Tom Clancy’s EndWar (DS, PSP)

02.02.2009 19:24 Jukka O. Kauppinen

Tom Clancyn nimellä ratsastava PS3:lle ja Xbox 360:lle julkaistu EndWar oli ensimmäinen reaaliaikainen naksustrategia, jota voi häpeilemättä ja punastumatta kehua oikeasti hyvin toteutetuksi genrensä edustajaksi konsoleilla. Mutta hyvä tavaton sentään – vaikka Ubisoft yrittääkin parhaansa mukaan salailla asiaa, pelistä on julkaistu versio myös taskukonsoleille.

Hämmästys on sitäkin suurempi, kun DS/PSP:n EndWar on sekin hyvä peli. Eikä se edes matki liikaa Advance Warseja.

Salainen helmi

EndWarin taskuversion olemassaolo on oikeasti mystinen ilmiö. Ubisoft ei kertonut siitä edes omilleen. Suomessakin firman täkäläiset edustajat ja jakelijat havaitsivat pelin eDomen uutisesta, joka sekin raavittiin kasaan minimaalisista materiaaleista. Arvostelukappaleita pelistä ei näkynyt, ei kuulunut. Yhtiön pr-vastaava joutui varastamaan eDomen kerjäämän testikappaleen Pohjoismaiden markkinointipäälliköltä.

PSP-versio

Onhan se totta, että eivät strategiapelit ole kovin iso juttu käsikonsoleille meidän pohjoisilla rajoillamme. Mutta silti – tekijätiimi on tehnyt niin hyvää työtä, että olisi pelistä voinut lähettää edes yhden lehdistötiedotteen.

EndWar on näet hyvä peli. Todella hyvä peli. Ehkä sillä ei myydä konsoleita, ehkä se on vain pienen kohderyhmän makuun. Mutta me strategioista tykkäävät olemme pähkinöinä tämän edessä.

Vakavamielistä maailmansotaa

Jos Nintendon GBA- ja DS-konsolien Advance Wars –strategiapelit ovat tuttuja, niin tiedät periaatteessa mistä EndWarissakin on kyse. Kuvien perusteella ja ensimmäisten pelisekuntien aikana ehdin kuvitella peliä jopa suoranaiseksi kopioksi. Sitten hymy hyytyi. Hetkinen, mitenkäs tämä taistelujärjestelmä toimii? Missä Advance Warsien huumori ja reikäpäiset hahmot?

EndWarista paljastui nopeassa tahdissa aivan omanlaisensa, vakavahenkisempi sotapeli.

Peli sijoittuu samaan maailmansotaan kuin PS3- ja Xbox 360 –versiotkin, mutta vuoropohjaisesti. Ensin pelaaja A antaa joukoilleen liikkumiskäskyn mutta pelaaja B tulittaa ennen niiden liikkumista. Sitten pelaaja B antaa liikkumiskäskyt ja pelaaja A tulittaa ennen käskyjen toteuttamista. Tämä minä-sinä – sinä-minä –mekaniikka muuttaa pelin perusluonnetta hurjasti Advance Warseihin nähden, pakottaen pelaajan miettimään liikkeitään huomattavasti etukäteen. Ketähän yksiköistäni vihollinen tulittaa? Jos siirrän tämän tankin pois etulinjasta korjausyksikön luo ja laitan sen tilalle tuoreen yksikön, niin olen ensi vuorolla hyvässä hyökkäysasemassa. Rähinöitä täytyykin ennakoida ja soveltaa taktiikoitaan sen mukaan, mikä tekee peluusta yllättävän jännittävää.

PSP-versio

EndWar on myös esikuvaansa vakavampi, vaikkakaan ei täysin ryppyotsainen peli. Taisteluja käydään todellisessa maailmassa, kolmannessa maailmansodassa. Tehtävät voivat sisältää siviilien pelastamista ja tutut suurkaupungit ovat raunioina. Siihen nähden tehtävien välinäytöksissä nähtävät sotilaiden käskynannot ovat asiallisia, vaikkakin niitä kevennetään sotilaiden narinoilla ja kommenteilla. Tosin venäläiskommandojen sissiretket Euroopan halki kuvataan huomattavasti letkeämmin ja epämuodollisemmin.

