Arvostelu: Sudden Strike 4 on oivaa naksusotaa, mutta vain pitkäpinnaisille

11.08.2017 12:00 | Miikka Lehtonen | 1462

Sudden Strike 4

Toinen maailmansota on pelien aiheena hyvinkin yleinen. Pitipä sitten räiskinnästä, strategiasta tai simulaatioista, pelattavaa on riittänyt usein yllin kyllin. Mutta ei kaikissa genreissä: tosiaikastrategia on viime vuosina kiertänyt toisen maailmansodan taistelukentät kaukaa. Nyt ongelmaa paikataan enimmäkseen onnistuneesti.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Kite Games / Julkaisija: Kalypso Media Digital / Saatavilla: Linux, Mac, PC, PlayStation 4 / Testattu: PC / Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, 3 GHz tuplaydinprosessori, 6 Gt muistia, GeForce 660 / Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä) / Ikäraja: 16


Tosiaikastrategia on monen strategiapeleistä pitävän suussa kirosana, enkä sinänsä ihmettele. Jos yhtään arvostaa oikeaa historiaa ja sen realiteetteja, onhan se nyt vähän karua pelailla pelejä, joissa jalkaväki nakuttelee kivääreillään tankkeja kappaleiksi samalla kun neuvostoliittolaiset rakentavat malmipuhdistamoa pusikkoon pystyäkseen kehittämään T-34-tankkeja.

Onneksi kaikki tosiaikastrategiat eivät ole tällaista pelleilyä. Esimerkiksi Blitzkrieg- ja Sudden Strike -sarjat perinteisesti tarjonneet sellaisia kokemuksia, joille Tigerinsä Shermanista erottava voi nyökytellä ainakin puoliteholla.

Pitkän tauon jälkeen myös Sudden Strike on saanut jatkoa, ja pelisarjan neljäs osa tarjoileekin kattavan ja kohtalaisen toimivan sotapläjäyksen, jonka parissa menee helposti ilta jos toinenkin.

Sudden Strike 4

Toinen maailmansota: parhaat palat

Sudden Strike 4 on suuri tosiaikastrategia, joka tarjoaa lukuisia yksinpelikampanjoita sekä moninpelin. Yksinpelin puolella on omat kampanjansa saksalaisille, neuvostoliittolaisille, sekä länsiliittoutuneille. Niiden aikana päästään sotimaan uudelleen sodan ratkaisuhetkiä milloin miltäkin puolelta.

Koska kyse ei ole historiankirjasta, Falaisen mottien, operaatio Barbarossan tai vaikka Kurskin taistelun mukanaolo ei vielä sinänsä paljon paina, mutta ilahduttavasti aiheesta on saatu revittyä irti kiinnostavia ja useimmiten haastavia tehtäviä, jotka mukailevat oikeaa sodan kulkua.

Esimerkiksi kanadalaisten panssarijoukkojen perspektiivistä taisteltavassa Falaisen taistelussa liittoutuneet pyrkivät motittamaan muutamankin kokonaisen saksalaisen armeijan. Jenkit hyökkäävät yhdeltä puolelta, kanadalaiset toiselta. Ensimmäisenä tavoitteena on edetä laajalla rintamalla ja tuhota vihollisia peltoalueilta ja kylistä, sitten yhdistää rintamat toiselta puolelta etenevien jenkkien kanssa ja lopulta sulkea motin suu kiinni pysäyttämällä läpi yrittävät saksalaisyksiköt. Siinä sivussa peli jakelee sivutavoitteita ja lisäpisteitä vaikka vihollisvaunujen tuhoamisesta takaa päin.

Sudden Strike 4

Mitään tukikohdanrakennusta tai muuta hapatusta ei ole mukana, vaan pelaaja saa taistelun alussa tietyn määrän yksiköitä ja mahdollisesti vahvistuksia tehtävän edetessä. Täten mukana on esimerkiksi huoltojoukkoja, jotka osaavat tankata ajoneuvoja, jaella niihin lisää ammuksia ja korjata taistelussa pahasti vaurioituneita yksiköitä.

Suden Strike 4 on puolirealistinen peli, joten yksiköiden havaitseminen ja tuhoaminen vaatii tiukkaa eri aselajien välistä yhteistyötä. Tankit ovat – kuten oikeastikin – puolisokeita, ellei komentaja kurki ulos luukusta ja altista itseään tulitukselle. Panssarintorjuntatykit ja maastoutuneet tankit voivat silti väijyttää ne helposti, joten jalkaväen täytyy tukea panssaroituja ystäviään ja etsiä itse paremmin piiloutuvana aselajina kohteita tankkien, telatykkien ja tykistön tulelle.

