Uusimmat

UFC Undisputed (PS3, 360)

16.06.2009 17:05 Miikka Lehtonen

UFC. Kolme kirjainta, jotka saavat monen lukijan sydänjuuret väpättämään, mutta jättävät luultavasti monen muun hämmentyneeseen tilaan. Ei ihme, vaikka Ultimate Fighting Championship on viime vuosina noussut uhmaamaan nyrkkeilyn asemaa kamppailulajien kuninkaana, Suomessa MMA on vielä pienen porukan kamaa.

Olit sitten täysi noviisi tai jokaisen DVD:n omistava superfriikki, UFC Undisputed on tutustumisen arvoinen peli. Lajin ystävälle se tarjoaa historian parhaan näkemyksen lajin hienouksista, aloittelijalle taas hauskan ja helpon tien oppia arvostamaan lajia aivan uudella tasolla. Kummallekin se tarjoaa myös hauskaa pelattavaa.

MMA, mixed martial arts, on kamppailu-urheiluna sangen uusi juttu, ainakin maailmanlaajuisesti tarkasteltuna. Kotimaisesti vapaaotteluna tunnettu laji antaa eri koulukuntien harrastajien ottaa yhteen hallitusti ja ratkaista, kuka on kehän kovin jätkä.

Suosion kasvaessa laji on muuttunut alun ”kaksimetrinen kirvesmies vastaan 160-kiloinen nyrkkeilijä” –friikkisirkuksesta aivan omaksi kokonaisuudekseen, joka yhdistelee potkunyrkkeilyä, painia, judoa ja monia muita erilaisia tekniikoita yhdeksi kiehtovaksi paketiksi.

Suomessa MMA on vielä suhteellisen pienen porukan juttu, mutta maailmalla nyrkkeilypromoottorit kauhistelevat Ultimate Fighting Championship -promootion murtaessa vanhoja linnakkeita ja raivatessa tilaa lukemattomille pienemmille liigoille. Lajin ykkösmiehet ovat jo monilla tahoilla tunnetumpia kuin nyrkkeilymaailman ykkösnimet, eikä kasvu ole hidastumassa. Tulevaisuuden ykkösurheilulaji tänään ruudullasi.

Uusi laji, uusi toteutus

Vaikka lajilla on lukematon määrä seuraajia, peliyrittäjät ovat olleet vähissä. Ei ihme, sillä juuri MMA-ottelijoiden monipuolisista taustoista johtuen on todella vaikea kehittää peliä, joka mallintaisi toimivasti lukemattomat erilaiset tyylit ja nivoisi niistä yhtenäisen pelikokemuksen.

UFC Undisputed ratkaisee asian elegantiksi. Jokaisella ottelijalla on yksi tyyli seisaaltaan, yksi tyyli makuulla. Näin pelaaja voi valita omaksi yhdistelmäkseen vaikkapa potkunyrkkeilyn ja judon tai muay thain ja painin. Kaikilla tyyleillä on vielä yhteiset kontrollit, jotka tuovat kovasti mieleen Tekkenin. Kummallekin kädelle ja jalalle löytyy omat napit, tartunnat, kaadot, sidonnat ja muut oheistoiminnat tehdään tatteja pyörittelemällä ja nappeja yhdistelemällä.

Tiimi on oivaltanut hyvin, että vaikka muay thai –ottelija ja perinteinen potkunyrkkeilijä saattavatkin käytännössä potkia ja lyödä eri tavoilla, pelattavuuden kannalta sillä ei ole väliä. Painat potkunappia kun haluat potkaista, loppu on pelimoottorin ja animaation vastuulla. Helppoa ja toimivaa.

Ratkaisu ei toki ole aivan ongelmaton, sillä kun tehdään muotteja, osa taikinasta jää väistämättä ulkopuolelle. Milläs mallinnat näin vaikkapa UFC-sensaatio Lyoto Machidan persoonallisen ottelutyylin? Toisaalta on selvää että tässä tasapainotellaan hienolla viivalla pikkutarkan realismin ja pelattavuuden välillä. Tiimi valitsi pelattavuuden ja heitä on siitä vaikea syytellä.

Ylemmistä Tekken-vertauksista ja elegantista toteutuksesta puhumisen perusteella ei muuten kannata kuvitella, että tarjolla on arcade-höttöä, vaan peli tietää tasan tarkkaan, mitä se yrittää mallintaa. Ensimmäiseksi kannattaa hypätä yli puoli tuntia kestävään harjoitteluosioon, joka opastaa kaikki potkut, lyönnit, sidonnat, torjunnat, vastaiskut ja kanveesissa pyörimisen. Ilman ei pitkälle pötkitä, mutta kun perusteet ovat hallussa, systeemi tuntuu todella luonnolliselta ja mukavalta. On mahdoton kuvitella paljon toimivampaa ratkaisua.

