Uusimmat

Splinter Cell Blacklist (PC, PS3, Xbox 360)

30.08.2013 15:31 Heikki Takala

Tekijä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Windows Vista/7, 2,2 Ghz quad-core, 4Gb muistia, 20 Gb kiintolevytilaa, GTX 560 tai vastaava näytönohjain
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella), 2-8 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://splintercell.ubi.com/blacklist/
Arvostelija: Heikki Takala

Splinter Celliin on aina suhtauduttu hieman köyhän miehen Metal Gearina. Siinä missä sen esikuva on kulkenut rohkeasti omia polkujaan, Splinter Cell on tehnyt jossain määrin turvallisia ratkaisuja. Vaikka sarjan ensimmäisten osien yhteydessä on helppo puhua innovaatiosta, Conviction ja Double Agent ovat kosineet turhan paljon jo konsolijuuriinsa juurtunutta ikäpolvea. Blacklist on jälleen eräänlainen ääneenlausumaton yritys polkaista pelisarja entiseen hohtoonsa. Yritys hyvä kymmenen.

Tom Clancyyn on luottaminen. Jos jonkun vainoharhainen kynä kykenee edelleen kymmenien vuosien jälkeen pyörimään vain kaikkivaltiaan Yhdyvaltojen ympärillä, se on hänen. Insinööreiksi esittäytyvät terroristit pyytävät jälleen kohtuuttomia, vaatien Yhdysvaltoja vetäytymään miehittämiltään alueilta. Setä Samuli suivaantuu tästä ja Sam Fisher kutsutaan apuun. Eikä aikaakaan kun Fisher sotkeutuu syvälle kansainväliseen politiikkaan ja loukkaa jos jonkinlaisia  säädöksiä. Milloin Iranissa, milloin kotikonnuillaan.

Tarina pyrkii tuomaan esiin vahvalla tavalla sen, kuinka joskus kädet on vain liattava. Fisherin toimintaprotokollat eivät mainitse halaistulla sanalla sitä, onko vastapuolen sotilaiden hengenriisto hyvä vai huono asia, eikä Samin taustajoukkona toimiva Fourth Echelon pohdi sekuntiakaan tekojensa seurauksia. Kyseessä on varsin yksisilmäinen operaatio pelastaa maailma pahoilta pojilta, eikä mitkään viittaukset päivänpolttaviin aiheisiin pysty sitä estämään.

Tämä ei ole yksiselitteisen huono asia. Michael Ironside on syrjäytetty ääninäyttelijän paikalta, ja Eric Johnson tuo Fisheriin elämää, vaikkakin vailla sen ihmeempää terää. Tarina on synkkä mutta koherentti, ja se sisältää tarpeeksi  yllätyksiä viihdyttääkseen kymmenentuntisen kestonsa ajan. Ongelma on pikemminkin pelimekaaninen. Pienellä viilauksella tarina olisi tukenut puhdasta hiippailua, joka toimii nytkin, mutta sitä sotkee surkea räiskintä.

Pois valoista

Splinter Cell on nyt puhtaampaa hiippailua kuin koskaan. Sam on vapaa valitsemaan kolmesta pelityylistä omansa. Näitä edustavat haamu, pantteri sekä rynnäkkö, jotka pisteytetään tasojen lopussa. Kenttäsuunnitteluun on nähty vaivaa, ja jokainen pelityyli on mahdollinen, haamun ollessa näistä vaikein tyyli.

Fisher kantaa mukanaan Blacklistiin vekottimet, jotka ovat tulleet tutuiksi jo edellisistä peleistä. Näistä tärkein on kenties hänen kaiken näkevät yökiikarit, joihin on mahdollista implementoida mitä tahansa lämpökamerasta kaikuluotaimeen. Kaikki aseet eivät ole kuitenkaan käytettävissä heti alusta alkaen, ja Samin pitää ostaa suurin osa arsenaalistaan tehtävistä ansaituilla rahoilla.

Tarjolla on niin miinoja kuin jousipyssyjäkin, yhdessä erilaisiin tilanteisiin soveltuvien pukujen kanssa, jotka joko edistävät hiippailua tai parantavat elinvoimaa. On pelaajasta kiinni minkälaisella arsenaalilla tehtävänsä selvittää, tosin hiippailulle jätetään selkeästi  eniten tilaa. Etenemisreittejä on lukuisia, ja vartijoiden harhauttamiseen kymmeniä eri keinoja, surisevista kameroista oikein aseteltuihin kolkattuihin vartijoihin. Nämä toimivat hyvin, vaikka tekoäly onkin ajoittain turhan vikkelä huomaamaan varjoissa piileskelevän Fisherin. Suora lähestyminen takaapäin tuntuu olevan joskus liiankin hankalaa. Taistelu ei siis koskaan ole varsinaisesti tarpeen, mutta se on omiaan lyhentämään pelin elinkaarta tunneilla. Ja koska taistelu on pohjimmiltaan irrelevanttia, herää kysymys minkälainen peli Splinter Cell olisi, jos tämä poistettaisiin moninpelliä lukuunottamatta kokonaan kuvioista.

Yksin ja kaksin

Vaikka fokus onkin hiippailussa, Splinter Celliä karvaavat vieläkin jotkut pakolliset toimintakohtaukset, jotka on selkeästi tehty räiskinnän ystävin makuun. Nämä rikkovat muuten oivan rytmin pahasti, eivätkä oikein tunnu muutenkaan istuvan tarinaan millään tavalla. Ne ovat pikemminkin pakollisia set-pieceja, joilla täytetään pelin julkaisutraileri, ilman sisällöllistä merkitystä.

