Stonehearth-ennakko (PC)

14.08.2015 16:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Radiant Entertainment
Julkaisija: Radiant Entertainment
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: Windows
Laitevaatimukset: PC Windows Vista tai uudempi, 2 Gt muistia, 512 Mt näytönohjain, 500 Mt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Kehitteillä oleva Early Access -peli, ladattava peli, hinta 22,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://stonehearth.net/
Testaaja: Miikka Lehtonen

Dwarf Fortress –henkisiä pelejä alkaa olla jo maailma piukassa, mutta ainahan sitä joukkoon pari uuttakin mahtuu. Stonehearth on tuoreimpia teorian testaajia, vieläpä hyvistä lähtökohdista. Toisin kuin monet muut genren pelit, se näyttää hauskalta ja viehkeältä.

Jos Dwarf Fortress on mennyt ohi, kyseessä on siis legendaarinen PC-peli paristakin syystä. Näistä ensimmäinen on se, että kun pelin kanssa pääsee sinuiksi, se on mitä mainioin ja syvällisin strategiapeli. Pelaaja on kääpiöyhteiskunnan henkinen hoivaaja, jonka tehtävänä on nakittaa itsenäisiä ja itsepäisiä seuraajiaan louhimaan, rakentamaan, sulattamaan, sotimaan ja tekemään niitä kymmeniä juttuja, joita valtakunta tarvitsee pysyäkseen hengissä vielä yhden päivän

Dwarf Fortressin salaisuus kun on se, että yksikään siirtokunta ei pysy pystyssä loputtomasti, tai edes hirveän pitkään. Ennemmin tai myöhemmin hakku osuu lohikäärmeen luolaan, yksi siirtolainen paljastuukin salaiseksi vampyyriksi, joka on orjuuttanut koko kaivoksen alaisikseen, tai sitten goblin-invaasio tuhoaa kaikki. Sitten kuollaan, nauretaan ja yritetään uudelleen.

Se toinen syy, miksi Dwarf Fortress on legendaarinen, on se, että tähän pisteeseen ei moni pääse. Peli kun on aivan helvetillisen hankala oppia ja omaksua. Stonehearth pyrkii korjaamaan tätä ongelmaa.

Grafiikkaa!

Dwarf Fortress näyttää ja tuntuu siltä, että sen on koodannut pari veljestä vapaa-aikanaan omassa makuuhuoneessaan. Kuten onkin. Grafiikka koostuu tekstimerkeistä, joskin toki peliin on saatavilla erilaisia yhteisön tekemiä graafisia modeja, ja käyttöliittymä on sellainen, että kumpikaan pojista ei ole käytettävyydestä tai UX-suunnittelusta kuullutkaan.

Stonehearth on vähän eri maata. Sitä pelataan kivan hiirivetoisen käyttöliittymän avulla ja peli on heti asennuksen jälkeen täyttä 3D:tä. Vieläpä kivan näköistä sellaista. Hahmot ovat sympaattisia palikkaukkoja, kaikki on iloisen värikästä ja houkuttelevaa. Fiilis on kuin leikkisi jollain mukavalla ja hehkeällä leikkikalusarjalla sen sijaan, että yrittäisi luovia siirtokuntaansa läpi loputtomien vaarojen.

Pelistä on muutenkin yritetty tehdä helpommin lähestyttävä kuin Dwarf Fortressista. Osittain tämä on tehty niin, että kaikkea on vain vähemmän. Ei silti mitenkään vähäpätöisen vähän, sillä kyllä Stonehearthistakin löytyy se perinteinen looppi: täytyy hankkia monipuolisia raaka-aineita, joista sitten jalostetaan yhdyskunnan tarvitsemia esineitä. Farmarit viljelevät peltojaan, metsästäjät saalistavat, kaivosmiehet louhivat. Sitten sepät takovat, nahkurit leikkelevät, kutojat kutovat ja niin edelleen. Ketjut ja niiden seuraukset vain ovat yksinkertaisempia kuin Dwarf Fortressissa.

