mm ongelmanratkoja poistaa yhden kansanmurhan toteuttajista maan päältä.

Mutta kun toteutus oli täyttä sitä itseään. Kentät olivat kapeita rännejä, avoimuudesta ei ollut tietoakaan ja pelissä oli totaali-idioottimaisia ideoita, kuten tyhjästä selustaan spawnaavia natseja. Pelaamiseni päättyi lopulta ragequittiin.

Ennen kolmososan julkaisua kehitystiimi vannoi, että nyt virheistä on opittu. Nyt mennään paremmin. Nyt peli on sitä, mitä aina lupailtiinkin. Ja onhan se. Välillä.

Tobrukista Hellfire Passiin

Toinen maailmansota etenee painollaan ja brittisnipuamme tarvitaan taas, tällä kertaa Afrikan murhaavan kuuman auringon alla. Afrika Korps pitäisi pysäyttää, ja se jostain syystä onnistuu parhaiten yksinäisen tarkka-ampujan toimesta. Ja miksipä ei, sillä tehtävien aikana murhataan korkea-arvoisia natseja, tuhotaan IT-tykistöpattereita, sabotoidaan panssarivaunuvarikoita ja ties mitä muuta. Jos liittoutuneilla olisi ollut oikeasti tällaisia sotilaita, jenkkijoukot olisivat päässeet jouluksi 1944 koteihinsa!

Perusteet ovat taas sitä, mistä aina on puhuttu. Maailma on periaatteessa avoin, vaikka toki koostuukin edelleen enimmäkseen ränneistä. Nyt niitä rännejä on tosin useampia ja niiden välillä kulkee pieniä tunneleita, joita pitkin voi kätevästi ninjailla kaistaleelta toiselle.

Maailma on myös sijoiteltu täyteen rakennuksia, torneja ja ulokkeita, joihin kiipeilemällä tarkka-ampuja voi saada kivan näkymän allaan avautuvasta tuhon orgiasta. Tietenkin maailma sisältää myös kaikenlaista muuta tuhottavaa, löydettävää, kerättävää ja hyödynnettävää. Mainiona ideana sieltä voi löytää vaikka prakaavia generaattoreita, propagandaa huutavia ämyreitä ja muita äänilähteitä, joiden läheisyydestä voi sniputella natseja niin, että laukausten ääni peittyy metelin alle.

Ja jos ei peitykään, se ei ole vielä katastrofi, sillä tässä on Sniper Elite 3:n paras uudistus: natsit eivät ole enää telepaatteja. Kakkososassa yksikin havaituksi tuleminen johti siihen, että kaikki kulmakunnan natsit tiesivät ykkösellä, minkä kilometrin päässä odottavan puskan alla snipu makasi. Sitten sniputettiin takaisin MP-40:llä ja sekös pelaajaa nauratti.

Jos käry nyt käy, tuloksena on se, että havainnon tehnyt natsi yrittää huutaa apua ja hälyttää kavereitaan paikalle. Ketkä ikinä huutoon vastaavatkin lähtevät tutkimaan pelaajan viimeistä olinpaikkaa. Jos tällä välin onnistuu livahtamaan suojaa hyödyntäen pakosalle, saa oivan tilaisuuden joko odotella hälyn laantumista tai ammuskella näin haaskalle lampsivia poloisia. Ja jos on oikein paska jätkä, voi vaikka jättää viimeiselle havaintopaikalle jalkaväkimiinan odottamaan ensimmäistä tutkimusmatkailijaa…

So far so good, siis. Mutta valitettavasti Sniper Elite 3 ei selviä sodasta aivan puhtain paperein.

Ötököitä makuupussissa

Kuten aina ennenkin, Sniper Elite 3:n ongelmat johtuvat siitä, että reunat repsottavat vähän joka puolelta. Ideana olisi siis olla aika rajoittuneeseen aihepiiriin keskittyvä peli. Kentät ovat suhteellisen pieniä, aihepiiri on erikoistunut ja spesifinen ja täten olisi syytä myös odottaa, että kehitystiimi olisi keskittynyt viilaamaan niitä juttuja, joista tämä kokemus rakentuu.

Osittain näin on tapahtunutkin. Ballistinen malli on yhä sangen realistinen ja huomioi vaikeustason kasvaessa entistä enemmän erilaisia muuttujia. Sniputus on oikeasti vaikeaa. Kun onnistuu kovemmalla vaikeustasolla ampumaan 170 metrin otsalaukauksen, se tuntuu saavutukselta.

