Spellforce 2: Demons of the Past (PC)
Tekijä: Nordic Games, Mind Over Matter Studios
Julkaisija: Nordic Games
Testattu: PC Windows 7 64-bit, i-7 4770k, Geforce GTX 770, 16 Gt muistia
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, 2,4 Ghz tuplaydinprosessori, 1 Gt muistia, 9 Gt levytilaa
Pelaajia: 1, 2-6 (lähiverkossa ja internetissä)
Muuta: Pitkäikäisen sarjan päätösosa, ladattava peli, hinta noin 20 e
Pelin kotisivu: http://www.spellforce.com
Arvostelija: Pekka Leinonen
Spellforcen tarina alkoi vuonna 2006 ja Demons of the Past on seikkailun päättävä lisälevy. Peli on kuitenkin itsenäinen julkaisu, jonka pitäisi pystyä pelaamaan ilman aiempia osia. Niinpä pelin pitäisi pystyä seisomaan omilla jaloillaan. Siinä se onnistuu yhtä hyvin kuin poliisin kanta-asiakas maanantaiaamuyöstä.
Tiedättekö tunteen kun olette kahden kaverisi istumassa iltaa ja yhtäkkiä keskustelu siirtyy inttijuttuihin ja autoihin. Itse olet saanut vapautuksen ja ajat polkupyörällä. Et tajua mistään mitään ja olet kuin et olisikaan. Sama tunne tuli pelatessa Demons of the Pastia.
Juoni meni varmaan jotenkuten näin, tai niin minä sen ymmärsin: Jonkinnäköinen sota on jossain. Lohikäärmeet ovat vaihteeksi hyvien puolella. Suuri Paha on tulossa, ehkä itse wanha kehno. Ilmeisesti me olemme tavallista kovempia jätkiä, muttei sille pärjätä silti. Ei muuta kuin kysymään apua jumalilta. HUZZAH! SEIKKAILUUN!
Sisäpiirivitsi
Aioin kirjoittaa arvostelun jo kahden kentän jälkeen, koska tässä vaiheessa kellossa oli jo lähes yhdeksän tuntia ja rantojen miesten juttujen juonistakin ottaisi enemmän tolkkua kuin pelin tapahtumista. Kolmaskaan kenttä ei tuonut kevennystä, vaan peli maistui yhtä puuduttavalta kuin aiemminkin. On kuulkaa helkutin tylsä pelata, jos etenemiseen ei ole mitään motivaatiota. Päätin kuitenkin sisulla vetää loppuun asti, sillä olenhan suomalainen ja hullu. Onneksi välianimaatioiden yli pystyi hyppäämään. Merkityksettömän pälinän kuunteleminen ei enää kiinnostanut.
Pelin alkeiden opettelu on tehty kiitettävän hankalaksi. Esimerkiksi tutoriaali on ehkä maailman suppein, ja sekin pitää metsästää erikseen alkuvalikosta. Otetaanpa esimerkki ensimmäisestä kentästä. Pelaajalle näytetään, että tässäpä on sinun tukikohtasi. Kukaan ei anna mitään vinkkiä mitä sitten pitäisi tehdä. Ehdit saada pystyyn ehkä yhden rakennuksen ja kas, peli vyöryttääkin päälle jo viisi aaltoa vihollisia. Kiitos. Opin rakennusten ja yksiköiden nyanssit vasta kun peliä oli jäljellä noin neljäsosa. Armoa ensikertalaiselle ei tunneta. Millään tasolla.
Eikö ne testanneet tätä?
Parhaimman vaikutelman pelin laadusta sain ensimmäisen minuutin aikana: musiikki tai puheet eivät kuuluneet lainkaan alkuvideossa. Ovatko testaajat edes käyneet töissä? Sama alkuvideo löytyi Steamistä, jossa äänet kyllä sointuivat.
