Unreal Tournament 3 (PS3, 360)

23.07.2008 18:00 Tero Lehtiniemi

Epicin Unreal Tournament 3 on ollut ulkona jo jonkin aikaa sekä PC:lle että PS3:lle, mutta koska pelin Xbox 360 -versio saapui äskettäin kauppoihin, niin peli on edelleen ajankohtainen.

Epic Gamesin meriittilista räiskintäpelien saralla on pitkä ja kunnioitettava. Shareware-pelien tekijänä aloittanut Epic on lähes kaksikymmenvuotisen elinaikansa kuluessa kasvanut laadukkaiden shareware-pelien tekijästä FPS-genren huippunimeksi.

Firman Unreal-moottoreita on hyödynnetty lukuisissa peleissä. Esimerkiksi monet pitävät Gears of Waria edelleen Xbox 360:n parhaana räiskintäpelinä. Unreal Tournament -moninpeliräiskinnät ovat tosin yleensä jääneet harmittavalla tavalla jonkun kilpailijansa varjoon. Erityisesti Xbox 360:n pelivalikoima on pullollaan laadukkaita räiskintöjä, joten miten käy tällä kertaa?

Unreal Tournament 3 on ensinnäkin nimenä hieman huijaava. Peli on kolmas konsoleille ilmestynyt Unreal Tournament, tosin aiemmat tunnettiin lisänimillä Championship. Sen sijaan PC:llä tämä on jo sarjan neljäs. Nimiselkkaus ei varsinaisesti peliä pahenna, vaikka sitä kehitettiinkin pitkään myös UT2007-nimellä.

Joka tapauksessa pelisarjan tarkoitus on tarjota nopeatempoista, machohenkistä ja futuristista areenapohjaista taistelua, jossa joukkueet ja pelaajat ottavat mittaa toisistaan mitä erilaisimmissa pelimuodoissa. Tämä on luonnollisesti tuttua lähes jokaisen FPS-pelin moninpelistä, mutta jos moninpeli on pelin ainoa tarkoitus ja selkäranka, on siltä luonnollisesti oikeus odottaa hiukan enemmän.

Mielenkiintoiseksi konsoliräiskinnäksi Unreal Tournament 3:n PS3-version tekee se, että sitä voivat pelata myös niin sanotut padikammoiset. Peli nimittäin tukee sekä liitettävää näppäimistöä että hiirtä, jolloin meininki on kuin PC-pelissä ikään. Ohjaimillakin homma toimii luontevasti ja yleistuntuma toimintaan on hyvä. Kudit lentelevät pääsääntöisesti sinne minne on tarkoituskin ja liikkuminen on sulavaa.

Vain machomies voi tietää sen

Machohenkisyyttä pelistä ei puutu, pyörittäähän peliä sama moottori kuin rumien miesten ihanaa kenttäretkeä, eli Gears of Waria. Ihan samanlaiseen WH40K-henkisyyttä huokuvaan tylyyn tyylikkyyteen ulkoasu ei pääse, mutta pelin graafinen yleisilme on tutulla ja kutsuvalla tavalla synkkä.

Eräänlaisena harjoitteluosiona pelissä on tarjolla varsin laadukkaalla ääninäyttelyllä ja välianimaatioilla toteutettu yksinpeliosio, joka ei kuitenkaan jaksa pitää otteessaan kovin kauaa. Välianimaatiot ja juonenkuljetus muuttuvat pelin edetessä yhä harvemmiksi. Samojen pelimuotojen hinkkaaminen saappaan älykkyyden omaavia botteja vastaan alkaa ottaa aivoon hyvin pian.

Kun pyssyt ja tankin ohjaimet pysyvät käsissä ja pelimuodot ovat suurin piirtein hallussa, on aika siirtyä verkkoon. Verkkopeliin siirtyminen on einiin-kovin yllättävästi tehty todella sulavaksi. Ainakin tätä kirjoitettaessa pelaajia löytyy matalan latenssin palvelimilta ihan mukavasti jopa yöaikaan. Koska moninpeliin nouseminen on sekä pelillisistä että motivoivista kysymyksistä johtuen varsin matala, joutuu uusi pelaaja kuitenkin väistämättä karvaisten nöyryytysten eteen seikkaillessaan uunona puolituntemattomilla kartoilla.

Peruskartoissa on tarjolla mitä moninaisempaa futuristista tuliluikkua, mutta niiden suurimpina ongelmina ovat tilannesidonnaisuus ja varsin abstraktit käyttömuodot. Meininki menee hyvin nopeasti tyypilliseksi sinkohipaksi, jossa muita aseita käytetään vain hifistelyyn ja rakettipyssyn puuttuessa.

Yli kävellen

Astetta mielenkiintoisemmaksi peli muuttuu Vehicle CTF -kentissä joissa kulkupelit astuvat mukaan. Ihmisten puolella nämä ovat tylsiä liidokkeja ja muita futuristisia tinanpaloja, mutta todellinen riemu irtoaa Necriksen vempeleistä. Jättimäisissä robottikävelijöissä ja käärmetankeissa on oikeasti munaa ja niiden puikoissa on ilo olla.

Taistelukoneiden puikkoihin pääsee myös Warfare-pelitilassa, joka on yhdistelmä areenan keskustassa olevan energiakeskuksen hallintaa ja vihollisen tukikohdan tuhoamista. Perinteinen sinkohippa jää täälläkin väistämättä taka-alalle, mutta onko tuolla nyt sitten niin väliä.

PlayStation 3:n varsin surkeassa FPS-moninpelivalikoimassa Unreal Tournament 3 on selkeä huippunimi. Pelaajia piisaa, yleinen tuntuma toimintaan on hyvä ja vauhtia piisaa. Sitä pyörittää myös yksi nykyhetken parhaimmista 3D-moottoreista, joten tälläkään saralla ongelmia ei ole.

Näistä lähtökohdista uskaltaisi sanoa, ettei homma muillakaan alustoilla tulee epäonnistumaan, mutta tämä jää ajan kanssa nähtäväksi, PC-versio on ainakin myynyt selkeästi PS3-versiota vähemmän. Tuore Xbox 360 -versio sisältää PC/PS3-versioiden lisäsisältöjen ohella viisi uutta kenttää, kaksi uutta hahmoa sekä jaetun ruudun moninpelin. Xbox 360:lla on myös totutun helppoa etsiä ja liittyä verkkopeleihin, mutta ikävänä miinuksena xboteille ei tarjoilla mahdollisuutta käyttää pelaamiseen hiirtä tai näppäimistöä.

Tekijä: Epic Games
Julkaisija: Midway
Testattu: PlayStation 3, Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-32
Pelin kotisivu: http://www.unrealtournament3.com/