Kahinaa

Oikeastaan EndWarin pelillisessä sisällössä ei ole sen suurempaa eriteltävää. Peli etenee tehtävä tehtävältä kohti kunkin kampanjansa vääjäämätöntä päätepistettä. Tehtävien tavoitteet ovat yleensä suoraviivaiset, joskin pelaajille annetaan paljon erilaisia sekundäärisiä tavoitteita. Joskus vihollisjoukot täytyy vain yksinkertaisesti tuhota viimeiseen mieheen, joskus tehtävä ratkeaa vihollisen päämajan tai tietyn huoltokeskuksen valtaamalla tai vaikkapa upottamalla tukialuksen. Joissakin tehtävissä hoputetaan aikarajalla, mutta yleensä Puolueettomia satamia, lentokenttiä tai varikoita valtaamalla jompikumpi osapuoli saa käyttöönsä niiden sisältämät yksiköt ja repullisen resursseja, joilla voi rakentaa haluamiaan yksiköitä. Yleensä strategisti saa suoriutua tavoitteistaan hätäilemättä.

PSP-versio

Pelaajalla on näin ollen kohtuullisesti kustomointi- ja taktikointimahdollisuuksia. Tehtäviä voi yrittää ratkoa eri tavoin ja skenaarion voi aloittaa alusta ilman rankaisua.

Varsinainen taisteleminen sujuu erilaisesta pelimekaniikastaan huolimatta Advance Warsien ja muiden kevyehköjen strategioiden tapaan. Käytössä on laaja valikoima erilaisia yksiköitä, joilla on kullakin oma nichensä taistelukentällä. Toiset ovat sairrrrraan kovia lähitaistelussa, kevyet kk:lla varustetut jeepit ovat nopeita ja näppäriä, kevyt ja raskas tykistö antavat tarpeellista tulitukea, pommarit pommittavat komiasti, sukellusveneet vaanivat pinnan alla ja niin edelleen. Kivi, paperi ja sakset toimivat tässäkin, joskin laajanpuoleinen yksikkövalikoima maalla, merellä ja ilmassa tekee käytännön pelaamisesta monimuotoisempaa.

Merkittävänä eroavaisuutena Advance Warseihin yksiköillä on rajoittamattomasti bensaa ja pateja, joten pelaajan ei tarvitse piitata huollosta. Yksiköiden korjaaminen taistelun aikana on kuitenkin yhtäläisen tärkeää.

DS-versio

Kaupan päälle tehtävien haasteet ovat usein mielenkiintoisia, joten taskumuotoinen EndWar olisi hillittömän hyvä peli, jos se vain ei kompastelisi yhdessä tärkeässä asiassa. Tekoäly on nimittäin aivan olematon. Skenaariot on rakennettu lähinnä skriptaamalla eivätkä viholliset juuri osaa kieroilla tai juonitella. Ne tulevat päälle suorasukaisesti ja koordinoimatta. Monessa taistelussa pelaajalla on vastassaan näennäisen ylivoimainen vihollinen useassa suunnassa, mutta vihollisjoukot tulevat päälle vain paloittain ja jättävät osan yksiköistään selustaansa. Pelaaja voikin vaivatta tuhota viholliset pala palalta, siirtää täydennyksiä toiselle rintamalle ja jyrätä maaliin ylivoimaisella armeijallaan.

Olisikin kiva, jos peli tarjoaisi ihan kunnon haastetta. Muutenkin kuin vain vihollisten kovuutta nostamalla. Mutta tämähän se on se perinteinen kevystrategioiden synti. Voisin kuitenkin kuvitella, että sekä DS:n että PSP:n EndWar toimisi oikein hyvin moninpelinä kaverien kesken, kun molemmat osapuolet pistävät kaiken peliin.

Tekoälyn valjuudesta huolimatta EndWar jättää suuhun makean, maukkaan jälkimaun. Peli on kiinnostava, monipuolinen ja varsin nopeatempoinenkin. Yksikköskaalan laajuus tekee isommista taisteluista hyvinkin mielenkiintoisia, kun pelaajilla on tilaa taktikoida, juonia ja yrittää selviytyä. Kampanjatkin eroavat toisistaan tuntuvasti, mikä lisää pelin kiinnostavuutta. Niinpä tämän parissa viihtyy ja puutteetkin voi antaa paljolti anteeksi.

Lue pelin PS3/Xbox 360 –versioiden arvostelu: Tom Clancy’s Endwar (PS3, 360).

Tekijä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: DS, PSP
Saatavilla: DS, PlayStation 3, PSP, Xbox 360
Tulossa: PC
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: http://endwargame.uk.ubi.com
Jukka O. Kauppinen