Wings of Prey (PC)
Tekijä: Gaijin Entertainment
Julkaisija: Iceberg Interactive
Testattu: PC, Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX285
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP SP3, Pentium 4 3,2 GHz, 1 Gt muistia, 256 Mt 3D-näytönohjain
Pelaajia: 1-?
Pelin kotisivu: http://www.airwargame.com
Jukka O. Kauppinen
Lentosimulaattoreiden rintamalla tapahtuu nykyään aika vähän. Viimeiset vuodet ovat kuluneet lähinnä Maddox Gamesin Battle of Britain -ikuisuusprojektin odottelussa. Mutta yllätyksiäkin tapahtuu. Puolihuomaamattomasti kauppoihin taannoin saapunut Wings of Prey on yllättävän lysti lentosimulaattori. Se tarjoaa kivaa lentämistä eri puolilla toista maailmansotaa simulaattorina, jossa on juuri oikea yhdistelmä hyvää lentotuntumaa, toimintaa ja simulaattorifiilistä.
Tämä oivallisuus tuntuu sitäkin yllättävämmältä, kun huomioi Wings of Preyn taustan. Se on itse asiassa sukua sille äärimmäiselle PC-simulle, IL-2 Sturmovikille. Sturmovikista näet tehtiin taannoin konsolisimu, IL-2 Birds of Prey. Birds of Preyn pohjalta puolestaan syntyi tämä PC-lentely, Wings of Prey.
Usein pelien konsolitaustat eivät tee pelille kovinkaan gutaa. Nyt ne on kuitenkin lakaistu niin hyvin piiloon, että mokomia edes huomaa. Lopputulos on mainio ja viihdyttävä PC-simulaattori.
Letkeää loikintaa
Wings of Prey tarjoaa laajan konevalikoiman ja lukuisia ympäristöjä lennettäväksi. Tapahtumat poukkoilevat paikasta ja ajasta toiseen, kun pelaajalle yritetään tarjota kattava annos toisen maailmansodan lentotoimintaa tiiviissä paketissa. Kovin suurta samaistumista ei vain ehdi tapahtua, kun tarinatila vaihtaa vähän väliä näkökulman uuteen pilottiin, koneeseen tai tapahtumapaikkaan. Tämä on ehkä pelin suurin synti, jos sen synniksi haluaa tulkita.
Toisaalta, nopeasti etenevä tarinatila antaa satunnaisemmalle pelaajalle vaihtelua ja uusia kokemuksia. Tehtävät eivät toista itseään, vaan tarjolla on aina jokin koukku. Tosin tylsähkösti tarina tarjoaa elämyksiä vain liittoutuneiden näkökulmasta. Saksalaiskoneiden ohjaamoihin pääsee vain yksittäisissä tai itse generoiduissa tehtävissä, tai sitten moninpelissä. Harmillista, sillä musta risti koneen kyljessä nostaa ja BMW nokalla nostaa äijyysfaktorin aina vähintään kaksinkertaiseksi.
Uusi Collector’s Edition -painos ja Wings of Luftwaffe -lisäri tosin korjaavat tämän puutteen sakukampanjoillaan.
Itse luoduissa tehtävissä on silti mukavaa mielikuvituksen ja lentelyn hurmaa, sillä omat ja vihollisen koneet voi määritellä Sturmovik-henkeen mielikuvituksellisesti ihan miten haluaa. Peli toimiikin aivan loistavasti kivana ilmasota-hiekkalaatikkona, jota ei tarvitse ottaa ylettömän vakavasti.
Lystiä lentelyä
Entäpä itse lentäminen? Tarjolla on kolme eri realismitasoa, joilla elämystä voi tuunata oivallisesti eri tasoisille pelaajille sopivaksi. Yksinkertaisimmillaan pelaajille tarjotaan ruudulla erittäin selkeät opastukset ja kevyt lentomalli, joiden avulla räiskintäsuuntautuneempikin pelaaja pysyy hyvin mukana kuviossa. Onhan pelaaminen edelleen vaikeampaa kuin lentoräiskinnöissä, mutta ainakaan pelattavuus ei töki.
Keskitasoinen ja simulaatio-tilat kuitenkin ovat oivallisia vaativampaa lentoelämystä kaipaaville. Medium-taso on kiva kompromissi lentomallinnuksen ja visuaalisten helpotusten suhteen. Simulaatio-tasolla on jo tunnistettava viholliskoneet omin silmin ja navigoitava omakätisesti paikasta toiseen.
