Sonic Lost World (3DS, Wii U)

22.11.2013 17:00 Mikael Miilumäki

Tekijä: Sonic Team
Julkaisija: Sega
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS, Wii U
Pelaajia: 1, 2-4 (lähiverkossa), 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: Sonic Lost World
Arvostelija: Mikael Miilumäki

Sonicilla ei ole helppoa. Segan Sininen Siili on niellyt pölyä monen vuoden ajan, kun samaan aikaan Mario on esitellyt taitojaan toinen toistaan laadukkaammissa tasohyppelyissä. Myös Donkey Kong ja Rayman ovat palanneet areenalle, joten Sonicin pitää laittaa isompaa vaihdetta silmään pysyäkseen mukana kilpailijoiden vauhdissa. Onko Sonic Lost World hahmon paluulippu huipulle?

Katsoa saa…

Lost World on silmille ja korville ystävällinen. Musiikit auttavat pääsemään hyvin tunnelmaan ja biittejä kuuntelee enemmän kuin mielellään. Silmät nauttivat kirkkaista karkkiväreistä, jotka saavat suun kääntymään iloiseen virneeseen. 3DS:llä pelaavien kannattaa myös ehdottomasti naksauttaa laitteen 3D-efekti ainakin hetkeksi päälle. Syvyystuntuma on paikoin todella vaikuttava, kun Sonic kiitää tuhatta ja sataa kohti auringonlaskua.

Kenttäsuunnittelu antaa itsestään myös todella hyvän vaikutelman, ainakin aluksi. Kehittäjät ovat selvästi ottaneet vaikutteita Wiin Super Mario Galaxy-sarjasta, mikä ei ole millään muotoa huono juttu. Eri kokoiset ja muotoiset tasot leijuvat kutsuvasti pelaajan silmien edessä ja suorastaan kutsuvat tutkimaan ja kokeilemaan eri reittejä. Sonic kiitää pitkin spiraaleita, palloja ja kaikkea mitä löytyy matematiikan geometrian kurssilta.

…vaan ei koskea.

Lost Worldin ongelmat nousevat pintaan kun peliä alkaa oikeasti pelata. Peliin on tuotu uusi parkour-systeemi, mikä vaikuttaa aluksi jännittävältä uudistukselta. Sonic pystyy juoksemaan seiniä pitkin, kiipeilemään puihin ja ylittämään akrobaatin lailla esteitä. Viholliset hoidellaan pois päiviltä lukittuvan hyppyliikkeen avulla.

Pelin kontrollit ovat valitettavasti rikki. Sonicin hypyissä ei ole vaadittua tarkkuutta ja rotkot tulevat tutuiksi siilin sinkoillessa minne sattuu. Sonic voi lukittautua kerralla kolmeen viholliseen, mikä ei toimi kuten pitäisi. Usein hahmo sinkoilee juuri sinne minne pelaaja ei haluaisi mennä. Rotkot tulevat tutuiksi, kun hahmo päättää automaattisesti hypätä kalliolta alas. Kehittäjät eivät osanneet päättää, että haluavatko he pelaajan juoksevan kenttien läpi salamana vai hyppivän tarkasti ja hitaasti. Olisi ollut viisaampaa valita toinen ja panostaa siihen.

Tarina on melkoista huttua. Eggmanilla on jälleen pahat mielessään ja tätä Sonic ei tietenkään voi sulattaa. Pelaajan täytyy kukistaa Deadly Six -niminen poppoo, jonka joukosta ei kuitenkaan löydy mielenkiintoisia vastuksia. Pomotaistelut ovat yksinkertaisia ja mitäänsanomattomia. Tarinaa taasen kuljetetaan suttuisten välivideoiden avulla. Ne voi onneksi sivuuttaa kokonaan, sillä sisältöä niistä ei löydy.

Lost Worldin ongelma on yksinkertainen. Sen pelaaminen ei ole hauskaa, vaan lähinnä turhauttavaa. Pelistä haluaisi pitää, mutta se on tehty todella vaikeaksi. Katseleehan tätä mielellään, mutta kontrollit aiheuttavat jatkuvasti surua ja murhetta. Sääli, sillä pelistä olisi paremmalla suunnittelulla voitu saada paljon parempi. Markkinoilla on paljon laadukkaampia tasohyppelyitä, eikä Sonic Lost World pysy kilpailijoiden vauhdissa. Vauhtisiilin uusinta seikkailua voi suositella ainoastaan hahmon suurimmille faneille.