Tässä suhteessa pelin kirjoitus ei palvele mekaniikkaa. Rohkea päätös olisi ollut kaikkien pitkän matkan aseiden poistaminen, ja tehdä pelistä laaki-ja-vainaa-hiippailua. Nyt reunaehto pätee vain pariin tehtävään, jotka ovat pelin parasta antia. On helppo kuvitellla nyt hieman hiomattoman timantin loistavan tällaisen päätöksen jälkeen peligenren parhaimmiston rinnalla. Tällaisenaankin peli on hyvä, mutta hyvä ei aina riitä. Ei ainakaan näillä markkinoilla.

Yksipelin viihteen tauottua monet fanit ovat varmasti innoissaan Spies vs. Mercs -pelitilan paluusta. Tämä moninpelitila asettaa sotilaat ja vakoojat toisiaan vastaan, ja on yksi Splinter Celllin parhaista puolista. Sotilaiden kontrollit toimivat pitkälti samaan tapaan nykyaikaisten ensimmäisen persoonan räiskintöjen kanssa, kun taas agentit ohjaavat hahmojaan kolmannesta kuvakulmasta. Matsit venyvät yleensä pitkiksi, mutta ne ovat sitäkin hauskempia, sillä tasapaino kahden puolen välillä on äärimmäisen onnistunut.

Blacklistissa on myös sarja kaverin kanssa yhteistyössä pelattavia tehtäviä, jotka ovat tiukempia ja lyhyempiä rakenteeltaan kuin yksinpelin tunnin mittaisiksi kasvavat eepokset. Niitä voi kokeilla myös tekoälyn kanssa, mutta selkeä suola on kaverin kanssa koordinoidut iskut vastustajien selustaan.

Blacklist on onnistunut osa Splinter Cell universumia. Se tarjoaa kymmeniä tunteja pelattavaa, sekä massiivisen jälleenpeluuarvon agenttien metsästäessä sitä parasta pistesaldoa. Samalla se herättää pohtimaan millainen peli olisi ollut hieman erilaisella fokuksella. Pelisarjan ystäviä tuskin olisi kiinnostannut rynnäkkötyyliin jättäminen leikkauspöydälle, ja jonkinlainen ympäröivän maailman pohdinta olisi ollut paikallaan. On lähes kaksinaismoralistista että pelaajalle annetaan vapaat kädet tappaa kenet tahansa muu, mutta Yhdysvaltain sotilaisiin ei luoti pure. Itsehän en halua pahaa kenellekään, mutta kun kyseessä on tämänkaltainen tarina, on tämä ärsyttävän kaksinaismoralistista. Call of Dutylla oli sentään cojonesia tehdä tämä kunnolla, Splinter Cell valitettavasti ottaa vieläkin asiat turhan varovaisesti.

 

Toinen mielipide

Lisätietoja: Nelinpeli.com

 

Kolmas mielipide

Splinter Cell -sarja on hiipinyt eteenpäin jo yli kymmenen vuotta, enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Jo kaksi edellistä osaa olivat yrityksiä uudelleenkäynnistää vanha sotaratsu, mutta tuottaja Jade Raymondin (Assassin’s Creed) johtama kolmas kerta toden sanoo. Huonot uutiset ensin. Raspikurkku Michael Ironside ei jatka päähenkilö Sam Fisherin äänenä, vaan tilalla on Eric Johnson. Erkka hoitaa tonttinsa mallikkaasti, mutta kukapa pystyisi korvaamaan Ironsidea?

Hiiviskely ja vartijoiden huijaaminen on hauskaa touhua, oli sitten kyseessä seinään tarttuva kamera, sopivaan paikkaan jätetty ruumis tai pimeäksi ammutut valot. Blacklistin tehtävät voi suorittaa melko vapaasti sopivaksi katsomallaan tavalla, mikä on hyvä asia. Suoraa toimintaakin on tarjolla, jos niin haluaa toimia. Toimintasankarit eivät saa rahoilleen vastinetta, sillä räiskimällä Blacklista muuttuu keskinkertaiseksi suojasta toiseen etenemiseksi. Eikä Fisher juuri kestä osumia. Kun ei kestä merivettä, on parempi pysyä lestissään eli hiiviskelyssä.

Splinter Cell: Blacklist ei mene sarjan mustalle listalle, vaan suoraan valioluokkaan ensimmäisen osan ja Chaos Theoryn rinnalle. Kymmenen tunnin seikkailun jälkeen voi vielä yrittää läpäistä tehtävät niin että kukaan ei huomaa Fisheriä, mutta voi pojat, että se on vaikeaa. Hiipiminen käy työstä.

Simon Elo

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Tom Clancy´s Splinter Cell: Double Agent (GC, PC, PS2, Xbox, Xbox 360, Wii)

Splinter Cell: Double Agent (PS3) 

Splinter Cell: Conviction (PC, Xbox 360) 

Ubisoft Montreal – ranskalaiskustantajan kevät ja Splinter Cell: Chaos Theory 

Lue myös

Brothers: A Tale of Two Sons (PC, PS3, Xbox 360)

Fuse (PS3, Xbox 360) 

Lost Planet 3 (PC, PS3, Xbox 360) 

Might & Magic X: Legacy -ennakko (PC)

New Super Luigi U (Wii U)

Saints Row 4 (PC, PS3, Xbox 360)

Serious Sam Collection (Xbox 360)

 

Muropaketin uusimmat