Musiikit olisivat kauniita, mutta miten pirussa ne pätkivät koko ajan tai sitten vain katoavat? Miksi ääninäyttelijät kuulostavat koko ajan niin hilpeiltä, vaikka tässä pitäisi pelastaa maailma kadotukselta?
Pelimaailmaa vaivaa myös melkoinen hyönteisongelma, sillä se glitchailee ihan joka paikassa. Ajattelin aluksi kirjoittaa listan miten ja missä bugeja ilmenee, mutta sitten tajusin, että ihan samahan on sanoa, että jokainen osa-alue bugittaa ennemmin tai myöhemmin. Otetaan silti esimerkki asiasta, joka toistuu joka kentässä. Tekoäly. Viholliset saattavat rampata pitkin kenttää tietämättä itsekään minne ovat menossa – tai ne vain jäävät paikalleen peukalo perseessä odottamaan, että pelaaja tulee ja lyö. ”Että ei myö nyt jakseta tapella; pelataan sököä, tapa vaan rauhassa.”
Kontrollit ovat tönkköjä eivätkä yksiköt piittaa edes ”pysy tässä” –tason komennoista. Miehet vain juoksevat vuorille heti kun silmä välttää. Tai peli jakaakin käskyt aivan toiselle komppanialle kuin mitä pelaaja mielestään ruudulta klikkasi. Tai sitten en taaskaan tajunnut jotain alkeellista asiaa, jota peli ei vain vaivautunut missään vaiheessa selittämään.
Ja jokainen kenttä tietysti jossain vaiheessa joko kaatuu tai lyö pöytään pelinpysäyttäjä-bugin.
1 + 1 = 0,5
Kyseessä on siis RPG/RTS-genresekoitus. Paperilla se kuulostaa hyvältä, mutta kuten usein käy, sekoitukset eivät välttämättä ole hyvä asia. Pilkotaansa genret nyt erikseen tämän pelin osalta:
RTS-pelaajat älkää vaivautuko. Genrekeiton RTS-puolta esiintyy vain muutamassa kentässä. Suurin osa tehtävistä juostaan ristiin rastiin sankar’joukolla tekemässä turhaakin turhimpia asioita. Markkinoilla on paljon parempiakin vaihtoehtoja strategisteille.
RPG-pelaajat älkää tekään vaivautuko. Hahmonkehitys on erittäin kapeaa ja pintapuolista. Kehittää ei voi kuin yhtä hahmoa, sitäkin suurin piirtein niin, että sama vetää vaikka hatusta mihin kehityspisteensä iskee. Siitä tulikin mieleen, että miksi koko ajan eteen tungetaan tavaraa, joihin pelihahmon taso ei riitä edes ennen lopputekstejä?
Peliin on ympätty myös puzzleja. Ajatella. Mutta seikkailijat älkää vaivautuko. Ongelmat ovat maailman turhimpia ja niiden vinkit on kaivettu suoraan Arvuuttelijan pahan kaksoisveljen päästä.
Kaikkein tärkeimpänä, ensikertalaiset älkää vaivautuko.
Tarjolla on muuten myös moninpeli netin kautta, mutta rehellisesti sanoen se ei jaksanut enää kiinnostaa, kun loppuvideo rullasi viimein ruudulla.
Myönnetään, että peli olisi voinut olla nautinnollisempi, jos olisin pelannut aiempia osia. Tällöin menosta olisi tajunnut ehkä enemmänkin kuin pari pop-kulttuuriviittausta. Tällaisenaan kokemus on verrattavissa siihen, että lukisin Volter Kilven Alastalon salissa –kirjan yhdeltä istumalta haitarimusiikin soidessa taustalla.
Lisää aiheesta
SpellForce: The Order of Dawn (pc)
Spellforce 2: Shadow Wars (pc)
Lue myös
Metal Gear Solid V: Ground Zeroes (PS3)
Trials Fusion (PC, PS4, Xbox 360, Xbox One)