Lentotuntuma oli pitkän linjan sotasimulaatioiden harrastajankin käteen vallan oivallinen. Koneiden käyttäytyminen tuntui sopivan luonnolliselta ja herkältä. Lentomanööverien suorittaminen onnistui ongelmitta, mutta koneiden sakkausominaisuudet ja vaativammat koelentoliikkeet vaativat jo vähän tarkkuutta ohjausliikkeisiin.
Mikä mukavinta, joystickin tuntuma oli jo valmiiksi onnistuttu säätämään sopivan pehmeäksi. Tikku ja vastinekäyriä ei tarvinnut tällä kertaa tuunata ollenkaan.
Tosin eräs detalji jäi vähän ärsyttämään. Nimittäin ohjaamonäkymät. Wings of Preyn on pikkuisen liian moderni simu siinä suhteessa, ettei se tue ollenkaan perinteisiä snap view -ohjaamonäkymiä. Tai tukee, mutta vain 90 asteen kulmissa. Ensi alkuun yritin sitkeästi käännellä pilotin päätä joystickin hatulla, mutta eihän siitä mitään oikeasti tullut. Niinpä jouduin etsimään kaapista vanhan kunnon TrackIR 3:n Vector Expansion -laajennuksella ja asentamaan sen, uudessa kotikoneessani kun en ollut sitä vielä kertaakaan tarvinnut. Sen jälkeen lentäminen sujui jo ihan eri malliin, kun viholliskoneiden seuraaminen ja jäljittäminen ilmataisteluissa sujui vaivatta.
Helppoa elämää
Mikään täysiverinen, raskaan sarjan lentosimu Wings of Prey ei silti ole. Ei missään tapauksessa. Siinä on hyvä lentotuntuma, paljon lennettävää ja oikein tyylikäs grafiikka. Mutta ilmasota tekoälypilotteja vastaan on etenkin tarinatilassa melkoista savikiekkoammuntaa. Tehtävät on suunniteltu arcadehenkisiksi ilmataisteluiksi, joissa eri tavoitteet seuraavat toisiaan, viholliskoneet saapuvat alueelle helposti hoideltavissa aalloissa ja toiminta etenee checkpointtien tahtiin. Tehtävä ei välttämättä pääty siihen, että pelaaja ammutaan alas vaan tämä voi siirtyä toisen koneen ohjaimiin, jos ”elämien” määrää on ennen pelin alkua nostettu.
Enkä sanoisi vihollispilottien tekoälyäkään kovin kummoiseksi. Osaavathan ne vähän kieputella, mutta nimenomaan tarinatehtävissä rassukat keskittyvän tehtävän skriptauksen mukaiseen toimintaan. Sen sijaan esimerkiksi itse generoiduissa kahakoissa tekoälypilotit osaavat jo keskittyä kunnon ilmasotaan ja käyvät ankarasti päälle.
Savikiekkofiiliksestä huolimatta lentäminen maistuu. Ilmasota näyttää ja tuntuu lentämiseltä, ei lentoräiskinnältä. Onkin vaikea sanoa milloin olen viimeksi kohdannut näin oivallisesti simulaation ja suuremmallekin yleisölle sopivan lentopelin yhdistelmän. Tässä on juuri sellainen yhdistelmä peliä ja simulaattoria, että pelin kuvittelisi maistuvan ihan tavallisellekin pelaajalle. Sellaisellekin, joka tykkää ihan vain lennellä. Mutta samalla siinä on jotain muutakin. Jotain… Vetovoimaista ja kivaa.
Mikä kivointa, Wings of Preyllä on pelaajaystävällinen hintalappu. Niinpä tätä uskaltaa suositella lämpimästi kaikille lentokoneista ja ilmasodasta tykkääville.
Marraskuussa Wings of Preylle julkaistaan sekä Collector’s Edition että Wings of Luftwaffe -laajennus. Jälkimmäisen myötä pelaaja saa kampanjat myös mustarististen lentokoneiden ohjaimissa päästen lentämään muun muassa Britannian päällä, Sisiliassa, Neuvostoliitossa, länsirintamalla sekä Valtakunnan yllä ilmabandiitteja vastaan. Uusien tehtävien ohessa Wings of Luftwaffe sisältää uusina koneina Junkers 88 A-4 -pommikoneen sekä P-39N-0-hävittäjän.
Collector’s Edition tiemmä sisältää sekä peruspelin että Wings of Prey -laajennuksen.
Lue myös
Fallout: New Vegas (PC, PS3, Xbox 360)
Forklift Truck Simulator 2009 (PC)
Medal of Honor (PC, PS3, Xbox 360)
Train Model Simulator EEP 5.0 (PC)
