Whispered World (PC)

04.05.2010 15:44 Juho Anttila

Maailma on täynnä tarinoita aivan tavallisista ihmisistä, joiden on pakko kasvaa sankareiksi, kun kohtalo kaappaa heidät pyörteisiinsä. Kun kansa pettyy kuninkaisiin ja sotilaisiin, on pienen ja huomaamattoman tehtävä pelastaa maailma.

Sadwick on surullinen narri, jota elämä ei rakasta. Läheisten mollaama mitään osaamaton surkimus, juuri sellainen henkilö, jollaisten noususta tarinat kertovat. Mutta tällä kertaa ennustukset puhuvat eri kieltä. Sadwickin kohtalo on olla maailman tuhoaja.

The Whispered World on paluu menneisyyteen. Käsin piirretyllä 2D-grafiikalla toteutettu sadunomainen seikkailupeli. Osoita ja klikkaa -pelaamista puhtaimmillaan, ilman nykyaikaista kikkailua. Paperilla luettuna juuri sitä, mitä lajityypin ystävät tahtovat. Mutta kaikki kehitys ei ole pahasta. Mukaan on mahtunut myös läjä vanhoja virheitä.

Pessimistinen syöksykierre

Tarina jakautuu neljään toinen toistaan synkempään lukuun. Matka alkaa kiertelevän sirkuksen leiristä, jossa Sadwick joutuu kuuntelemaan veljensä naljailua ja huolehtimaan seniilistä isoisästään. Tapaaminen pelkurimaisen kuninkaan lähetin kanssa sysää alulle tapahtumaketjun, joka tulee muuttamaan koko maailman. Mikä onkaan Sadwickin painajaisten ja pelottavan ennustuksen välinen yhteys?

Hiirivetoinen käyttöliittymä nojaa vanhoihin malleihin. Sen verran on annettu myötä 2000-luvulle, että hotspotit saa näkyviin välilyöntiä painamalla. Sitä tarvitaankin, sillä osuminen oikeaan pikseliin vaatii välillä tähtäilyä. Oikealla hiiren nappulalla taiotaan esille toimintovalikko, josta käsin kohteita voi joko katso, käsitellä tai jututtaa.

Perussujuva pelijärjestelmä sopii rauhalliseen tahtiin, mutta on näitä pelejä toteutettu sujuvamminkin. Hitaus vaivaa muutenkin, pelihahmon siirtymiseen paikasta toiseen kuluu välillä aivan liian paljon aikaa. Tuplaklikkaus auttaa siirtymään ruudusta toiseen, mutta jos ovi seuraavalle alueelle on ruudun reunan toisella puolella, joutuu odottelemaan. Juokseminen ei näet sovi surulliselle klovnille.

Pelin oma oivallus, hellyttävä Spot-toukka, pelastaa paljon. Sadwickin paras, ehkä ainoa, ystävä osaa vaihtaa viiden eri olomuodon välillä. Kaikki temput eivät toki ole auki alusta asti. Sen sijaan taitoja jaellaan tarinan edetessä aina tarpeen vaatiessa. Spot on oleellinen osa ongelmanratkaisua, minkä lisäksi toukan taidoilla leikkiminen tuo peliin mukavasti tuoreutta.

Lumoava tarina, turhauttava toteutus

The Whispered World on seikkailupelien ystävälle ristiriitainen kokemus. Kaksiulotteinen, käsin piirretty maailma lumoaa. Juuri sellaistahan nykyaikaisia 3D-virityksiä vierastavat pelaajat ovat kaivanneet. Toisaalta ääninäyttely käy välillä hermoille. Erityisesti päähenkilö on sen tason valittava vikisijä, ettei kommentteja jaksaisi aina oikein kuunnella. Pessimismi kuuluu tarinaan, mutta välillä surkeus lipsahtaa jo surkuhupaisan puolelle.

Itse tarina on hieno ja koskettava, lopun yllätyskäännettä myöten. Synkkä satu vaikuttaa päällisin puolin lastentarinalta, mutta pinnan alla vilahtelee aikuisia puhuttelevia teemoja. Huumoria viljellään jatkuvasti, mutta se on hulvattoman sijaan ennemminkin surumielistä, jopa hieman katkeraa.

Vaikeustaso on selvästi nykyseikkailuja korkeampi, mutta valitettavan usein väärällä tavalla. Vihjeitä ei juuri viljellä ja logiikka on välillä pahasti kateissa. Jos pulma ratkeaa vain yrityksen ja erehdyksen sekä kaikkien esineyhdistelmien kokeilemisen kautta, on jossain menty vikaan. Pulmien rytmityskään ei ole aivan kohdallaan. Tilanteet, joissa pelaaja ei tiedä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, ovat liian yleisiä.

Pieni produktio on myös teknisesti hieman raakile. Arvosteluversio kaatui läpipeluun aikana työpöydälle useita kertoja, yleensä silloin, kun tallentaminen oli päässyt unohtumaan. Joissain mekaanisissa pulmissa esiintyy myös käsittämätöntä hidastelua. Jos putkien kääntelemiseen perustuvaa puzzlea ratkoessa joutuu odottelemaan jokaisen napinpainalluksen tuloksia sekuntitolkulla, katoaa hommasta keksimisen riemu.

Ongelmia voi selittää pienellä studiolla. Oikeiden seikkailupelien ystävät painavat moiset villaisella ja vetoavat välillä tarjontatyhjiöstä kärsineen taiteenlajin sisäsyntyiseen lumoon. Niin minäkin. Olen valmis katsomaan läpi sormien niin kaatuilua, käyttöliittymää kuin töksähtelyäkin, kun käsissä on aito wanhan ajan seikkailu. Kaunis satu on parempi kuin kymmenen räiskintää.

The Whispered World on suunnattu veteraaneille. Seikkailijanoviisit sopi ohjata ensin Telltalen tuotannon kautta LucasArtsin klassikoiden kimppuun. Kun vyön alle on kertynyt sopivasti kokemusta, saa Sadwickin seikkailusta irti kauniin kokemuksen. Ensikertalaiselle epäreilu pulmasuunnittelu ja kökkivä tekniikka on yksinkertaisesti liikaa.

Tekijä: Daedalic Entertainment
Julkaisija: Deep Silver
Testattu: PC Windows 7, Phenom 9850+, 3 Gt muistia, Radeon HD4870 X2
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP SP2/Vista, 2,0 Ghz prosessori, 256 Mt näytönohjain, 1 Gt muistia, DirectX 9.0c
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.the-whispered-world.com/
Juho Anttila