Grindaa tiesi tähtiin

UFC Undisputed tarjoaa pelitiloja vähän joka lähtöön. Voi otella yksittäisiä otteluita laajan UFC-rosterin ottelijoilla, heittää mukaan itse luomiaan kamppailijoita tai vaikka yrittää luoda uudelleen UFC:n parhaita tähtihetkiä. Jälkimmäinen tila tosin on aika ylimalkainen, sillä sitä kiinnostaa vain ottelun lopputulos ja ratkaisutapa, eikä mikään siihen johtanut.

Itse luoduista kamppailijoista puheenollen pelin hahmoeditori on sangen mallikasta tasoa. Pohjaksi valitaan joko täysin tyhjä ihmisrunko tai joku kuuluisa UFC-ottelija. Sitten säädellään ulkonäköä, taitoa ja tyylejä, sekä jopa lätkitään otteluasuun sponsorilogoja.

Yksinpelin varsinainen suola on uratila, jossa pelaaja aloittaa UFC:n avoimista koetilaisuuksista tällaisella generoidulla ottelijalla tähtäimenään oman painoluokkansa mestaruus. Matsien välillä treenataan, käydään salilla, hierotaan suhteita sponsorien kanssa ja osallistutaan harjoitusleireille. Peli siis mallintaa mainiosti UFC-ottelijan arkea.

Miksikään pelaamisen riemujuhlaksi uratilasta ei kuitenkaan ole. Ottelut ovat toki pahuksen hauskoja, samoin kuin kapuaminen UFC:n uraputkessa. Se muu onkin sitten vähän niin ja näin. Treenaamisesta tulee nopeasti loputonta grindaamista pelaajan naputellessa kalenteriin erilaisia aktiviteetteja ja yrittäen parantaa ottelijansa taitoja.

Uratilan hohtava helmi onkin mahdollisuus osallistua leireille. Tuolloin oikea UFC-ottelija esittelee pelaajalle pari tekniikkaa – joita ei siis luetella missään 50-sivuisessa ohjekirjan listassa – ja sitten pistää tämän harjoittelemaan oppimaansa. Tätä kauttaa saa paitsi kasvatettua hahmonsa, myös itsensä osaamista erilaisissa itsepuolustuslajeissa. Aluksi nössöltä tuntunut judo/muay thai -yhdistelmä muuttui hirvittäväksi tappolajiksi kun opin itse tekemään pari tavallista tylympää heittoa ja sidontaa.

Onkin suuri harmi, että muuta harjoittelua ei ole toteutettu yhtä hauskasti. Kyllä yksinpeliä näinkin pelaa, mutta hauskojen matsien ja harjoitusleirien väliin jää sen verran pakkopullaa, että peli-into kärsii väistämättä ainakin vähän.

Jätkä huijaa!

Jos pelin suola on uratila, sitä suolaa ripotellaan todellisen pelipihvin päälle. UFC Undisputed loistaa nimittäin parhaiten kaksinpelinä. Jo sohvalla toisen pelaajan kanssa vääntäminen on pirun hauskaa, sillä peli tarjoaa viihdettä niin pelin mestareille kuin täysille noviiseillekin. Pelaaminen on hauskaa ja kiehtovaa, oli oma taso sitten loputon pääpotkujen toistaminen tai kaikkien mahdollisten liikkeiden osaaminen.

Ottelijat näyttävät todella hyviltä ja ovat mainiosti animoituja. Vielä merkittävämmin pelin rytmitys on loistava. Harva matsi päättyy tuomareiden ratkaisuun, sillä oikean UFC:n tavoin yksi oikeaan paikkaan osunut isku tai potku muuttaa vastustajan jalat velliksi ja päättää ottelun. Tällöin päästään ihailemaan hillittömän hauskoja ja realistisia tyrmäysanimaatioita, joita katsellessaan saa välillä irvistellä tosissaan.

UFC:n moninpeliin on rakennettu kunnon runko. Pelaajat voivat otella joko valmiilla kamppailijoilla tai omilla, itse luoduilla hahmoillaan. Kun kehään on astuttu, peli pitää kirjaa saavutuksista ja uran voitto- ja tappiotilastoista, sekä karruttaa kokemustiliä, jolla pelaajan tasoa mitataan. Pelit sujuivat hyvin jopa jenkkivastustajien kanssa, joten verkkoviive ei ole ongelma ja on pahuksen hauska astua kehään muka kovan, paljon korkeamman tason ottelijan kanssa ja pyyhkiä tällä lattiaa. Hei pojat, kannattaa pelata sitä yksinpeliä ja opetella muutakin kuin pääpotkuja. Protip ihan ilmaiseksi.

Valitettavasti mukaan on livahtanut muutama töppi, jollaisia ei vuonna 2009 enää pitäisi kilpailuhenkisissä moninpeleissä nähdä. Pelin voi nimittäin päättää verkkojohdon nykäisyyn ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Arvatkaa, moniko matseistani päättyi näin kun juuri tyrmätty vastustaja ”maagisesti” putosi verkosta nopeammin kuin hänen taistelijansa kehässä? Arvatkaa, paljonko innostaa pelata?