Valitettavasti välillä hommat tökkivät. Aukiolla seisoo natsi, tähtäin on tämän ohimolla. Vedän liipasinta ja luoti häviää tyhjiöön. Miksi? Toistetaan sama pari kertaa uusiksi ja vot: kolmosella natsi kuolee. Onko matkalla jotain haamuesteitä vai bugaako jonkun geometrian hitbox niin, että luodit osuvat siihen näkymättömissä? Varsinkin vaikeammilla vaikeustasoilla ongelma turhauttaa reippaasti, sillä joka välissä täytyy arpoa, että menikö laukaus oikeasti ohi vai tapahtuiko matkalla jotain yliluonnollista. Säädäpä siinä tähtäintä, kun et tiedä mitä tapahtui.

Myös vihollisten tekoäly kusee välillä kunnolla. Eräässä tehtävässä halusin tietoisesti kokeilla puolustusmiinoitteiden tekoa, joten virittelin itselleni oikein kunnon pakoreitin. Sen varrella oli miinaa langalla, polkimella ja ties millä varustettuna. Ideanani oli ampua piilosta pari natsia, sitten vetäytyä asema asemalta taaksepäin pitkää rauniokylää pitkin ammuskellen selviytyjiä.

Oli H-hetki. Ammuin natsin. Odotetusti kaikki tämän 12 kaveria saivat paskahalvauksen ja pyörivät tankkivarastolla hämmennyksissään. Kukaan ei kuitenkaan tehnyt elettäkään minun suuntaani ja muutamaa sekuntia myöhemmin kaikki rauhoittuivat, vaikka Fritz makasi vieressä ilman alaleukaansa. Ammuin toisen. Sama juttu. Kolmannen. Vaihdoin kiväärin MP-40-konepistooliin ja tyhjensin sarjan kohti tankkivarastoa. Joka laukauksella natsit hätkähtivät hetkeksi ja sitten rauhoittuivat taas.

Epäilen, että törmäsin johonkin tekoälyn rajatapaukseen. Sen enempää aiheeseen perehtymättä pystyn keksimään useita selityksiä sille, miksi tekoäly joskus bugaa näin. Sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä. Kun pelin pitäisi rakentua vihollisten manipuloinnin ja jallituksen varaan, on aika himpskatin kurjaa, kun tekoäly ei aina toimi tippaakaan.

Kaikesta huolimatta?

Rehellisesti on todettava myös jotain harvinaisen hämärää: Sniper Elite 3:n väkivalta menee minusta överiksi. Kuten viimeksikin, myös nyt tappo-osumat katsellaan hidastettuina leffoina, joissa luoti lähtee pelaajan kivääristä, lentää humisten kohti uhriaan ja osuu. Luodin lähestyessä natsia tarkastellaan kuin Mortal Kombatin X-Ray-tapoissa konsanaan. Luut pirstoutuvat, silmämunat puhkeavat, aivoja lentää pitkin seiniä ja niin edelleen.

Ehkä minusta on vanhoilla päivilläni tullut moraalisäteilijä, mutta överiksi meni. Mortal Kombatissa sama toteutettiin koomisen yliampuvasti. Sniper Elitessä hidastukset vain tuntuvat siltä, kuin nyt mässäiltäisiin graafisella ja biologisen rujolla kuolemalla. Ei tunnu kivalta, ei.

Jos tästä pääsee yli, tarjolla on ristiriitainen pelikokemus. Parhaimmillaan Sniper Elite on hauska peli, joka lunastaa vihdoin pelisarjan odotuksia. On hauskaa suunnitella omat iskunsa, etsiä parhaat ampumapaikat ja sitten suojasta napsia natseja mahdollisimman paljon ennen kuin on aika siirtyä seuraavaan paikkaan ja toistaa operaatio.

Mutta sitten, kesken kaiken hauskuuden, jotain menee pieleen. Illuusio särkyy ja tulos on silkkaa turhaumaa. Varsinkin silloin kun se ”jotain” aiheuttaa pelaajan kuoleman, kuten minulle kerran kävi kranaatin räjähtäessä tappavasti seinän takana. Olipa kiva huomata, että edellinen checkpoint oli yli 20 minuuttia vanha.

Perinteiseen tyyliin tarjolla olisi myös moninpeliä co-opin ja tylsän snipuväännön muodossa. Co-op oli viimeksi hauskaa ja olisi sitä varmasti myös nyt, mutta milläs testaat kun peli ei ole kirjoitushetkellä ilmestynyt. Joku varmasti kertonee kommenteissa, onko hauskaa edelleen.

Loppuyhteenvetona voisin todeta, että Sniper Elite 3 ei ole ehkä ihan täyden hintalapun väärti. Mutta jos se tulee Steam-alesta vastaan vaikka puoleen hintaan, silloin ostos on jo ehdottomasti kannattava.