The Escapists (PC, PS4, Xbox One)

09.07.2015 15:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Moldy Toof
Julkaisija: Team 17
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, 2,5 GHz prosessori, 2 Gt muistia
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 14,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://escapistgame.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Vankilapaot ovat pelin aiheena kiinnostaneet ihmisiä jo Commodore 64:n päivistä saakka. The Escapists ei siis ole ihan se ainoa yrittäjä, mutta toteutukseltaan kylläkin aika mielenkiintoinen. Harva vankilapakopeli kun näyttää 16-bittiseltä roolipeliltä.

Veikeä idea on juttu sinänsä, mutta toteutuksen pitäisi myös olla mahdollisimman laadukas. Ja siinä kohtaa renkaat sitten alkavatkin jo nitistä The Escapistsin pakoautossa.

The Escapists on todellakin piristävä tapaus. 16-bittiseltä roolipeliltä näyttävässä pelissä tarkoitus olisi paeta vankilasta. Aluksi häkkinä toimii luksustason valkokaulusvankila, jossa vartijoiden pinna on pitkä ja ymmärrys miltei riittämätön. Vankilat kuitenkin vaihtuvat ja muuttuvat aina vain tylymmiksi, jolloin haastekin kasvaa suuremmaksi, kun tarkoitus kuitenkin olisi ottaa ritolat telkien takaa.

Yksin sellissä

The Escapistsia voisi siis tituleerata vankilapakoroolipeliksi. Sen kummemmin taustoja ei selitellä, eikä niitä tarvitakaan. Peli alkaa yksinkertaisesti vankilasta: olet linnassa, tuomiota ei voi istua loppuun, vaan pakoon pitäisi päästä. Miten? Se on monimutkaisempi kysymys, sillä tapoja on lukuisia: voit kaivautua vankilaa ympäröivän aidan alta, leikata tien sen läpi, kiivetä sen yli, ninjata karkuun viemäreitä pitkin, teettää kopiot vankilaa sulkevien lukkojen avaimista ja niin edelleen.

Kaikki lähestymistavat kuulostavat paperilla helpoilta, mutta ovat todellisuudessa hankalampia. Miten hankit vankilassa työkalut, joilla aitaan voi leikata reiän? Tässä auttaa monipuolinen craftaussysteemi, jonka avulla arkiset esineet muuttuvat pian työkaluksi, aseiksi tai muiksi hyödykkeiksi, joilla pakoaan voi edesauttaa. Esineitä taas sitten hankitaan moninaisilla tavoilla. Niitä voi varastaa muiden selleistä, pölliä pahoinpitelemiltään uhreilta tai hankkia töitä tehdessään.

Vankilassa kun ollaan, rutiinia täytyy olla ja seurata. Kello tikittää koko ajan taustalla ja tietyin väliajoin edessä on ohjattua toimintaa: aamu alkaa vahvuuslaskennalla ja aamiaisella, mistä edetään vankilasta riippuen vaikka kuntosalille tai töihin. Näiden ohjattujen hetkien lomassa pitäisi sitten ehtiä tekemään omiaan: työstää työkaluja pakoa varten, hankkia varusteita, heittää ”toi Kaarle sitten ottaa mua päähän, vedätkö sitä turpaan?” –tason tehtäviä muille kavereille palvelusten ja rahan toivossa ja niin edelleen.

Ensialkuun The Escapists vaikuttaakin mitä mainioimmalta tapaukselta. Se on toki peli, mutta yhtälailla kepeä vankilasimulaattori, jossa pelaajan pitää pystyä sopeutumaan tietynlaiseen ekosysteemin ja elämään sen ehdoilla, samalla kuitenkin vastaan rimpuillen.

Ongelmat alkavatkin siitä, kun simulaattorin laidat tulevat vastaan. Siihen kun ei mene kovin kauaa.

Avain pakoon?

The Escapists vaikuttaa aluksi todella monipuoliselta peliltä. Ehkä turhankin, sillä lyhyt tutoriaali opettaa vain aivan perusasiat ja tämän jälkeen pitäisi sitten pystyä itse, ilman sen suurempaa ohjausta tai opastusta, hahmottamaan, miten asiat toimivat.

Tässä haittaa se, että peli on todellisuudessa sangen rajoittunut. Erilaisia tapoja karata vankilasta on lopulta vain muutama. Kun yrittää sokkona hapuillen etsiä näitä tapoja, on turhauttavaa lyödä päätään seinään tietämättä, tekeekö itse jotain väärin, vai eikö se suunnitelmissa ollut juttu vain oikeasti kuulu pelin simulaatioon.

Vaikeustaso nousee myös koko ajan tasaisesti, osin ihan fiksusti, osin vähän keinotekoisemmin. Se on kiva, että vankiloiden muuttuessa kovemmiksi peli heittää vastaan loogisia esteitä. Siinä missä ensimmäisessä valkokaulusvankilassa voi tetsailla aivan avoimesti sukkasaippua taskussaan pitkin käytäviä, toisessa gulag-henkisessä vankilassa onkin metallinpaljastimia vähän joka ovella. Mitäs teet?

Se taas ei ole kivaa, että muiden vankien ja vartijoiden ominaisuuksia pumpataan kamalaa tahtia ylöspäin. Tämän jälkeen edessä kun on kauhea määrä tympeiden ”rämpytä liipaisimia” –tyyppisten kuntoiluminipelien pelaamista, jotta yleensäkään edes pysyy vankilassa hengissä.

Satunnaisuus turhauttaa myös. On ikävä työstää päiväkaupalla pakosuunnitelmaansa ja haalia haltuunsa kiellettyjä esineitä vain menettääkseen ne pitkän työn jälkeen, koska satunnaislukugeneraattori päätti heittää päivittäisen sellintarkastuksen tällä kertaa pelaajan selliin. Jos näitä tilanteita varten on jonkinlaiset varasuunnitelmat, peli ei niistä viitsinyt mitenkään kertoa, mikä on myös ongelmallista.

Ikävintä tässä on se, että The Escapists tavallaan tekee ongelmansa ihan itse. Se ei sisällä hahmoja tai tarinaa, vaan pyrkii olemaan puhdas vankilapakosimu. Kepeä sellainen, mutta simu silti. Jos pelissä olisi tarinaa, hahmoja tai jotain muita elementtejä kompensoimassa simulaation sekavuutta ja puutteita, ne kestäisi varmasti paljon paremmin. Vaan kun ei ole.

Niinpä The Escapists meneekin osastoon ”kiva idea, vähän huonompi toteutus”. Peli ei ole surkea. Ehei. Parhaimmillaan se on kivaa pelattavaa, mutta rajat, rajoitukset ja eri tason ongelmat tökkivät vastaan vähän joka välissä. Haluaisin kovasti pitää pelistä paljon enemmän kuin pidän, mutta minkäs teet: alkuihastuksen jälkeen The Escapists tuntui vain tympeältä ja tylsältä peliltä.

Ps. Lataa tästä The Escapists -taustakuva (JPG).

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet