Spider-Man: Edge of Time (PS3, Xbox 360, Wii)

27.11.2011 15:20 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Beenox
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: 3DS, DS, PlayStation 3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.herohq.com/spidermanedgeoftime/
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Supersankaripelit ovat ehkä vielä samaa aihepiiriä käsitteleviä elokuviakin vaikeampi ala. Monet genreen niputetut pelit ovat vasemmalla kädellä tehtyä lisenssiryönää tai muuten vain kehnoja.

Yksi merkittävä poikkeus kaavasta kuitenkin löytyy: Spider-Man-pelit ovat noin niin kuin pääosin olleet positiivisia yllätyksiä sekä tuotantoarvojensa että lopputulosten yleisen laadun vuoksi. Niinpä aiemmin Shattered Dimensionsin tehtailleen Beenoxin uusinta hämisseikkailua Edge of Timeä odotteli suhteellisen toiveikkaana.

Edge of Time jatkaa Shattered Dimensionsin viitoittamalla tiellä, joka yhdistelee useita eri Spider-Maneja. Tällä kertaa taistoon käyvät kuitenkin vain se aito alkuperäinen Amazing eli Peter Parker, sekä Hämis 2099 Miguel O’Hara.

Sen tarina alkaa, kun Val Kilmerin esittämän, tulevaisuudessa elävän suuruudenhullun tiedemies Walker Sloanin maailmanvalloitusreissu menneisyyteen pistää sekä menneisyyden että tulevaisuuden vinksalleen. Samalla uhataan konkreettisesti myös Peter Parkerin henkeä.

Spider-Man 2099:ta kirjoittaneen suhteellisen tunnetun sarjakuvataiteilija Peter Davidin luoma aikamatkailuseikkailu on sopivan korkealentoista materiaalia. Sen yllättävyys yhdistettynä aika-avaruuden läpi keskenään yllättävän nokkelasti sanailevien hämähäkkimiesten väliseen dialogiin on selkeästi pelin parasta antia.

Kokemusta verkoista

Pelillisesti Edge of Time toimii suhteellisen perinteisenä kolmannen persoonan toimintaseikkailuna. Pelaaja kontrolloi vuorotellen Amazingia, vuorotellen 2099:sta, kun nämä pyrkivät edistämään toistensa etenemistä omissa aikakausissaan.

Seinillä kiipeily, seittien viskominen ja taistelu onnistuvat periaatteessa kaikki ihan näppärästi, mutta aivan näin ruusuista ei ole kaikilla osa-alueilla. Edge of Timen suurimmaksi synniksi jää itsensä toistaminen. Vaikka sankarit keräävät sekä uusia taitoja antavaa kokemusta että ominaisuuksia parantavia kultaisia pääkalloja, ei perusmeininkiin tuoda oikein missään vaiheessa suurempia yllätyksiä.

Ajanpysäytykset, hämiskohtaiset erikoisominaisuudet ja navigointipuzzlet esitellään jo pelin alkuvaiheessa, ja aivan liian suuri osa pelistä menee liian samanlaisissa maisemissa liian mielikuvituksettomia vihollislaumoja piestessä.

Vaihtelun puute on todella harmillista, sillä teoriassa Edge of Timellä olisi mahdollisuuksia olla huomattavasti parempi peli. Se on tylsiä maisemia lukuun ottamatta visuaalisesti ihan miellyttävä, ja taisteluissa kontrollitkin toimivat nappiin. Navigointipuzzleissa oikean seitinkiinnikepaikan löytyminen on tosin välillä liian vaikeaa, ja kamera sekoittaa tuon tuosta kontrolleissa sen, mihin suuntaan tikun milloin pitäisi seittiveikkoa ohjata.

Itsensä toistavuutta ei varsinaisesti lohduta se, että tämän ansiosta pelin pituus on venynyt melko pitkäksi. Lisäksi tarjolla on taidetta ja ominaisuuksia avaavia haasteita, jotka tosin ovat vain aikarajoitettuja navigointi- tai taistelupätkiä varsinaisesta juonipelistä.

Lopputulos on harmittava pettymys mainion Shattered Dimensionsin jälkeen, mutta Edge of Time tarjoaa kaikesta huolimatta yllättävän hauskan ja nokkelan hämistarinan. Ikävä kyllä itse tarinan kokemisesta olisi voinut tehdä paljon, paljon viihdyttävämpää.