En pidä tätä välttämättä mitenkään huonona juttuna. Toki se tarkoittaa sitä, että ainakaan toistaiseksi pelissä ei voi tehdä niitä loputtoman hulluja juttuja, jotka ovat tehneet Dwarf Fortressista legendan. Kolikon kääntöpuolella Stonehearthin pelaamisen oppi noin puolessa tunnissa. Dwarf Fortressia opetellessani sain selailla toisessa monitorissa fanien tekemää wiki-sivustoa ja tuhertaa pari päivää, ennen kuin peliä pystyi edes pelaamaan.

Kehityksen alla

Stonehearthin puolustukseksi on todettava, että peli on vielä ihan vaiheessa. Se on Steamin Early Access –proggiksessa, eli pelin kehitystiimi kehittää sitä vielä aktiivisesti. Siitä puuttuu paljon juttuja ja ominaisuuksia, ja ne mukana olevatkaan eivät aina toimi ihan niin kuin voisi toivoa.

Jo nyt alkaa näyttää siltä, että Stonehearth lunastamaan paikkansa Dwarf Fortress –kopioiden kärkikastissa. Pidän kovasti monista sen jutuista. Grafiikka ja yleisen kiva tunnelma tekevät paljon pelin eduksi, samoin kuin hyvä ja toimiva käyttöliittymäkin. On helppo hahmottaa syy-seuraus-suhteita ja sitä, ketkä siirtokunnan asukeista sopivat mihinkin hommiin. Koko ajan saa myös mukavasti palautetta siitä, mitkä yhteiskunnan osat toimivat ja mitkä eivät. Ja kun jokin ei toimi, yleensä on myös helppo keksiä, miksi. Stonehearth on selvästi suunniteltu myös Steamin Workshop-yhteisötyökalut mielessä, sillä esimerkiksi omia rakennuksiaan voi suunnitella paketeiksi, joita voi sitten bygailla suoraan pikavalintalistasta. Ei tarvitse olla kummoinenkaan fakiiri veikatakseen, että kohtapuoliin rakennuksia voi myös vaihdella muun yhteisön kanssa Workshopin välityksellä ja sekös kivaa on.

Toki Early Access tuo mukanaan myös bugeja. Tässä pelataan koko ajan kehitysversioita, mikä tarkoittaa väistämättä sitä, että kaikki ei aina toimi. Eräs omista talonrakennusprojekteistani tyssäsi alkuvaiheille, koska syyt. Sitten talolle ei voinutkaan enää tehdä mitään muuta kuin kikkaillen poistaa sen neliö kerrallaan yhteisön keksimällä hax0r-keinolla. Joskus duunarit unohtavat, mitä niiden pitäisi olla tekemässä, eikä proggis etene ennen kuin vaihtaa ammattia ja logiikka resetoituu.

Ja on toki myös todettava, että nykykunnossaan Stonehearthin rajat tulevat vastaan aika nopeasti. Parin illan pelailun jälkeen siirtokuntani oli siinä pisteessä, että se oli suunnilleen valmis. Tehtävät jutut oli tehty ja sen jälkeen edessä oli vain nysväilyä ja pientä optimointia. Tämä puoli pelistä tulee varmasti paranemaan ajan myötä, mutta tuskinpa Stonehearthista mitään Dwarf Fortress II:ta koskaan tulee.

Toisaalta tuskin se on ollut tarkoituksenakaan. Nyt jo on selvää, että tekeillä on peli, joka rapsuttelee kyllä samaa kutinaa mukavasti, näyttävästi ja houkuttelevasti. Ehkä Dwarf Fortress –kilpailijan sijaan Stonehearthia voisikin ajatella porttiteorian tavoin. Kun tätä vähän tuikkaat suoneen, kohta olet valmis niihin koviin aineisiin. Tällä kertaa ensimmäinen hitti ei tosin ole ilmainen.