The Lost Vikings (GBA)

13.05.2003 00:00 | Mikko Matilainen | 182

Suuri yleisö yhdistää Blizzardin pääasiassa sellaisiin peleihin kuin Warcraft, Diablo ja Starcraft, unohtaen, että pelitalon historiaan kuuluu paljon muutakin. Ennen Blizzardiksi muuttumistaan firma tunnettiin nimellä Silicon and Synapse. Yksi Silicon and Synapse -ajan unohdetuista helmistä on The Lost Vikings, puzzle-peli, jossa kolme viikinkiä joutuu alieneiden kaappaamaksi ja sitä myötä tukaliin tilanteisiin. Kadonneet viikingit saapuivat Super Nintendolle ja Sega Genesikselle aika tarkkaan kymmenen vuotta sitten. Nyt peli on julkaistu Game Boy Advancelle Blizzard Classic Arcade -brändin alla.

The Lost Vikingissä pelaaja ohjastaa kolmen viikingin ryhmää, johon kuuluu Erik the Swift, Baleog the Fierce ja Olaf the Stout. Jokaisella viikingillä on omat erikoisominaisuutensa, joita on hyödynnettävä kentät läpäistäkseen. Erik on viikingeistä vikkelin. Hän osaa myös hypätä ja jyrätä tiettyjä esteitä. Baleog on joukon taistelija, varustuksenaan miekka ja jousi. Baleog ei kuitenkaan osaa puolustaa itseään vihollisia vastaan. Tiimin puolustamisesta vastaa isolla kilvellä varustettu Olaf, joka pystyy torjumaan kaikki vihollisten hyökkäykset ja leijailemaan käyttämällä kilpeään eräänlaisena riippuliitimenä. Yksikään hahmoista ei siis hallitse samoja taitoja kuin toiset, joten jokainen hahmo on erittäin tärkeä.

Peli koostuu 35:stä kentästä, jotka sijoittuvat kuuteen erilaiseen ympäristöön. Jokaisen kentän tavoitteena on saada koko viikinkipoppoo exit-kyltille. Alun ja lopun väliin on ripoteltu monenlaisia pulmia, jotka ratkeavat pelihahmojen taitoja yhdistelemällä. Kaikki viikingit ovat pelissä koko ajan, ja pelaaja voi vaihdella käytössä olevaa hahmoa GBA:n olkanäppäimistä. Tällaisessa pelissä kenttäsuunnittelu on tärkeää, ja sen pelin kehittäjät aikanaan ymmärsivät. Pelin ongelmat toistavat vain harvoin itseään ja vihollisistakin löytyy menijää joka lähtöön. Kenttien varsille on sijoiteltu erilaisia power-uppeja, kuten lisäenergiaa ja tavaroita, joilla pääsee etenemään muuten mahdottomissa paikoissa.

Nimensä perusteella The Lost Vikings saattaa kuulostaa lähinnä lasten peliltä, mutta näin ei todellakaan ole. Vaikeustaso on sen verran korkea, että useissa kohdissa voi joutua miettimään parikin tuntia ennen kuin puzzlen ratkaisumalli selviää. Äkkikuolemaan johtavat esteet ja viholliset ovat myöskin omiaan tuomaan päähän lisää harmaita hiuksia. Jos joku viikingeistä sattuu kuolemaan kentän aikana, pelaaja joutuu yrittämään tehtävää uudestaan. Pelin lähestyessä loppuaan uudelleenpeluuyritysten määrä alkaa ylittää jo keskivertoihmisen kipukynnyksen, mutta ilo on ylimmillään, kun vaikea kohta on pitkän uurastuksen jälkeen läpäisty.

Pelin grafiikka ja äänet on käännetty SNES:ltä suoraan Game Boy Advancelle ja vaikka GBA:lla pytyttäisiin parempaankin, tämä toimii tällaisenaankin ihan hyvin. Kontrolleissa olisi ehkä hieman parantamisen varaa, sillä vipuja väänneltäessä ja esineitä käytettäessä joutuu painamaan samanaikaisesti kahta nappia. Usein käykin niin, että GBA ei rekisteröikään nappien painalluksia vivun vääntämisenä vaan esimerkiksi hahmon vaihtona. Tämä pieni ongelma vaivaa varsinkin alkuvaiheessa, mutta missään vaiheessa siitä ei pääse kokonaan eroon. Tallennus on alkuperäisestä SNES-pelistä poiketen toteutettu automaattisesti, eli salasanoja ei enää ole. On kuitenkin ikävää, että jo läpäistyjä kenttiä ei pääse kokeilemaan uudestaan ellei aloita peliä alusta. Jonkinlainen yksittäisiin kenttiin keskittyvä pelimoodi olisi ollut mannaa.

The Lost Vikings on erittäin viihdyttävä puzzlepeli, joka osoittaa jälleen kerran GBA:n käyttökelpoisuuden vanhojen klassikkopelien uudelleen lämmittelyssä. Koska huumoripuoltakin löytyy, tuntuu eksyksissä olevien viikinkien autteleminen myös mukavalta, eikä vain ryppyotsaiselta pohdintapeliltä. Ongelmanratkonnan ystäville The Lost Vikings on pakko-ostos, eikä muidenkaan GBA-pelaajien kannata ohittaa tätä pakettia olankohautuksella. Kyseessä on yksi alkuvuoden parhaista GBA-peleistä.