Asiasta on noussut netissä kova kohu, joten toivottavasti kehitystiimi reagoi järkevästi ja päivittää peliin jonkinlaisen penalttisysteemin. Mikäli näin tapahtuu, puhutaankin jo todellisesta huippupelistä. Sitä päivää kuitenkin odotellaan yhä, joten arvostelen sen UFC:n, joka meillä tällä hetkellä on – ja se peli ei ole aivan suosituspeukun arvoinen. Jos yksinpeli olisi parempi, jos huijareita sakotettaisiin, jos tädillä olisi munat…

UFC Undisputed on kuitenkin paljon. Se on ainutlaatuinen kamppailupeli, joka kannustaa opettelemaan ja palkitsee lajin ja pelin tuntemuksesta hillittömillä voiton fiiliksillä. Se voi kuitenkin jäädä monelta lajityypin ystävältä huomioitta tyhmänä urheilupelinä – tai monelta urheilupelien ystävältä tyhmänä beat ’em upina. Olit sitten kumpi tahansa, tai et ehkä kumpikaan, kehoitan ja kannustan: testaa UFC:tä, edes demon verran. Et olisi ensimmäinen, joka löytää tätä kautta huippupelin ja rakkauden uuteen, hienoon urheilulajiin. Tulkoon Wanderlei Silva muuten uniisi.

 

Tekijä: Yuke’s
Julkaisija: THQ
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-2 (sama kone, internet)
Pelin kotisivu: http://www.ufcundisputed.com
Miikka Lehtonen

 

 

Toinen mielipide (Xbox 360)

Videopelien ystävät kyllä tietävät miten virtuaalimiestä mätetään turpaan. Siksi ei olekaan yllättävää, että UFC:n aiheesta tehtaillaan myös peliä. Jos pohjiltaan vastaavaan ideaan perustuvat fantasiatappelut toimivat, miksei myös vähän realistisempikin mättö?

Aloittavalle UFC-tappelijalle Undisputed tarjoaa suhteellisen pitkää opetusohjelmaa, jossa käydään läpi erilaiset blokkaustavat, heitot, hyökkäykset ja painiotteet. Se kannattaa ihan tosissaan käydä läpi, sillä sen käytyään tietää tasan kaiken mitä peliin sisältyy.

Vaikkei kyseessä ole Tekken-tyylinen täysin omilla säännöillään pelaava peli, joutuu peli silti antamaan periksi realismissaan hauskuuden puolesta. Jokaisella taistelijalla on vain kaksi taistelutyyliä: yksi maassa ja yksi seisaaltaan. Tämä tuloksena jotkut taistelijat eivät taistelekaan aivan samalla tavalla kuin telkussa, mutta vedon voi perustella hyvin pelin tasapainoittamisella.

Uramoodi jättää pitkälti kylmäksi: kone on verrattain tyhmä ja erilaiset harjoittelut taisteluiden välillä ovat loppupeleissä puuduttavaa parin napin hakkaamista. Pelaamiseen tarvitaankin kaveria, joko netin kautta tai samassa huoneessa. Silloin riemukerroin moninkertaistuu, kun refleksien lisäksi mitataan myös älyä. Miksi tein tuon liikkeen nyt enkä tätä?

Samalla täytyy mainita, että UFC Undisputed näyttää ja kuulostaa hienolta. Oletuksena peli poistaa käytöstä kaikki mittarit, joten välistä pelaaminen on kuin ohjaisi oikeaa TV-lähetystä. Taistelun tiimellyksessä lentää veri, tummuu läski ja ottelijat matsin päätyttyä ovat pahimmillaan todella rujossa kunnossa.

Jos jotain seuraavalta kerralta toivoisi, niin peruslisäysten lisäksi valikoiden soisi olevan selkeämpiä. Nykyisellään ne ovat aika kaameat ja niissä saa hyppiä pitkään, ennen kuin löytää haluamansa. Onneksi valikoiden kummalliset ratkaisut eivät vuoda varsinaisen pelin puolelle.

Parhaimmillaan peli on silloin, kun pelaajat tietävät tasan tarkkaan mitä tekevät ja miksi, joten aivan kylmiltään partypeliksi UFC Undisputed ei sovi. Jos kuitenkin haluaa vähän erilaista ja realistisempaa tappelupeliä Street Fighterien ja Tekkenien viereen, ei tämä ole yhtään hullumpi valinta.

Eric Hartin

 

Lue myös

East India Company -laajennettu ennakko (PC)

Ghostbusters (PS3, 360)

inFamous (PS3)

New Play Control! Pikmin 2 (Wii)

New Star Grand Prix (PC)

Plants vs. Zombies (Mac, PC)

Rock Band 2 (PS2, PS3, Wii, 360)

X-Men Origins: Wolverine (PC, PS3, 360)

 

Mikä pudottaa vastustajan kehään?

Katso tilanne vastaamatta