Super Monkey Ball 2 (GC)

25.03.2003 00:00 | Muropaketin toimitus

Noin kuukausi GameCuben julkaisun jälkeen ilmestynyt Super Monkey Ball on yhä yksi GameCuben parhaista moninpeleistä. Yhdessä Super Smash Brosin ja Mario Partyn kanssa se hallitsee party-peligenreä. Hyvin menestynyt peli saa lähes aina yhden tai useamman jatko-osan, eikä Super Monkey Ball ole poikkeus. Kauppoihin on nimittäin juuri ilmestynyt pelisarjan toinen osa. Alkuperäinen Super Monkey Ball keräsi huomiota omaperäisen ja oudon ideansa ansiosta, mutta jaksaako jatko-osa yhä kiinnostaa?

Super Monkey Ballin idea on erittäin yksinkertainen. Pelaaja laitetaan ohjaamaan taikapallon sisälle hypännyttä apinaa, joka seikkailee enemmän tai vähemmän vaarallisissa ympäristöissä. Yksinpeli koostuu 150 kentästä, jotka sijoittuvat kymmeneen erilaiseen ympäristöön. Yksinpelikampanjaa tahkottaessa vieraillaan mm. tulivuoressa ja valaan vatsassa. Todellisuudessa nämä ympäristöt vaikuttavat vain pelialueiden taustoihin ja varsinaiset pelipaikat ovat jokaisessa paikassa eräänlaisia ilmassa kelluvia tasoja. Jokainen taso sisältää selkeän alun ja lopun. Näiden pisteiden väliin on sitten ängetty jos jonkinlaisia esteitä pelaajan etenemistä vaikeuttamaan. Peliin on helppo päästä sisälle, sillä alun kentät ovat helppoja, mutta pelin edetessä kenttien vaikeustaso nousee pahimmillaan lähes mahdottomaksi.

Jotta yksinpeli ei tuntuisi vain peräkkäin lätkityiltä tasoilta, Sega on luonut pelin ympärille pienen tarinan, jota seuraillaan viidentoista kentän välein. Yksinkertainen juoni kertoo Dr. Bad-boonista ja neljästä apinasta, joiden välille on syntynyt pientä skismaa. Bad-boon on nimittäin toivottoman ihastunut MeeMee-nimiseen apinaan, mutta MeeMee rakastaa pelin päähenkilöä. Ilkeämielinen Bad-boon ei kuitenkaan ymmärrä sanaa ”ei” ja siksipä tämä pöllii kaikki apinasaaren banaanit. Henkilökohtaisen kettuilun apinat vielä kestävät, mutta banaanien pölliminen on jo liikaa. Tästä suuttuneena apinapallon ykkösosasta tuttu AiAi ystävineen lähtee ”metsästämään” Bad-boonia ja hankkimaan takaisin varastetut banaanit.

Super Monkey Ball 2:n yksinpeliosuus on vaisu. Pelisarjan ykkösosaa pelanneille kyseessä on lähinnä kenttäpäivitys, eivätkä apinapallon uudet ystävätkään todennäköisesti kovin pitkään tätä yksin pelaile. Yksinpelin ainoana porkkanana (tai tässä tapauksessa banaanina) on mahdollisuus avata uusia party-pelejä, mutta tästä lisää myöhemmin.

Kuten edeltäjänsä, myös Super Monkey Ball 2:n kovimmat valtit löytyvät moninpelipuolelta. Kahden tai useamman pelaajan kesken Monkey Ball on erittäin hauska peli. Mitä useampi pelaaja television ääressä istuu, sitä hektisemmäksi meno muuttuu. Puuttuvat ihmispelaajat voi tarpeen vaatiessa korvata myös tekoälyapinoilla. Paketista löytyy yhteensä kaksitoista party-peliä, joista puolet on aluksi lukittuja ja ne avautuvat vasta menestyksekkäiden yksinpelisessioiden myötä. Party-pelien joukosta löytyy kuusi vanhaa peliä pienillä uudistuksilla varustettuna, sekä kuusi täysin uutta tuttavuutta. Jo ennestään tutuista peleistä voisi mainita vaikkapa apinabiljardin, golfin ja henkilökohtaisen suosikkini Monkey Targetin, jossa apinat käyttävät palloaan riippuliitimen tavoin. Monkey Targetissa pelaajan tehtävänä on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä napsimalla ilmassa leijuvia banaaneja sekä laskeutumalla keskellä merta lilluvalle maalialueelle.

Uusien pelien joukosta löytyy Monkey Tennis, Monkey Baseball, Monkey Soccer, Monkey Boat Race, Monkey Shot ja Monkey Dog Fight. Näistä kolme ensimmäistä tuskin tarvitsevat sen kummempaa esittelyä, eikä kovin moni varmasti ylläty, että Boat Racessa kilpaillaan veneillä. Monkey Shot on hieman virtuacop-pelejä muistuttava räiskintäpeli ja Monkey Dog Fightissä pelaajat taistelevat toisiaan vastaan ilmataistelussa. Kaikki uudet minipelit ovat onnistuneet vähintäänkin kohtuullisesti, vaikkakin Dog Fight on liian hidastempoinen ja Monkey Soccerin kontrollit hieman kankeat.

Teknisellä puolella ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Kontrollit ovat entisellään, eikä äänimaailma vieläkään vakuuta. Musiikki on vain taustalla soljuvaa massaa ja ääniefekteistäkin tuntuu puuttuvan se viimeinen silaus. Apinoiden höpinä on ensimmäisillä kerroilla hauskaa kuultavaa, mutta pidemmässä juoksussa alkuihastus katoaa ja apinoiden juttelu kuulostaa vain epämääräiseltä mölinältä. Graafisen osa-alueen suurimmat parannukset löytyvät taustoista, joihin on tehty entistä enemmän yksityiskohtia.

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna Super Monkey Ball 2 on yksi GameCuben parhaista moninpeleistä, mutta yksinpeliksi siitä ei ole. 150 yksinpelikenttää tarjoavat kyllä pelattavaa pitkäksi aikaa, mutta ne eivät jaksa kiinnostaa kovin pitkään. Pelisarja on menettänyt myös uutuudenviehätyksensä, jolla oli oma osuutensa alkuperäisen Super Monkey Ballin menestystarinassa. Moninpeliosuudesta on kuitenkin vaikea löytää mitään moitittavaa, jos ei oteta huomioon sitä, että osa peleistä on jo nähty ja koettu. Näin ollen Super Monkey Ball 2 ei pääse edeltäjänsä tasolle, mutta laadukas paketti tämäkin on.

— Mikko Matilainen