Eri yksiköiden väliset voimasuhteet mukailevat niin ikään oikeaa historiaa, joskin peli ottaa hieman vapauksia kevennellä niitä. Jalkaväki ei ilman raskaita aseita tee tankkeja vastaan yhtään mitään, mutta tankkitaistelussa ei-läpäisevät osumatkin kuluttavat kestopisteitä, joiden loppuessa kohde tuhoutuu. Ei kannata silti kuvitella, että 20mm pikatykillä varustettu tiedusteluvaunu ja Tiger II vain läpsisivät toisiaan tuomiopäivään saakka, sillä vahvemmat aseet kyllä tuhoavat heikomman kohteen ykkösellä.

Tasapaino on saavutettu sangen onnistuneesti, sillä peli todellakin pakottaa käyttämään yksiköitä niiden vahvuudet ja heikkoudet mielessä, tiedustelemaan vihollisen asemia aktiivisesti sekä kutsumaan hätätapauksissa apuun harvoja ja kallisarvoisia ilmavoimia.

Sudden Strike 4

Ongelmiakin löytyy

Sudden Strike 4 voisi olla suorastaan erinomainen peli, mutta siinä on ongelmansa.

Ensinnäkin peli vaatii pelaajaltaan kohtuuttoman paljon mikromanagerointia. Yksiköt eivät ole mitään ruudinkeksijöitä parhaina hetkinäänkään, joten niiden erilaisia toimintoja saa olla vähän väliä aktivoimassa käsin. Todella erikoisesti näitä toimintoja aktivoivien pikanäppäinten sijoittelu on hyvin erikoista. Olisi ollut kivaa, jos vaikka ”korjaa kohdeyksikön rikkoutuneet komponentit” -toiminto olisi aina saman napin takana. Nyt saa vähän väliä tuijotella sekavan ja rujon käyttöliittymän nappivalikoimia arpoessaan, miten haluttu toiminto tehdäänkään.

Yksiköiden tekoäly myös tökkii välillä vastaan. Jos yrittää liikutella vähänkään suurempia yksikkömääriä kerralla, tuloksena on vain hirveä sumppu, jossa kuusi Shermania yrittää ajaa samasta kohdasta eri suuntiin sillä tuloksella, että yksikään ei liiku mihinkään. Sillä välin yksikön ainoa oikeaan suuntaan osoittanut kaveri jo puhaltaa pelaajan huomaamatta yksin kohti kuolemaansa.

Reitinhaku on muutenkin ongelmallista. Eräässä tehtävässä tiesin, että läheisten kivitalojen takana oli Tiger II asemissa, tykki suunnattuna eteenpäin. Ajattelin antaa tiikerille hieman kutitusta ja määräsin läheisellä pellolla olevat M7 Priest -telatykit ampumaan keskityksen talon yli tiikerin niskaan. Yllätykseni oli melkoinen, kun Priestit olivat päättäneet koukata kilometrin päästä suoraan Tiger II:n eteen ammuskelemaan sen sijaan että olisivat ajaneet 10 metriä suoraan eteenpäin turvallisella pellollaan.

Sudden Strike 4

Tällaisia outouksia tulee vastaan jatkuvasti ja ne rasittavat pelaajaa entisestään. Kun vähän väliä vaikka vihollista ampumaan komennettu panssarintorjuntatykin miehistö lähteekin työntämään tykkiään muka parempaan ampumapaikkaan (ja kuolee matkalla), hatutus on melkoinen. Niinpä armeijoita täytyy pilkkoa pikkuruisiin osiin, joita sitten saa paapoa jatkuvalla syötöllä, ettei käy kömpelösti. Vihollisella ei tietenkään tällaisia ongelmia ole, sillä kyllähän tekoäly nyt mikromanageroi vaikka jouluun asti hikoilematta.

Ongelmat eivät pilaa peliä, mutta ovat kuitenkin sen verran merkittäviä, että niiden myötä Sudden Strike 4 putoaa helposta suosituksesta vähän ongelmallisemmaksi tapaukseksi. Jos kaikki toimisi kunnolla, kyseessä olisi oikein maistuva, semirealistinen ja todella näyttävä sotapeli. Juuri nyt peli kyllä maistuu ja näyttää hyvältä, mutta vähän väliä tiedossa on V-käyrän kohoamista ja pitkien tehtävien uudelleenpeluuta, kun tekoäly päätti lorauttaa muroihin oikein paineella.

Toivottavasti kehitystiimi jaksaa vielä tuunailla ja jatkokehitellä peliään, sillä tilausta tällaiselle teokselle kyllä olisi. Nytkin pitkäpinnaisten pelaajien kannattaa tutustua Sudden Strike 4:ään, sillä itse katson ainakin jääneeni lopulta voiton puolelle.

SUDDEN STRIKE 4

”Mainiota toisen maailmansodan naksusotaa, joka tosin kärsii tekoälyongelmista.”