The Raven: Legacy of a Master Thief (PC)

03.01.2014 14:55 Teemu Viemerö

Tekijä: KING Art
Julkaisija: Nordic Games
Testattu: PC, Windows 7, Intel Core 2 Duo 2.10Ghz, 3 Gt muistia, ATI Mobility Radeon HD 2400 XT
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, OS X, Linux, 2,0 Ghz prosessori, 2 Gt muistia, 9 Gt levytilaa, 256 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: kolmiosainen hylly- ja latauspeli. Hinta Steamissä 24,99 euroa.
Pelin kotisivu: http://raven-game.com/en/home/
Arvostelija: Teemu Viemerö

Seikkailupelit ovat haastaneet pelaajia ratkomaan mysteerejä jo vuosikymmenten ajan. Moni muistaa parhaiten nykyaikaan sijoittuvat, nuorekkaat Indiana Jones -imitoinnit. Nordic Gamesin julkaisema ja KING Artin kehittämä The Raven: Legacy of a Master Thief -peli puolestaan heittää pelaajan 1960-luvulle Agatha Christien Poirot-kirjojen kaltaiseen maailmaan ja tunnelmiin. Kolmiosaisessa seikkailupelissä pelaaja selvittää mestarivarkaan mysteeriä.

Hiljainen yö Lontoon British Museumissa. Yövartija kummastelee, että missäs työkaveri luuraa. Muutamaa minuuttia myöhemmin huomaa kauhukseen, että muutakin puuttuu, nimittäin arvokas Sfinksin silmä –jalokivi. Asialla on ollut mestarivaras The Raven.

Lehdistö puhuu vuosia sitten kuolleen mestarivarkaan paluusta, ja kahta päivää myöhemmin toista Sfinksin silmää siirretään Sveitsistä kohti Kairoa. Rauhallinen junamatka päätyy raivoisaan räjähdykseen ja arvolastia saattava konstaapeli Zellner varmistuu mestarivarkaan osallisuudesta. Tästä alkaa mielenkiintoinen rikostarina, joka tutustuttaa pelaajansa oikeaoppisesti vanhojen kulttidekkareiden maailmaan.

Rikosmysteerien täyteinen peli istuttaa pelaajan konstaapeli Zellnerin kenkiin ja luo peliruuduille paitsi mukaansatempaavan, myös koukuttavan tarinan. The Raven muistuttaa hyvällä tavalla etsivägenren kirjoja, sarjoja ja elokuvia. Keski-ikäinen, hyvin kohtelias ja älykäs Zellner on hahmona mielenkiintoinen, tuoden mieleen itsensä Hercules Poirotin. Zellner ei kuitenkaan ole ainoa pelattava hahmo, mikä tuo tarinankerrontaan mielenkiintoisia käänteitä. Tämä rikastuttaa tarinaa ja tuo siihen erilaisia perspektiivejä. Peli antaa myös pelaajan itse pohtia ja tajuta asioita, sekä tehdä omia johtopäätöksiä. Peli esittää jopa pieniä kertauskysymyksiä ja pelaaja pääsee arvaamaan itse varkaan identiteetin. Tämä pieni mauste tekee pelaajasta tärkeän, kun peli ei selitä kaikkea pelaajan puolesta vaan haastaa ajattelemaan.

Mysteerien toisella puolen

Tarina ja sen kuljetus kaikkine kliimakseineen ovat kaunista katseltavaa. Samaa ei voida kuitenkaan sanoa grafiikasta, jossa on ristiriitaisuuksia. Taustat ja miljööt ovat upeita, mutta hahmot vain menettelevät. Niiden grafiikka ja animointi muistuttaa pienessä määrin Leisure Suit Larry: Box Office Bustin kaltaista hirveyttä, mikä häiritsee silmääni. Peli on myös turhan tehosyöppö, eikä siten sovellu heikommille PC-raudoille. Kolmiulotteisuus tuntuu tämän kaltaisessa seikkailupelissä turhan päälle liimatulta, sillä teos olisi näyttänyt paremmalta käsin piirrettynä. Kolmiulotteinen grafiikka on vanhenevaa, mutta piirrosanimaatiomaisuus olisi voinut tehdä tästä pelistä vuosikymmeniä kestävän pienen klassikon.

Pelattavuus on puolestaan tuttua ja turvallista point ’n’ click -naksuttelua. Esineitä on helppo yhdistellä tavaravalikossa ja kaikki ongelmatilanteet ratkeavat järkeä käyttämällä. Peli ei alennu epäloogisiin ratkaisuihin, mistä tulee mieleen hyvällä tavalla Broken Sword -sarja. The Raven tosin pakottaa pelaajan klikkaamaan samoja kohteita useita kertoja, eikä mikään ei ole kerralla katsottu tai poimittu kertaklikkauksella. Yksinkertainenkin tavaran poimiminen on raivostuttavan hidasta. Jotta pelaaja pystyy esimerkiksi ottamaan kasetin pöydällä olevasta nauhurista, täytyy nauhuria klikata jopa kolme kertaa, että pelihahmo saa puhuttua dialoginsa loppuun. Neljännellä klikkauksella hahmo nostaa kasetin pöydälle ja vasta viidennellä klikkauksella tavara päätyy taskuun.

Pelikokemusta turhauttavat myös väärinkohdistetut klikkausalueet. Näistä pahin oli tapaus, jossa poimittavan tavaran yhden pikselin kokoinen klikkausalue olikin toisella puolta kuvaruutua. Haroin hiirellä ruutua kymmenkunta minuuttia ennen kuin löysin oikean pikselin.

Myös kuvakulmat tuottavat harmia. Peli on hyvin tarkka siitä missä hahmon on seistävä, jotta kuvakulmaa vaihdetaan. Hahmon kuljettaminen aivan kuvan reunalle ei takaa kuvakulman vaihdosta, vaan hahmoa pitää kävelyttää edestakaisin oikean kohdan löytämiseksi. Tämän kaltaiset virheet kertovat pelinkehittäjien hätäisestä ja välinpitämättömästä asenteesta, joka näkyy myös päivityksien puutteessa.

Paremminkin Watson kuin Sherlock

Jos jokin on kohdallaan niin tunnelma, jota välittää hyvin sävelletty, vanhoista englantilaisista etsiväsarjoista vaikutteensa hakeva musiikki. Varsinkin tunnusmusiikki on hyvä ja tarttuva, luoden loppupeliinkin saakka vaikuttavaa tunnelmaa. Sävellyksistä muuten vastaa Benny Oschmann, jonka sielunjälkeä kulee myös Angry Birds Star Warsin Boba’s Delivery -animaatiossa.

Ääninäyttely on pikkubudjetin tuotannosta huolimatta varsin hyvää. Joidenkin hahmojen äänistä tosin huomaa kehnoa ulkomaalaisaksenttia, joka sai toivomaan, että ääninäyttelijät olisivat suosineet enemmän perinteistä brittiaksenttia. Peli on kuitenkin tyyliltään perin brittiläinen, joten halvan kuuloiset eurooppalaiset ja itäblokkiaksentit särähtävät tyylillisesti.

Ravenin tarina, tunnelma ja asetelmat ovat todella loistavia, mutta peli kärsii tekijöidensä huolimattomuudesta ja suunnitteluvirheistä. Tämän kaltaisia old school -etsivätarinoita ei kuitenkaan nähdä kovinkaan usein, joten seikkailu on rikosgenren ystäville harvinaista herkkua.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet