Tony Hawk’s American Wasteland (GC, PS2, Xbox)

Skeittipelien genren yksinäinen hallitsija, Tony Hawk -sarja, on pyrkinyt uudistumaan muutaman viimeisimmän osansa myötä. Tony Hawk’s Underground -kaksikko tarjosi aiemmista Pro Skater -peleistä poikkeavan tarinavetoisen kokemuksen, joka jakoi mielipiteitä puolin ja toisin.

Tony Hawk’s American Wasteland jatkaa Undergroundien viitoittamalla tiellä, tosin komppaa myös THPS-sarjan ystäviä. Los Angelesiin sijoittuvan tarinamoodin lisäksi mukana on viimeksi THPS4:ssä nähty classic-pelimuoto, jossa pelaaja suorittaa temppuja pienemmillä kenttäpätkillä aikarajan puitteissa. Kattavat kustomointimahdollisuudet ulottuvat skeittaajan ulkonäöstä aina omien skeittipuistojen sorvaamiseen.

Uusimman Haukan porkkana on siinä, että pelin tarinamoodi ei tunne lataustaukoja , vaan kaupungin eri kolkkiin siirrytään skeittailemalla eräänlaisten ”väliputkien” kautta. Näillä rullaillessa peli lataa vaivihkaa uuden miljöön muistiin. Paikasta toiseen pääsee myös bussin kyydissä tai omalla autolla. Skeittaamisen lisäksi voi halutessaan vaihtaa menopeliä ja sotkea eteenpäin BMX-pyörällä.

Pelimaailman elävöittäminen aitoa kaupunkia muistuttavaksi on otettu huomioon myös pelin muilla osa-alueilla. Uudet vermeet haetaan vaatekaupasta, lautakamat skeittikaupasta ja niin edelleen. Kaikesta saa maksaa riihikuivaa, jota taas kerääntyy taskun pohjalle erinäisiä temppuhaasteita suorittaen.

Ei mene putkeen

Pelisarjan aiempiin osiin tutustuneille Wastelandin stoorimoodi on karvas pettymys. Pelihahmo ei tarinan alussa osaa tuon taivaallista ja pelaaja joutuu kahlaamaan loputtomalta tuntuvan tehtäväkavalkadin läpi oppiakseen kaikki tarvittavat trikit. Aiempia osia pelanneille vanhan kertaaminen tuntuu lähinnä kiusaamiselta. Tarinamoodi vetelee jo viimeisiään kun jipot on vihdoin handlannut haltuun.

Käytännössä lataustaukojen katoaminen on uudistuksena yhtä tyhjän kanssa. On pitkälti yksi lysti siirtyykö kaupunginosasta toiseen latausruudun vai ostarin kautta – sillä erotuksella, että pitkien käytävien mittailu on todella puuduttavaa puuhaa ja lataustaukoja alkaa jopa kaipailla. Varsinaisia pelillisiä uudistuksia ei ole montaa, ja nekin harvat voi laskea uudeksi sisällöksi korkeintaan nimellisesti.

Grafiikka ja musiikki ovat totutulla tasolla, eli Wasteland ei juurikaan koreuksilla prameile. Kontrollit toimivat hyvin ja esillepano on kohtalaista, eli toimivuuden nimissä kaikki pelittää niin kuin pitääkin. Valitettavasti kenttäsuunnittelu on jälleen astetta köykäisempää kuin aiemmissa osissa, ja ympäristöjen yllätyksettömyyttä on yritetty paikkailla lähinnä vaikeuttamalla tiettyihin paikkoihin pääsyä kohtuuttomasti.

Jämerän soundtrackin lisäksi käytännössä ainoa positiivinen puoli Wastelandissa on classic-pelimuoto. Olisi kuitenkin kohtuutonta suositella American Wastelandia ainoastaan classic-moodin vuoksi, sillä samaa kivaa saa kahlaamalla THPS4:n alelaarista. Vaikkei Tony Hawk’s American Wasteland ole varsinaisesti huono peli, on se nikottelevan kenttäsuunnittelun ja vähäisten uudistusten summana heikointa Haukkaa miesmuistiin.