Uusimmat

Super Mario Bros 3 VC (3DS)

14.03.2014 15:30 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Nintendo R&D4
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Nintendo 3DS
Saatavilla: Nintendo 3DS, Wii U
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella)
Muuta: ladattava peli Nintendo eShop, hinta 4,99 euroa
Pelin kotisivu: Super Mario Bros 3
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Usein nykypelien parissa muistelee kuinka hyvin tai huonosti asiat olivat vanhoina hyvinä aikoina. Kun peleillä alkaa olla ikää kaksikymmentä vuotta ja enemmänkin, voidaan jo puhua siitä miten aika on kullannut muistot. Sitten on pelejä, joiden kanssa voi sanoa, että aika on tuhonnut refleksit.

Yksi tällainen karuja muistoja ja onnellisia hetkiä nuorelle Lehtiniemen pojalle tarjonnut peli oli NES-konsolin kärkinimiin kuulunut Super Mario Bros 3.

Nintendon parikymmentä vuotta vanha tasoloikka on edelleen malliesimerkki täydellisestä tasohyppelystä: vaikea muttei epäreilu, lähestulkoon täydellisyyttä hipova kenttäsuunnittelu ja mukaansa tempaava maailma. Infernaalisen kokemuksen kruunasivat Koji Kondon ikimuistoiset nuotit, jotka tulivat kummittelemaan vielä uniinkin. Vaikka pelissä oli aikoinaan myös järisyttäviä oivalluksia, kuten NES-konsolin suorituskyvyn äärirajoilleen vienyt tekninen toteutus ja ihka oikea maailmankartta, niin ihan kaikki niiden jutut eivät sentään enää nykypäivänä lyö ällikällä.

Julkaisunsa aikaan Super Mario Bros 3. oli mullistava tekele. Se vei kakkososan myötä hiukan harhapoluille karanneen Mario-sarjan taas tiukan refleksiloikan juurille, mutta kuorrutti sen mielenkiintoisilla ominaisuuksilla, aikanaan vertaansa vailla olevalla pelisuunnittelulla ja äärimmäisen sulavalla kontrollimekaniikalla. Juoni on yhtä svvällinen tai syvältä kuin Marioissa tänäkin päivänä: paha Koopa kaapata rinsessa, hyvä Mario pelastaa rinsessa. Näillä mennään mutta menkööt.

Super Mario Bros 3 on suoranainen antiteesi Nintendon nykyisille casual-meininkiä syleilevälle pelisuunnittelulle: se on äärimmäisen armoton, alun leppoisten kukkaketojen vaikeutuessa pikkuhiljaa reflekseiltä ja sormienhallinnalta äärimmäistä suorittamista vaativiin kuolemanralleihin. Virheistä ja kuolemista ei kuitenkaan missään vaiheessa voi syyttää muita kuin itseään, niin täydelliset pelin kontrollit olivat.

En ole koskaan ollut mikään tasohyppelygenren suurin liputtaja, koska tunnen olevani niissä niin toivoton. Nyt klassikon uusintaversion parissa aikaa viettäneenä en voi kuin nostaa nuoremmalle minälleni hattua: armottomalla tallennusmekaniikalla peliä väännettiin iltakaupalla läpi, eikä periksi ei annettu. Nyt samaa suoritusta yrittäessään ei tiedä, että tekeekö ikä jo tepposiaan vai olenko tottunut liian helppoihin peleihin?

Vaikka SMB3 on vaikea, armoton ja jopa turhauttava, niin se kuuluu silti jokaisen tasohyppelyistä vähänkään välittävän pakollisiin pelikokemuksiin. Samalla se muistuttaa, että joskus pelit vain olivat vaikeampia ja kuinka vuonna NES-konsolille osattiin aikoinaan tehdä hienoja pelejä.

Super Mario Bros 3 on ikävästi ylihinnoitellun ja hieman surkeasta valikoimasta kärsivän Wii U:n ja 3DS:n Virtual Consolen kärkinimiä, selkeästi.

 

Lisää aiheesta

Mariota neljällä monitorilla? Pyh! Suomijampat pelasivat moninpeli-Mariota yhdeksällä näytöllä! 

New Super Mario Bros. (DS) 

Super Mario 3D World (Wii U) 

Super Mario Bros. 2 VC (3DS)

Lue myös

Blackguards (PC)

Outlast (PC, PS4)

South Park: The Stick of Truth (PC, PS3, Xbox 360)

The Elder Scrolls Online –ennakko (PC)

World of Tanks 360 Edition (Xbox 360)