Worms 3D (GC)
Worms-sarjalla on ikää jo täysi vuosikymmen, mutta klassisella perusidealla on edelleen kannattajansa. Kaikille alustoille ilmestyvä Worms 3D siirtää taistelevat madot lopultakin kolmanteen ulottuvuuteen. Monien muiden 2D-klassikoiden nykysovituksista poiketen Wormsin sodankäynti on selvinnyt muutoksesta ilman ongelmia.
Wormsin salaisuus on yksinkertainen pelisysteemi, johon voi jäädä koukkuun muutamassa minuutissa ikään katsomatta. Worms 3D:n pohjana on edelleen sama vuoropohjainen kevytstrategia, jossa kaksi joukkuetta taistelee keskenään koomisilla aseilla ja lisävoimilla. Vuoro siirtyy seuraavalle, kun pelaaja on joko käyttänyt asetta, telonut itsensä tai käyttänyt vuoron loppuun. Taitolajiksi Wormsin tekee ammusten lentoratojen arviointi ja tuhojen maksimointi mahdollisimman vähillä siirroilla.
Matojoukkueiden monipuolinen arsenaali kattaa sarjalle tyypilliset lelut: lyömäaseet, tuliaseet ja räjähteet kranaateista täsmäohjuksiin ja ilmapommituksiin. Lähietäisyydeltä mato voi humauttaa vihollista pesäpallomailalla, kartan toisessa päässä lymyävän vihollisjoukon kimppuun voi komentaa pommikoneen. Madot ovat edelleen uimataidottomia ja valitettavasti vesielementti on vahvasti esillä kartoissa. Rantakalliolla palloileva vihollinen on helppo saalis keljulle pelaajalle. Sikamaisimmat superaseet ovat kiellossa ensimmäisten vuorojen aikana, jotta vastustajat saavat edes mahdollisuuden hakeutua turvallisempaan paikkaan.
Matojen käytössä on myös koko joukko liikkumista ja puolustautumista helpottavia apuvälineitä, kuten rakettireppu ja ninjaköysi kiipeilyyn. Useimpia härveleitä voi käyttää useita kertoja vuoron aikana, mutta esim. salakavalan teleportin käyttö siirtää vuoron seuraavalle pelaajalle. Vanhoista suosikeista suuri osa on edelleen mukana. Jokaista vuoroa edeltävät ase- ja elinvoimatäydennykset huolehtivat siitä, että lelut eivät lopu kesken.
Ympäristöjen tuhoutuminen on aina ollut olennainen osa Wormsia. Kolmiulotteisuus korostaa tätä piirrettä entistä enemmän. Lennosta luotavat ja kokonaan tuhottavat kartat mahdollistavat lähes loputtoman määrän pelitapoja. Taistelukenttien tuhoutuminen on mallinnettu kolmiulotteiseen maailmaan onnistuneesti, mutta realismissa on säästelty. Esimerkiksi poikki ammutun puun latva jää edelleen kellumaan taivaalle, mikä ei vaikuta aivan yhtä hyvältä idealta kuin 2D-versioissa.
Pelimuotoja on kolme. Yksinpeli sisältää laajan johdannon, kampanjan ja sarjan haastetehtäviä, jotka ovat käytännössä erilaisia minipelejä. Esimerkkinä maaliammunta, jossa jokaisesta osumasta saa lisää sekunteja nopeasti vähenevään laskuriin. Quick game arpoo hätäisille automaattisesti kartan, joukkueet ja varusteet. Moninpelissä kahdesta neljään pelaajaa voi taistella keskenään useilla valmiilla tai omilla peliasetuksillaan. Kaikki vuorojen aikarajoista aseisiin ja niiden määrään on täysin vapaasti säädettävissä.
Matojen kontrollit tuntuvat kankeilta, mikä kai on ollut kehittäjien aikomuskin. Pelattavuudessa on silti todellisia puutteita. Erityisen ongelmallisia ovat kärsivällisyyttä vaativat hyppelykohdat, joissa elastiset sankarit saattavat ponnahtaa arvaamattomaan suuntaan. Tähtäämistä helpottamaan on valittavissa esimerkiksi kartan ilmakuva, mutta silti näköesteet vaikeuttavat etäisyyksien hahmottamista ainakin alkuun. Parin pelipäivän jälkeen ammusten lentoratojen arviointi alkoi lopulta tuntua helpommalta. Alalaidasta löytyvä kätevä pienoiskartta osoittaa joukkueiden sijainnin.
Kirjava toteutus säilyttää pelisarjan koomisen tyylin. Worms 3D ei ole teknisesti komea, mutta toteutus ajaa asiansa ja persoonallinen tyyli korvaa monet puutteet. Piipittävät madot, hilpeät välianimaatiot ja omituiset maisemat ovat entuudestaan tuttuja sarjan pelaajille. Elastisille sotasankareille on animoitu täysi skaala ilmeitä ja huvittavia kuolinkohtauksia.
Worms on aina ollut ennen kaikkea hyvä moninpeli. Yksinään sodankäynti ei innosta pitkään, vaikka yksinpelissä riittääkin tekemistä. Jos tekoäly osoittaisi ilkeämpää luonnetta, pelaaminen toimisi hyvin ilman peliseuraakin.
