Tribes: Vengeance (pc)

Tribes-pelisarjan kolmas osa ottaa melkoisen hyppäyksen sivuun aiempien osien perinteistä. Ennestään Tribesit on tunnettu yksinomaan verkossa pelattavina vauhdikkaina ja omintakeisina moninpeleinä, jotka veivät koko nettipelilajia eteenpäin. Tribesit ovat kuitenkin myös kärsineet moninpelipainottuneisuudestaan. Niistä ei koskaan tullut hittejä, vaikka pelit olisivatkin sen muutoin ansainneet. Moninpeluu vain ei iskenyt suuriin pelaajamassoihin.

Niinpä Vengeance panostaa moninpelin ohella myös vahvaan yksinpeliin, mikä taannee pelille aiempaa merkittävästi laajemman pelaajakunnan. Tuhti tarina ja kakkos-Tribesistä kohennettu nettipeli ovat vahvoja kriteerejä joulumarkkinoiden räiskintähittejä ynnättäessä.

Muun muassa Freedom Forcen ja System Shock 2:n tehnyt Irrational Games on tehnyt Vengeancessa hyvää työtä, kun Tribes-perheen pohjalta on lähdetty tekemään täysin uutta peliä. Jälki ei välttämättä miellytä hardcore-Tribes-faneja, sillä peliä on yksinkertaistettu ja nopeutettu. Tämä on kuitenkin myös hyväksi, sillä Vengeance on sarjan edellisosia selkeämpi ja miellyttävämpi pelattava.

Omaperäisin, Tribes-henkeä uhkuva piirre pelissä on hahmojen varustelu. Peli sijoittuu kaukaiseen hitech-tulevaisuuteen, jossa sotilaiden univormu on julma teknologiaa pullisteleva panssari. Näitä on kolmea perustyyppiä, kevyestä raskaaseen, ja ne eroavat varustelutason, suojauksen ja liikkuvuuden suhteen – eli raskaampaan panssariin voi lastata mukaan kaikenlaisia lisälaitteita ja järeämpää tulivoimaa.

Huiminta panssareissa on liikkuvuus – pelaaja liikkuu kaikissa kolmessa ulottuvuudessa, myös ylös- ja alaspäin, kuin kala vedessä. Jos toisissa peleissä vähän hypähdellään, niin Tribesissa rakettimoottorit sinkauttavat pelaajan satojen metrien korkeuteen. Tähän kun vielä yhdistetään erilaiset tehokkaat aseet, maassa ja ilmassa kulkevat kulkuneuvot sekä pelaajien rakentamat puolustuspesäkkeet, niin etenkin netissä pelattavissa otteluissa saa silmät pitää auki niskassaankin. Pelaaminen onkin äärimmäisen tekniikkahenkistä, nopeaa kamppailua. Erittäin miellyttävä piirre tässä taivaita tavoittelevassa loikinnassa on ohjauksen tarkkuus. Satojen metrien mittaiset, pilvirajaan yltävät loikat voisivat helposti tuhota pelikokemuksen, jos pelaaja ei tunne pitävänsä hahmoaan hyppysissään. Mutta ohjaus on todella tarkkaa ja toimivaa, toki tietyt rajat huomioiden – hahmojen inertia vie niitä väistämättä tiettyyn suuntaan ja maankamara lähestyy vääjäämättä hypyn loppuvaiheessa, rakettien sammuttua.

Yksin- ja moninpelit tarjoavat kovin erilaiset pelikokemukset. Yksinpelissä tarina kertoo kahden sukupolven ajalle venyvän toiminnantäyteisen rakkaustarinan galaktisen imperiumin hallitsijasuvun prinsessan ja kapinallisjoukkojen soturin väliltä. Juoni itsessään ei ole järin erikoinen, mutta se nivoutuu hyvin pelimekaniikkaan ja tapahtumiin. Lisäksi tarinassa on ovelasti upotettuna myös moninpelin elementtejä. Pelattava hahmo vaihtuu välillä, minkä ansiosta tapahtumia näkee piristävästi eri näkökulmista. Peluu on kuitenkin melko tavanomaista avaruusoopperalla sävytettyä toimintaa, jossa ei ole hirveämmin innovaatioita. Kentätkin ovat melko putkimaisia ja lineaarisia.

Moninpelinä Vengeance toimii paremmin, tosin muutokset eivät ole välttämättä täysin vanhojen Tribes-fanaatikkojen mieleen. Toiminta on nopeaa ja monipuolista, tavoitteet lähellä ja taistelu alkaa usein heti kentälle astuttaessa. Nettisotaa on selvästi viety vauhdikkaampaan suuntaan, ja kokonaisuutta voikin hyvällä suunnalla verrata Unreal Tournament 2004:ään, mutta kentät ovat avoimempia – ja pelaajat kiitävät taivaalla kuin linnut, tulta syösten.

Vengeance on värikäs ja hyvännäköinen, mutta Unreal-peliydintä käyttävänä sen ulkoasu tuottaa kuitenkin hienoisen pettymyksen. Etenkin animaatio on kulmikasta ja ihmiskuvaus ontuu tarinaa kuljetettaessa. Sen lisäksi ääninäyttely on heikkoa, noin kauniisti sanottuna. Toiminnan keskellä kuorrutus kuitenkin toimii hienosti ja peli toimii hyvin sekä yksin- että moninpelinä.

Tribes onkin muunnettu onnistuneesti vain pienen hardcore-pelaajajoukon pikkupelistä nopeatempoisemmaksi ja helpommin ymmärrettäväksi toiminnaksi. Yksinpelin tarina toimii klassisten ainesten kierrätyksestä huolimatta ja pelin monipuolinen kokonaispaketti, niin yksinpelin vaihtelevuuden kuin tasokkaan nettipelin ansiosta, viehättää pitkään.

Lue myös Vengeancen moninpeli-ennakko.