WRC 3 FIA World Rally Championship (PC, PS3, Xbox 360)

15.11.2012 15:30 Juho Anttila

Tekijä: Milestone
Julkaisija: Milestone
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, PlayStation Vita, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla konsolilla vuorotellen tai internetissä yhtä aikaa)
Pelin kotisivu: http://wrcthegame.com
Arvostelija: Juho Anttila

Kunnollisia rallipelejä julkaistaan nykyään luvattoman harvoin. Ei tosimies kaipaa extremehenkistä häsellystä, vaan sorapolkujen venäläistä rulettia. Onneksi jotkut malttavat keskittyä vielä siihen tärkeimpään, oikeaan ralliin.

Italialaisen Milestonen kerran vuodessa päivittyvä WRC-sarja pitää yllä rallipelien lippua sillä välin, kun Colin McRae Rallyn perilliset pelaavat pöytään rantakirppuja ynnä muuta yhtä tympeää. Eikä firman yritys ole ihan huono.

Mieltä lämmittää jo mahdollisuus hypätä kuluvan rallikauden kuskien saappaisiin. Kenellepä ei kelpaisi mahdollisuus hypätä Hirvosen Citroëniin tai Latvalan Fordiin? WRC 3 mahdollistaa juuri tämän, eikä radoissakaan kitsastella. Tarjolla on täyden 13 rallia ympäri maailmaa.

Jyrkkää

Ensimmäinen havainto pelistä on äänimaailma, joka koostuu törkeän huonosta dubstepistä. Ei näin! Onneksi musiikit saa väännettyä kokonaan pois päältä. Kuka ihme keksi, että vakavamielisyyttä tavoitteleva rallipeli kaipaa musiikkia lainkaan, saatikka sitten ilmeisesti kesäharjoittelijan väsäämää äänisaastetta.

Kun niin kutsuttu musiikki on raivattu tieltä pois, päästään itse asiaan. Pelimuodoista virallisin on rallin maailmanmestaruussarja, johon voi tutustua yksittäisen erikoiskokeen, kokonaisen rallin tai vaikka koko kauden muodossa. Pelattavaa riittää kotitarpeiksi.

Aloittelija kuvittelee kuitenkin urapelitilan olevan luontaisempi paikka aloittaa. Edellisvuoden versiosta virtaviivaistettu, suomeksi sanottuna karsittu uratila lätkäisee pelaajan eteen kisan toisensa perään, milloin 70-luvun autoilla, milloin taas huippumoderneilla rallitykeillä ajettavaksi.

Pehmeää laskua ja opettelua odottava saa kylmän suihkun. Luulot otetaan nimittäin pois heti ensimmäisestä erikoiskokeesta lähtien. Jo aloituspätkä on niin sanotusti kauhia syherö, jossa pärjätäkseen on syytä hallita ralliauton ajotapa vähintään perustasolla. Eikä jatko ole sen helpompaa. Toinen koitos lyö eteen kiharaisen asfalttitaipaleen, joka vaatii kuskilta sekä huimapäisyyttä että huippurefleksejä.

Vaikeustasoa laskemalla ja ajoapuja hyödyntäen haaste muuttuu inhimilliseksi, mutta pitkin ojia ajamalla saavutettu ykkössija ei tuota kummoista tyydytystä. Ehkä ensimmäisiksi koitoksiksi olisi voinut valita leveämpiä reittejä. Jonkinlainen rallikoulu tekisi myös terää, tai edes kunnon ohjeet siitä, mitä kartturin höpinät meinaavat. Niiden kuunteleminen on nimittäin suorastaan menestyksen edellytys.

Liukasta

Ajaminen on silti mukavaa. Ajomalli luo riittävän realismin illuusion, vaikka massan tunne jää syntymättä. Osasyy tähän ovat tärinäefektit, jotka eivät kykene välittämään tunnetta auton ja tienpinnan välisestä kosketuksesta tarpeeksi luontevalla tavalla.

Erilaisissa autoissa on kuitenkin riittävästi eroja ja persoonallisuutta, jotta kokemus pysyy mielenkiintoisena. 70-luvun ralliauto tuntuu aivan erilaiselta kuin uudemmat autot. Nopeimmat rallitykit kärsivät tosin välillä liiallisesta liukkaudesta.

Voidaan sanoa, että ajomalli täyttää tehtävänsä, vaikka ei häikäisekään. Sama pätee graafiseen ulkoasuun. Jos maisemia pysähtyy katselemaan tarkemmin, jälki on karua. Kun vauhti on hirveä ja metsä vain vilisee ohi metrin päässä, ulkoasua voi sortua kehumaankin. Tärkein, eli pehmeä ruudunpäivitys säilyy ainakin Xbox 360:lla olosuhteissa kuin olosuhteissa.

Kun kamalat musiikit on hiljentänyt, voi keskittyä tärkeimpään, eli kartturin kuunteluun. Ohjeet puhutaan selkeästi ja niitä on helppo seurata. Itse asiassa jopa helpompi kuin ruudulla näkyviä samat ohjeet toistavia symboleita. Näiltä osin äänimaailma on kohdillaan, moottorin pörinät puolestaan eivät juuri herätä tunteita.

Miksi tykkäsin

WRC 3:n uratila on oikeastaan lopulta aika tyhmä. Kisoissa menestymällä kerätään tähtiä. Tarpeeksi tähtiä kerännyt saa talliinsa uusia autoja ja virityspaketteja. Tuttua kamaa muistakin autopeleistä, mutta nyt toteutus tuntuu päälle liimatulta. Erilaisten tarrojen ja päivitysten metsästäminen ei jaksa herättää samanlaista innostusta kuin monissa muissa peleissä.

Maailmanmestaruussarjaa ajamalla pääsee lähimmäs oikeaa rallia, mutta ilman keräilyaspektia puuha uhkaa lipsua kuivakkaan puolelle. Näin pahasti meidät on korruptoitu odottamaan jatkuvia päivityksiä ja kokemustasoja tarjoavaa pelikokemusta.

Ralli on oikeastaan yksinäistä puuhaa, mutta niin vain tähänkin peliin on ruuvattu moninpeli, vieläpä ihan toimiva sellainen. Verkkopelissä korkeintaan neljä autoa ajaa samaa erikoiskoetta, mutta vastustajat näkyvät vain haamuina. Törmäyksiltä siis vältytään.

Puuhaan saadaan mukavaa kisaamisen makua. Peliseuraakin löytyi testin aikana ihan mukavasti, mutta minkäänlaista ruuhkaa linjoilla on turha odottaa. Voi olla, että kuukauden parin kuluttua verkkopeli kolisee tyhjyyttään. Silloin vaihtoehtona on samalla koneella ajettava hot seat -tyylinen peliratkaisu.

Kaikesta yllä mainitusta huolimatta tykkäsin WRC 3:sta hämmentävän paljon. Asiaa tarkemmin miettiessä tulin siihen johtopäätökseen, että WRC 3 ei ole kauhean paljon keskinkertaista kummoisempi autopeli. Se nappasi otteeseensa, ei niinkään olemalla poikkeuksellisen hyvä, vaan olemalla ylipäätään rallipeli. Niitä kun ei nykyaikana tehdä liiaksi.

WRC 3:n ostajan on siis turha odottaa esimerkiksi Forza-sarjan kaltaista pelillistä ilotulitusta. Kaikki sen kaltainen kun on riisuttu pelistä pois heti alkuunsa. Sen sijaan jos sydämessä hehkuu palo rallipoluille, kannattaa peliä kokeilla. Ralli on kuitenkin aina rallia.