Tomodachi Life (3DS)
Tekijä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://tomodachi.nintendo.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Japani yllättää jälleen. Tarjolla olisi peli, joka on kuin The Sims hyvin erikoisten linssien läpi tarkasteltuna.
Otetaan kauhea nippu Mii-hahmoja, heitetään ne asumaan keskenään saarelle ja sitten katsellaan, miten magiaa tapahtuu.
Tomodachi Life on peli, joka keräsi jo ennen julkaisuaan reippaasti huomiota. Japanilaisen import-version itselleen hankkineet ihmettelivät ja ihastelivat peliä, jossa Miit rakastuvat toisiinsa, saavat lapsia ja odottavat, että pelaaja passaa heidän kaikkia tarpeitaan. Legendat kiersivät netissä ja itse ainakin odottelin euroversion julkaisua innolla. Eikä Tomodachi Life petä: se on juuri niin erikoinen ja vinksahtanut peli kuin ennakkoon kuvittelimme.
Welcome to Crud Island
Tomodachi Lifen keskipisteessä on pelin alussa luotu saari, jolle Miit tulevat asumaan tai lomailemaan. Yksityiskohdat jäivät minulle vähän herkäksi. Oli kumpi oli, saarella on kerrostalo, johon mahtuu reilut parikymmentä Miitä. Pelaajan oman Mii-avatarin mukaan saa joko itse luotuja tai QR-koodeilla vaihdeltuja asuinkavereita. Näiden Mii-hahmojen tarpeiden täyttäminen ja ongelmien ratkominen on sitten pelaajan vastuulla. Palkinnokseen hän saa runsaat määrät komediaa.
Jo alusta saakka on selvää, että Tomodachi Life on peli, jossa melko suuri vastuu huvista on pelaajan itsensä vastuulla. Tein omalle saarelleni peliarvostelijakavereita ja muita pelialalta tuttuja kasvoja, jotka sitten pitivät keskenään reippaasti hauskaa. Toinen kollega, joka on suuri Buffy-fani, taas tehtaili saarelle sarjan päähenkilöt.
Pelaaja ruokkii, vaatetta ja muuten hoivaa Mii-asukkejaan samalla oppien heidän persoonallisuuksistaan. Giant Bombin Brad tykkää juustopurilaisista, mutta ei olkihatuista. Doctor Who -sarjan 11. tohtori taas tykästyi jostain syystä vahingossa saamaansa kesämekkoon.
Siinä sivussa Miit puuhailevat keskenään. Ystävystyvät, kasvavat, rakastuvat, saavat lapsia ja niin edelleen. Suuri osa pelin viehätyksestä tulee hölmöjen ja outojen satunnaistapahtumien katselusta. Erään kerran Shigeru Miyamoto näki unen, jossa hän roikkui ovenkahvasta muut Miit letkana allaan. Kun Miyamoto sitten heräsi unestaan, hänen vieressään lattialla oli ovenkahva. “Ei tässä nyt järkeä ole, mutta sait jotenkin ovenkahvan”, peli totesi. Huumori on hölmöä, mutta toimivaa.
Pelaajan ratkoessa ongelmia ja täyttäessä sisäisiä tavoitteita saarelle aukeaa koko ajan uusia rakennuksia. Kahvila, jossa Miit voivat tavata. Tilastokeskus, joka kertoo, kuka on saaren kuumin mies tai halutuin nainen. Puisto, jossa Miit voivat järjestää räp-matseja tai kerätä rahaa pelaajan kukkaroon.
Nämä lisukkeet eivät sinänsä muuta peruskuviota, laajentavat sitä vain. Perustasollaan peli on kuitenkin sitä, että Miille pitäisi jaella näiden persoonallisuuksien mukaisia mukavia juttuja. Siinä sivussa sitten vähän minipelaillaan ja muuten hupaillaan.
Kesto on kysymysmerkki
Tomodachi Lifen suurin kysymysmerkki on sen kesto. Itse pelailin tähdet silmissäni ensimmäisen viikon, sillä peli on mainiota satunnaisviihdettä. Telkkaria katsoessaan tai vessaan istahtaessaan voi kovin vaivattomasti avata 3DS:n, nähdä yhdellä silmäyksellä Mii-asukkiensa ongelmat ja sitten ratkoa niitä. Siinä sivussa saa sitten naureskella, kun Domen Jukka-Mii juoksentelee asunnossaan ympyrää lentokonetta leikkien tai tekee jotain muuta hölmöä.
Sen ensimmäisen viikon jälkeen olo alkoi kuitenkin olla sellainen, että Tomodachi Life oli vähän nähty juttu. Ehkä vika piilee siinä, että saareni koostuu aika sekalaisesta sakista. Ehkä jos olisin kasannut sinne yhtenäisemmän porukan, heidän ihmissuhteidensa seuraaminen olisi viihdyttävämpää puuhaa? Tai ehkä en vain ihan ole Tomodachi Lifen kohderyhmässä? Ehkä peli olisi pitänyt pauloissaan pitempään, jos olisin nuorempi? Anekdoottien mukaan monen kaverin lapset ovat hurahtaneet peliin totaalisesti ja ravaavat vähän väliä esittelemässä isille saaren hassuja tapahtumia.
Suomessa mukana on toki yksi ylimääräinen mutka: Tomodachi Life on täysin englanninkielinen. Kieli ei ole mitenkään kovin vaikeatasoista, mutta aivan nuorimmat pelurit se torpannee.
Tomodachi Lifessä on myös selvästi paljon potentiaalia jatko-osaa varten. Se on hurmaava, hauska ja hassu peli, joka olisi kaivannut vähän lisää tuunausta, vähän lisää viilausta ja vähän lisää sisältöä ollakseen todellinen helmi. Tällaisenaankin se on tutustumisen arvoinen, mutta toivottavasti Nintendo ei jätä ideaa tähän vaan jatkokehittelee sitä vielä.
Lisää aiheesta
The Sims: Selviytymistarinat (PC)
