Tekken 5 (PS2)

Tekken-taistelupelit maistuvat monenlaisille pelaajille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Yksi syy on kilpailijoihin nähden poliittisesti korrektissa asenteessa: Namcon kamppailuteosten luonnonmukaisemmat naishahmot käyttävät urheilurintaliivejä ja väkivalta on veretöntä. Mutta vaikka sensorit haluaisivatkin yleisölle niin korkean moraalin, että se vaikuttaisi pelivalintoihin, on totuus myyntilukuihin kuitenkin muualla. Todellinen menestyksen salaisuus on nimittäin helpossa, mutta syvässä taistelumekaniikassa.

Tekkeneissä satunnainen ohjaimen rämpyttämistekniikka tehoaa niin hyvin, että harjaantumatonkin voi nauttia kehään kapuamisesta. Tämä fakta ääneen ilmaistuna saanee tosipelaajien veren kiehumaan, mutta olkoot, sillä kamppailupelien armottomimmat ikarugat ovat toisaalla. Tekkenin suurin viehätys on juuri siinä, että näppäinyhdistelmiin perustuvan pitkää ikää ja paneutumista vaativan monipuolisen taistelujärjestelmän osaavien ohella myös ensi kertaa lajityyppiä kokeilevilla on mahdollisuus saada vastustaja kanveesiin ja onnistua tyylikkäiden erikoisliikkeiden suorittamisessa.

Viimeisellä rannalla

PlayStation 2:n hiljalleen väistyessä tulevien pelikoneiden tieltä, Tekken-sarjan kuudes ja kaunein osa nostaa taistelupelisarjan vihdoinkin siihen tinkimättömään tasoon, josta se tuli tunnetuksi ensimmäisellä PlayStationilla. Viime vuosina Tekkeneissä nähdyt epäonnistuneet pelilliset kokeilut on jätetty suosiolla pois ja sarjan vanha menestysresepti on kaivettu vuosien takaa uudelleen käytettäväksi. Taistelu on jälleen suoraviivaista ja räjähtävää – sekä sunnuntaipelaajien että kouliintuneiden kombottajien käsissä. Samalla kuitenkin yllätyksellisyys on tippunut minimiin.

Suuria rakenteellisia muutoksia poikki ja pinoon -kaavaan ei nähdä. Pääosassa ovat kaksintaistelut eksoottisilla areenoilla – 3d-taistelupelien vakiokaava jo vuosien takaa. Eikä tällä kertaa voi hajottaa ympäristöjä tai liikkua kentillä taistelun tuoksinassa. Entä säännöt? Yhtä kiveen hakatut kuin oikeissa urheilulajeissa: voitto kolmessa erässä johtaa jatkoon, kello pistää vauhtia toimintaan. Tekkeneiden tuttu liikkeiden epärealistisuus on sentään jäljellä. Heittoja, lyöntejä ja potkuja riittää yllin kyllin.

Pelisarjaa seuraavat arvostavat varmasti vanhojen hahmojen palaamista ruotuun, vaikka aivan kaikkia suosikkeja ei 30 hahmon best of Tekkenistäkään löydy. Muun muassa Angel puuttuu kuvioista. Ymmärrettävästi rajatkin on vedettävä johonkin, sillä pelihahmoista on suoraan valittavissa peräti 20 kappaletta. Loput avataan tavalliseen tapaan pelaamalla.

Pelitilat eivät yllätä: tarinatilassa ohjataan hahmoa Iron Fist -turnaukseen, jossa on palkkiona etukäteen mallinnetut, kieltämättä upeat animaatiot, joiden myötä Tekken-hahmojen taustat hahmottuvat. Juonipalapelin kokoaminen on kovin sisäänlämpiävää fanitavaraa: tekkenistejä kiinnostaa, mutta entä muita? Muut pelitilat ovat perinteisiä harjoittelutiloja ja erilaisia kamppailuvaihtoehtoja. Tarinatilan ohella pisteet kotiin vetää aina yhtä loistava moninpeli. Valitettavasti verkkopeli uupuu.

Vieläkö PlayStation 2 venyy?

Vähäisistä sisällöllisistä muutoksista johtuen satunnaiselle pelaajalle Tekken-sarjan viidennen osan merkittävin anti on upea toteutus. Kaikki muu on enemmän ja vähemmän turvallista turpasaunaa. Namcon tiimi onkin selvästi panostanut suurimman osan resursseistaan PlayStation 2:n kaikkien kykyjen hyödyntämiseen. Japanin suosituin kolikkohallipeli taipuukin kotioloihin vakuuttavasti. Silminnäkijöiden mukaan eroa alkuperäisen kaappiversion grafiikkaan on tuskin lainkaan. Väite on helppo uskoa kun näkee kuinka tarkkaa ja sulavaa Tekken 5:n grafiikka oikein on. Lukuisten taisteluareenoiden rikas suunnittelu haastaa parhaimmillaan Xboxin Dead or Aliven.

Kuin anteeksipyyntönä varsinaisten pelillisten uutuuksien vähyydestä Namco on lastannut Tekken 5:n kukkuralleen ekstroja, pelitiloja ja muokkausmahdollisuuksia. Rahalle tarjotaan näin vastinetta, ainakin määrällisesti. Pelissäkin käytetään rahaa, sillä hahmoja voi pukea, avattavaa videomateriaalia on mukavasti ja onpa mukana yksi yhteen versiot kolmesta ensimmäisestä Tekkenistäkin. Harmillisesti nämä klassikot tarjoavat lähinnä oppitunnin 3d-grafiikan nopeasta kehityksestä ja lyhyestä parasta ennen -ajasta. Street Fighterin tapaiset 2d-grafiikalla toteutetut taistelupelit ovat kestäneet ajan hampaissa paremmin kuin kolmioista kootut sukulaisensa.

Merkittävin ylimääräisistä pelitiloista on parjattu Devil Within, joka on käytännössä täysin oma pelinsä. Päähahmona toimii vanha kunnon Jin Kazama, jonka omassa viisi tasoa käsittävässä toimintaseikkailussa piestään ilkiöitä hengiltä parhaaseen beat’em up -henkeen. Pelitilan ylimääräisyys tulee kuitenkin selväksi haparoivassa toteutuksessa. Bonuksena Devil Within on kuitenkin miellyttävä lisä, joka tarjoaa vapaamuotoisempaa vihollisten muovailua kaksinkamppailujen alkaessa maistumaan puulta.

Tekken 5 on evoluution huipentuma, täydellinen yksilö omassa lajissaan. Pääpelitilassa yhdistyvät erinomaisesti vanhojen Tekkenien pelimekaniikka ja uusien pelien tekninen osaaminen. Ympärille kerätyt lisämateriaalit tekevät paketista vieläkin houkuttelevamman, vaikka Jin Kazaman toimintaseikkailun vuoksi Tekkeniä tuskin kannattaa ostaa. Tekken 5 toimii myös ruokahalun kiihottajana odotellessa seuraavaa, mitä todennäköisimmin vasta tulevan sukupolven pelikonsolilla julkaistavaa osaa. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuukin jatkossa, mihin suuntaan Namco voi enää kehittää pelisarjaansa Internetin lisäksi sortumatta jatkuvaan itsensä toistoon.