Warp (PC, PS3, Xbox 360)
Tekijä: Trapdoor
Julkaisija: EA Partners
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.ea.com/warp
Arvostelija: Juho Anttila
Hei kaikki! Minä olen latauspeli. Sen huomaa omaperäisestä ideasta, pelimekaniikasta jossa on juju ja persoonallisesta ulkoasusta. Minun nimeni on Warp ja tahtoisin tosi kovasti erottua miljoonan samanlaisen joukosta.
Sankarini on nimeltään Zero. Hän on avaruusolento, joka joutuu ihmisten vangitsemaksi. Ilkeiden, ikävien ihmisten, jotka kiusaavat ja kiduttavat kokeillaan. Ihmisten, jotka saavat maksaa teoistaan verisesti.
Mutta ei Zero ole oikeasti ilkeä. Hän on vain pieni muukalainen, joka tahtoo vapauteen pelottavasta paikasta. Zero on voimaton väkivallan edessä, mutta hän osaa jotain sellaista, joka auttaa pakenemaan kaappaajien kynsistä. Hän osaa nimittäin teleportata pieniä matkoja kerrallaan, tarvittaessa myös esineiden tai olentojen sisään.
Lapsilta kielletty, mutta miksi?
Siinäpä ovat lähtökohdat Warp:lle, Trapdoor-studion hiiviskely- ja ongelmanratkontapelille. Yläviistosta kuvattu pakomatka yrittää yhdistellä vaikutteita sieltä täältä, mutta lopputulos ei tällä kertaa ole osiensa summa. Käyttäisin siitä itse mieluiten sanaa tunkkainen.
Pelimoottorina pyörivä Unreal Engine ei näy juuri lopputuloksessa, joka on suttuinen ja persoonaton. Pelialueena toimiva vedenalainen tutkimuslaitos näyttää tylsältä, ihmishahmot puolestaan tyylillisesti väliinputoajilta. Ajatelkaapa vaikka Splosion Man -pelien graafista ilmettä, mutta ilman huumoria.
Peli seuraa pakomatkaa, jota laitoksessa työskentelevät tutkijat ja vartijat yrittävät estää. Zero ei ole yksin, sillä ihmiset ovat vanginneet muitakin avaruusolentoja. Myös kaverit olisi saatava vapaaksi. Yksi näistä toimii myös Zeroa ohjaavana ja ohjeistavana äänenä.
Zero kuolee osapuilleen ensimmäisestä laukauksesta, joten taistelijaksi pikkumöykystä ei ole. Sen sijaan otus osaa hiipiä. Keskeisimmäksi pelimekaniikaksi nousee silti jo mainittu teleporttaaminen. Paitsi, että sitä hyödyntäen voi ohittaa lukitut ovet ja ohkaisemmat seinät, auttaa se myös piiloutumaan ja taistelemaan.
Päähenkilö voi nimittäin teleportata suoraan tynnyrin tai vaikkapa karkulaista vaanivan vartijan sisään. Molempia tatteja vemputtamalla Zero tärisyttää uhriaan kunnes tämä sanoo joko poks tai pläts riippuen siitä, oliko kyse elottomasta vai elävästä esineestä.
Tässä vaiheessa mainittakoon, ettei peliväkivallassa ole mitään vikaa silloin, kun se on perusteltua ja sopii pelin yleiseen tunnelmaan. Warpin kohdalla näin ei ole. Verisesti kappaleiksi räjähtävät tiedemiehet eivät oikein istu yleistunnelmaan. Toisaalta tuntuu, ettei peli muutenkaan tiedä, yrittääkö se olla vakavasti otettava ja synkkä vai kevyt ja humoristinen. Joka tapauksessa päälle liimattu veriläträys on ansainnut teokselle virallisen K-18 -merkinnän.
Lintu vai kala
Tyylillinen heittelehtivyys heijastuu myös pelilliseen epämääräisyyteen. Warp yrittää yhdistää sekä hiipimistä että ongelmanratkaisua, mutta osa-alueita ei saada tasapainoon keskenään. Pulmat ovat järjestään helppoja tai jopa itsestään selviä, hiippailu taas liian yksinkertaista.
Aivan liian usein tilanteet ratkeavat parhaiten nopeudella. Pelaaja juoksee ja teleporttailee tynnyristä toiseen toivoen ehtivänsä vartijan sisuksiin ennen kuin tämä ehtii ampumaan. Onnistuminen määräytyy taidon ja harkinnan sijaan sillä, kuinka hyvin saa kankeat kontrollit alistettua tahtonsa alle.
Liikkuminen ja varsinkin teleporttaaminen on nimittäin toteutettu hieman sinne päin. Usean tilanteen vaatima teleporttausten ketjuttaminen nopeaan tahtiin on vaikeaa, kun hypyt osuvat liian usein ohi kohteesta. Onneksi tallennuspaikkoja tarjoillaan suhteellisen usein, joten turhautuminen ei lähde aivan kokonaan lapasesta.
Erityisen pahasti kontrollit haittaavat vapaaehtoisissa haastetehtävissä, joissa Zeron taitoja pitäisi pystyä hyödyntämään todella tiukkoja aikarajoja vastaan kamppaillen. Haasteiden suorittamisesta palkitaan grubeilla, jonkinlaisilla energiaotuksilla, joita löytää myös ympäri kenttiä piilotettuna. Grubeilla on puolestaan mahdollista ostaa erilaisia päivityksiä sankarin kykyihin.
Kehitystä, mutta liian vähän
Peli yrittää toki myös kehittyä, jottei kokemus kävisi liian tylsäksi. Zero oppii matkan varrella muun muassa luomaan itsestään hologrammikopion ja ampumaan esineitä vihollisten päälle. Uudet kyvyt ovat kuitenkin pääasiassa aika tylsiä eikä niistä saada irti kovin merkittäviä pelillisiä oivalluksia.
Warp on peli, joka yrittää kovasti, mutta ei oikein missään vaiheessa saavuta tavoitteitaan. Ehkä se yrittää olla liian monta erilaista peliä yhtä aikaa, tai ehkä tekijöiltä on vain puuttunut selkeä näkemys siitä, mitä nyt ollaan oikeastaan tekemässä. Lopputulos on sekasotku, joka ei loista oikein millään osa-alueella.
Puzzlepelinä Warp on liian helppo, hiiviskelypelinä puolestaan tarpeettoman yksinkertainen. Tunnelmaa olisi ehkä kannattanut viedä hieman humoristisempaan suuntaan, nyt tunnelma lähinnä puuttuu kokonaan. Visuaalinen tyyli on kalpea aavistus persoonallisemmista teoksista eikä pelattavuudellakaan juhlita. Warp hukkuukin auttamatta latauspelien valtavan tarjonnan sekaan, persoonallisempien teosten taakse.
Lue myös
Angry Birds Land – Särkänniemi on Rovion koealusta
Mass Effect: Revelation on ihan luettavaa scifi-kioskikirjallisuutta
Sound Blaster Recon3D Fatal1ty Professional -äänikortti testissä
