Super Smash Bros. for 3DS
Tekijä: Sora Ltd. ja Bandai Namco Games
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Tulossa: Wii U
Pelaajia: 1, 2-4 (lähiverkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: Super Smash Bros. for 3DS
Arvostelija: Mikael Miilumäki
Nintendon Super Smash Bros. on mielenkiintoinen ilmestys. Sarja saa uuden osan kerran konsolisukupolvessa ja sen fanikunta on jopa pelimaailman mittapuulla todella omistautunutta. Sarjaa luotsaava Masahiro Sakurai on sarjan fanien silmissä Jumalasta seuraava ja nyt hän siunaa seuraajiaan viimein jatko-osalla. Ensimmäistä kertaa koskaan, herran sieluntuotos saapuu myös käsikonsolille!
Smashin idea on pysynyt ensimmäisestä osasta asti samana. Tutut ja pörröiset Nintendo hahmot vetävät ruudulla toisiaan turpaan oikein olan takaa! Sen sijaan, että vastustajan nakerrettaisiin energiamittaria nollaan, kaveri pyritäänkin lennättämään mahdollisimman pitkässä ja komeassa kaaressa pois kentältä. Perusidea on edelleen taianomaisen hauska ja toimiva, joten mitäpä siihen puuttumaan! Pelimekaniikat ovat helppoja oppia, mutta niin syvällisiä että niiden täydellinen hallitseminen vie paljon aikaa ja harjoittelua.
Tällä kertaa mukaan on saatu vierailijoita Capcomin ja Segan suunnalta, sillä Pac-Man ja Megaman ovat molemmat saapuneet näyttämään Mariolle mistä kana pissii. Hahmokaartissa on yli 50 hahmoa ja porukan tasapaino on säilytetty hyvin. Yksikään hahmo ei noussut ylivoimaiseksi ja paljon huumoria saa irti pelkästään liikkeisiin tutustumisesta. Hahmojen lisäksi areenalla poukkoilee erilaisia tavaroita pesäpallomailoista pistooleihin, mikäli pelaaja itse haluaa niitä käyttää. Myös areenat elävät ja voivat muuttua melkoisesti kesken otteluiden.
Putkimiestä pataan
Vaikka pelaaminen on edelleen parhaimmillaan hyvässä kaveriporukassa, on myös yksinpelaajille melkoisesti sisältöä. Peliin hyppää kerta toisensa jälkeen ilomielin keräämään hahmoista tehtyjä pokaaleja ja parantamaan minipelien suorituksia. Pokaalien taustat avaavat Nintendon pitkää historiaa ja ne on kaikki kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mitä on pakko ihailla.
3DS-versioon on ympätty mukaan uniikki pelitila, mitä ei nähdä lainkaan Wii U:lla; Smash Run. Siinä pelaaja sekoilee viiden minuutin ajan isossa luolastossa ja kasvattaa hahmon ominaisuuksia pieksemällä erilaisia vihollisia eri pelisarjoista. Koko komeus huipentuu arvottuun loppuotteluun. Joskus juostaan kilpaa, kiivetään torniin tai taistellaan erilaisten muuttujien sekoittaessa pakkaa.
Halusin kovasti päästä sisälle Smash Runiin, mutta helpoksi sitä ei ole tehty. Viiden minuutin aikana ei voi tietää mitä hahmon ominaisuuksia kannattaa kasvattaa, joten lopputulokseen ei voi vaikuttaa. Kun voittaja ratkaistaan juoksukilpailussa ja hahmoksi on valinnut pelin hitaimman taistelijan, niin mahdollisuuksia voittaa ei ole. Hauska idea ja kyllä tätä pari kertaa jaksoi kokeilla, mutta sen jälkeen siirryin muiden pelitilojen pariin.
Tunti turpaan
3DS ei ole markkinoiden tehokkain pelikonsoli, mutta kehittäjät repivät siitä ihmeen paljon irti. Musiikit on koostettu pitkän pelisarjan historian varrelta ja sointuja voi kuunnella myös matsien ulkopuolella. Visuaalisesti peli on komeaa katseltavaa. Hahmot ovat yksityiskohtaisia ja animaatiot ovat todella sulavia. Ruudunpäivitys rullaa tasaisena, mikä on varsin kunnioitettava suoritus, kun ottaa huomioon miten paljon matsien aikana on vilskettä. Oma pelihahmo häviää toisinaan kaiken kaaoksen keskellä, mutta ei niin usein, kuin aluksi pelkäsin.
Pakko myöntää, jäin pahemman kerran koukkuun, mutta pelissä on myös pahasti intoa nakertavia ongelmia. Käsikonsolilla pelaaminen ei osoittautunut sellaiseksi katastrofiksi kuin oletin, mutta tavallisen ohjaimen tuntumasta jäädään silti reippaasti. 3DS:ää ei yksinkertaisesti ole suunniteltu nopeatempoisten ja tarkkuutta vaativien tappelupelien pelaamiseen. Kontrolleja pystyy onneksi muuttamaan mieleisikseen, mutta aina kun isku ei lähde kuin ajatus pelialustan takia, niin hampaat kiristyvät melkoisen tiukalle.
Nettimoninpeliä ei voi vakavalla naamalla sanoa vakaaksi, päinvastoin. Pelaajia roikkuu netissä reippaasti, mutta osa otteluista muistuttaa enemmän PowerPoint-esityksiä kuin videopeliä. Tappelupeleissä kaiken pitäisi rullata sujuvasti ja jokaisen liikkeen mennä perille kuin itsestään, muuten homma alkaa hyvin nopeasti maistua pettuleivältä. Pienemmällä pelaajamäärällä viivettä ei esiinny niin reippaasti ja osa neljän pelaajan matseista meni myös ilman ongelmia, mutta päivitykselle on tarvetta.
Voisi uskoa, että kun peliä tahkosi useamman kymmenen tuntia 3DS:llä, niin tulevaan Wii U-versioon ei riitä intoa. Voin todeta, että näin asia ei ole! 3DS-versio seisoo komeasti omilla jaloillaan, mutta se tuntuu silti pieneltä makupalalta siitä mitä on tulossa. Toivottavasti kotikonsolilla 3DS-version puutteisiin ei sorruta.
Ei sitä meinannut aluksi uskoa, mutta Smash Bros. for 3DS säilyttää sen, mikä on tehnyt sarjasta niin mainion. Vaikka ongelmia on, niin pelaaminen on aidosti hauskaa. Siitä nauttivat niin kovan linjan konkarit, kuin kentällä pyörivät amatöörit, kuten allekirjoittanut. Ei siitä pääse mihinkään, Mario Bros. -sarjassa on edelleen outoa videopelitaikaa ja Mariota pistää mielellään käkättimeen myös käsikonsolilla!
Siellä se pullea LVI-asentaja taas naureskelee, taitaa olla pienen oppitunnin paikka!
Lisää aiheesta
E3Dome: Wii U –trailerijysäys – kaikki tärkeimmät Nintendon videot!
Nintendo tarjoili 40 minuuttia uutta Super Smash Brosia
Wii U:n Super Smash Bros: puoli tuntia videota ja 50 faktaa
