Spec Ops: The Line -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

29.05.2012 14:10 Heikki Takala

Tekijä: Yager Development / Darkside Game Studios
Julkaisija: 2K Games
Testattu: Xbox 360
Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelin kotisivu:http://www.specopstheline.com
Testaaja: Heikki Takala

On kummallista kuinka hitaasti julkaisijat ovat heränneet Call of Duty -sarjan massiiviseen menestykseen. Sujuvalla räiskyttelyllä on ollut vakipaikkansa pelaajien hyllyissä jo pitkään, ja sarja alkaa hiljalleen muistuttamaan vuodesta toiseen ilmestyviä urheilupelejä pienine viilauksineen,

Tänä vuonna haastajia on kuitenkin kaksi. Vaikka kumpikaan ei ole suoraan verrannollinen räiskintäkuninkaan kanssa, molemmat haluavat selkeästi palan kakusta. Toinen on vasta ilmestynyt Ghost Recon: Future Soldier, ja toinen Spec Ops: The Line.

Käsikirjoituksen ehdoilla

Spec Ops: The Line on mennyt itseltäni pahasti ohi. Kenties koska pelin nimi kuulostaa jonkinlaiselta b-luokan rykäisyltä, jonka aamiaismuroja valmistava yhtiö on kääräissyt kasaan helpon rahan toivossa. Siksi yllätyinkin nähdessäni aloitusruudulla 2K:n leiman. Pienen tonkimisen jälkeen kävi nopeasti ilmi että Spec Ops on kuin onkin b-luokan pelisarja, joka polkaistiin käyntiin jo1998. Se ei ole koskaan herättänyt minkäänlaista myrskyä pelialalla, ja syystäkin. Pelisarjan vastaanotto on ollut kaupallisesti vähintäänkin penseä. Pohjalta on kuitenkin helppo ponnistaa. Varsin pitkän ennakkokoodin perusteella Call of Duty on saanut jälleen uuden kilpailijan.

Kyse ei ole kuitenkaan suorasta kilpailusta. Spec Ops: The Line on kolmannesta persoonasta käytävä suojasta suojaan etenevä räiskintä, joka kertoo massiivisella tavalla pieleen menneestä evakuointioperaatiosta Dubaissa. Se perustuu löyhästi Joseph Conradin kirjoittamaan Pimeyden Sydämeen, mutta toisin kuin kirja, Spec Ops siirtää synkät teemat suoraan nykypäivään. Hiekkamyrskyt ovat pyyhkineet yli Dubain, ja evakuointia suorittamaan lähetetty 33. pataljoona on seonnut täysin. Kapteeni Martin Walker lähtee yhdessä Lugon ja Adamsin kanssa selvittämään mistä on kyse, ja matkaa samalla oman psyykensä rajamaille.

The Line keskittyy pohtimaan sodan psykologisia seurauksia, sekä motivaatiota tietyille päätöksille, jotka ovat jälkikäteen tarkasteltuina täysin kestämättömiä. Virkistävästi peli haastaa pelaajan pohtimaan Walkerin tekosia niitä selittelemättä. Lähes alusta lähtien on selvää, etteivät kapteenin teot ole enää oikein tai väärin, ja ruskean hiekan lisäksi tarinan väri on jatkuvasti harmahtava. Sekä kiinnostava. Ennakko jättikin pohtimaan kuinka tarina tulee päättymään, enkä noin viiden tunnin perusteella osaa lainkaan ennakoida mitä lopussa häämöttää.

Aavikkosoturit

Mutta hyvänkin tarinan voi pilata huono mekaniikka. Jos The Linen taistelua pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi sulava. Walker kulkee yhdessä tiiminsä kanssa pitkin tuhoutunutta Dubaita, pääasiassa aseet tanassa. Pohjimmiltaan jokainen taistelu kulkee suunnilleen samaa rataa. Vihollisia vyörytetään Walkerin tielle oikealta ja vasemmalta, ja tulitaistelut tuppaavat venymään pitkiksi suojien takana kykkimisiksi.

Vaikka Lugo ja Adams ovatkin teoriassa taistelussa mukana, The Line noudattaa jo instituutioksi muodostunutta ryhmäräiskinnän kaavaa, jossa tiimikaverit lähinnä pitävät vihollisia aloillaan Walkerin napsiessa heidät pois päiviltä. Molempia voi käskyttää keskittämään tulensa tiettyihin kohteisiin, joka toimii – jos toimii.

Lievästi monotonista asetelmaa virkistää valtavasti jatkuva maisemanvaihto. Vaikka Dubai sijaitsee keskellä aavikkoa, taistelutantereet voivat olla mitä tahansa pilvenpiirtäjien katoista allasbaareihin ja pakolaisleireihin. Kehittäjä kehuskelee myös dynaamisella maastolla sekä satunnaisilla hiekkamyrskyillä. Näitä en päässyt henkilökohtaisesti kokemaan kuin pari kertaa, ja hiekkamyrskytkin tuntuivat sikiävän vain ennalta kirjoitetuissa kohtauksissa. Dynaaminen maasto rajoittui puolestaan lasi-ikkunoiden romahduttamiseen vihollisten niskaan, sekä kranaattien nostamaan hiekkapilveen,joka sokaisi vastapuolen sotilaat.

Arsenaali on tylsän realistinen, sisältäen lähinnä kivääreitä, pistooleja ja raketinheittimiä. Walker voi kantaa mukanaan kahta asetta yhtäaikaa, ja ammukset ovat usein kortilla. Tämä ei ole koskaan toivottavaa toimintapelille, mutta se luo epätoivoisia tilanteita, joissa Walker juoksee vihollisten keskelle riistääkseen itselleen rynnäkkökiväärin. Taistelun rytmi on usein kiivas, eikä tekoäly lepää koskaan kauaa laakereillaan.

Muutaman erityyppisen vihollisen lisäksi vaihtelua luovat toimintakohtaukset, joissa lennetään ajoittain helikopterilla tai roikutaan rekan kyydissä pitämässä vihollisia loitolla. Nämä ovat saaneet eniten vaikutteita Call of Dutylta, jonka yksinpelin rytmi perustuu oikeaan määrään vaihtelua. Spec Ops onnistuu tontillaan yhtä hyvin, eikä taistelumekaniikan yksinkertaisuus paista missään vaiheessa liian selvästi läpi.

Vaikka Spec Ops kehuskelee olevansa ryhmätoimintaan perustuva räiskintä, tämä on vain lumetta. Itse toiminta vaikuttaisi kuitenkin toimivan niin hyvin, ettei seikka vaivaa. Dynaamisista maastoista on paha sanoa vielä juuta saati jaata, lopullinen tuomio selviää vasta pelin julkaisussa.

Jo tässä vaiheessa on varmasti turvallista sanoa, että Spec Ops: The Line on pohjimmiltaan Call of Dutya kolmannesta persoonasta. Omissa kirjoissani sen nostaa kilpailijansa yläpuolelle hyvin harkittu kerronta, joka vaatii osallistumaan pohdintaan. Peli myös rikkoo kerronnan neljättä seinää ajoittain isolla kädellä, joka herättää entistä enemmän kysymyksiä siitä mitä Dubaissa oikeasti tapahtuu. Tämä selviää 26. kesäkuuta kun peli julkaistaan.