Trivial Pursuit (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

13.05.2010 19:30 Muropaketin toimitus

Tietokilpailupelit ovat ikisuosikki seurapelien joukossa. Se on huomattu myös konsolipelimarkkinoilla: Buzzit ja Scene Itit tahkoavat tasaista rahavirtaa koti-iltojen viihdyttäjinä.

On kuitenkin yksi brändi, jolla on näyttää nimeä ja meriittejä yli uudempien yrittäjien. Trivial Pursuit on taas täällä. Näyttääkö vanha sotaratsu nuoremmilleen kaapin paikan, vai joutuuko fossiili nurkkaan häpeämään?

Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta, kun Trivialia on väännetty digitaalisesti. Klassikko on ehtinyt esiintymään erilaisissa muodoissa niin vanhoilla tietokoneilla kuin edellisen sukupolven konsoleillakin. Tuore versiointi tuo pelin kuitenkin kertaheitolla myös uutuuslaitteiden omistajien saataville.

Klassista vai kokeilevaa

Trivial Pursuit on aina ollut koko perheen seurapeli. Onkin ilahduttavaa huomata, että kokemus on maltettu kääntää suomeksi. Suomalaisen juontajan buzzmainen piruilu ei sen sijaan naurata. Onneksi sen saa käännettyä pois päältä pelikokemusta pilaamasta.

Ensimmäinen hämmästystä herättävä asia on pelaajien rajoitettu määrä. Mukaan mahtuu kerrallaan vain neljä visailijaa, mikä on outoa, sillä moninpeli sujuu silti tarvittaessa yhdelläkin ohjaimella. Ikävä suunnitteluvirhe, jolle on vaikea löytää päteviä perusteita.

Tarjolla on kolme erilaista pelimuotoa. Klassinen Trivial Pursuit on saanut seurakseen kokeilevan Faktat ja Ystävät -pelimuodon. Myös yksinäisiä on muistettu tarjoamalla nimenomaan soolona veivattava Tyhjennä Kenttä -haaste.

Pelaamisen taustaksi suunniteltu graafinen ilme on mukavan konstailematon. Turhaa kikkailua välttävät visuaalit noudattavat alkuperäisen pelin asiallista ilmettä. Nappuloiden liikkumisen kaltaisia tapahtumia ryyditetään hillityn hauskoilla pikkuanimaatioilla. Hyvä ratkaisu, liiallinen kikkailu sopisi huonosti klassikkopelin uusioversiointiin.

Vanhassa vara parempi

Perinteinen pelimuoto on juuri sitä, perinteistä. Säännöt ovat säilyneet lähes muuttumattomina. Myönnytyksiäkin on tehty. Padiohjaus on muuttanut kaikki kysymykset monivalinnoiksi. Uutta teknologiaa hyödynnetään kysymyksissä, joissa vaihtoehdot esitetään kuvina. Mielenkiintoisin uudistus ovat sijaintikysymykset, jossa oikean vastauksen joutuu etsimään kartalta. Karttatehtävät tuntuvat hiipivän välillä muihinkin aihealueisiin, usein huterin perustein. Olisivatko tekijät innostuneet liikaa keksinnöstään?

Kaikki Trivialia pelanneet tietävät, mikä pelissä toimii ja mikä suututtaa. Konsoliversio toistaa klassisessa muodossaan samat asiat, tosin pelaaminen on totuttua nopeampaa, kun korttien kanssa puljaaminen jää sivuun.

Faktat ja Ystävät -pelimuoto yrittää uudistaa kaavaa. Tällä kertaa kentällä on vain yksi nappula, jota kaikki pelaajat ohjaavat vuoron perään. Tarkoituksena on kerätä tarpeeksi värikohtaisia pisteitä vastailemalla kunkin aihealueen kysymyksiin, jotta kyseisen värisen kolmion voi lunastaa itselleen. Lopuksi käydään pudotuspelikilpailu, jossa kerätyt kolmiot toimivat lisäeläminä.

Totuttua kilpailullisempi pelimuoto on alkuperäistä peliä hektisempää hupia. Avainasemaan nousee kilpailijoiden mahdollisuus kerätä pisteitä arvaamalla, tietääkö kulloinkin vuorossa oleva pelaaja vastausta käsillä olevaan kysymykseen. Tällainen järjestelmä on omiaan luomaan kilpailullista jännitettä pelaajien ympärille. Jotkut tykkäävät, toiset eivät, itse liputan alkuperäisten sääntöjen puolesta.

Yksin pelaaville tarjotaan pelilaudan tyhjentämiseen tähtäävä haaste. Oikein vastatut kysymykset kasvattavat värikohtaista bonuspottia, joka saadaan korjattua parempaan talteen kolmioruuduissa poikkeamalla. Tällöinkin pitää toki osata antaa oikea vastaus eteen lätkäistävään kysymykseen.

Lapsuudesta kumpuavat Trivial Pursuit -muistot varmistavat sen, että ennakkoasenne kaikkea nykyajan hömpötystä kohtaan on jo valmiiksi nuiva. Trivial on Trivial, eikä mikään pasianssi! Yksinpeli yrittää urheasti haastaa pelaajaa, mutta ei sitä rehellisesti sanottuna jaksa veivata paria kierrosta enempää.

Ylihintainen muotopuoli

Avainkysymys arvioitaessa tunnetun lautapelin digitaalista versiota on se, mitä uutta konsolikäännös tuo alkuperäiseen. Uudet pelimuodot todettiin jo alkuperäistä heikommiksi, mutta jäljelle jää silti muun muassa verkon mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Niitä ei vain tällä kertaa viitsitä hyödyntää.

Tietokilpailupeli sopisi loistavasti verkossa pelattavaksi. Mikäpä sen mukavampaa kuin istua sohvalle ja etsiä Internetistä innokkaita pelikavereita, joiden kanssa vertailla tietämystään. Tämä mahdollisuus hukataan täysin, sillä Trivial Pursuit ei tue minkäänlaista verkkopeliä. Ei edes online-pistetilastoja, jotka olisivat todennäköisesti ainoa syy viettää aikaa tylsän yksinpelin parissa.

Ladattavat lisäkysymyspaketit ovat ainoa tapa, jolla Trivial Pursuit hyödyntää verkkoa. Niitä löytyi PlayStation Networkistä tätä kirjoittaessa kaksi kappaletta, joista toinen vieläpä maksullinen. Enpä laittaisi liikaa rahaa likoon sen puolesta, että määrä kasvaisi tulevaisuudessakaan merkittävästi.

Harmillisintahan Trivial Pursuitissa on se, että itse peli on toteutettu teknisesti oivasti. Kokonaisuuden heikkous ei johdu olemassa olevan sisällön kehnoudesta, vaan hyödyntämättä jääneistä mahdollisuuksista. Näin suppeasta paketista ei kannata missään nimessä maksaa täyttä hintaa. Moni paikka tarjoaa peliä onneksi jo huomattavasti edullisemminkin, joten aivan sietämättömästä visailunälästä kärsivien kannattaa pitää silmänsä auki.

Tekijä: EA Bright Light
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: Nintendo Wii, PlayStation 2, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: Trivial Pursuit
Juho Anttila