Wreckateer (Xbox 360)
Tekijä: Iron Galaxy Studios
Julkaisija: Microsoft Studios
Testattu: Xbox 360 Kinect
Saatavilla: Xbox 360 Kinect
Pelaajia: 1-2 samalla konsolilla
Pelin kotisivu: http://irongalaxystudios.com/
Arvostelija: Juho Anttila
Mitä tehdä, kun peikkolauma valtaa kaikki valtakunnan linnat? Ajetaan peikot pois armeijan avulla? Kutsutaan velho apuun? Turvaudutaan neuvotteluun? Ei, ainoa oikea ratkaisu on tietenkin pistää kaikki vallatut linnat niin sanotusti päreiksi.
Wreckateerissa työkaluna toimii ballista, eli jättikokoinen jalkajousi. Käytettävissä on joukko erilaisia ammuksia. Kohteena puolestaan nippu mitä erilaisimpia, ilkkuvien peikkojen kansoittamia linnoja ja tarkoituksena aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa.
Jos idea kuulostaa suomalaiselta menestyspeliltä, johtuu se siitä, että molemmat ammentavat vaikutteensa klassikoista. Wreckateerin valttina on Kinect-ohjaus ja 3d-grafiikka, jotka tuovat mäiskeeseen aivan oman mausteensa.
Kerrankin melkein toimiva Kinect-ohjaus
Tässä vaiheessa voidaan jo varmaan myöntää, että Kinect on ollut jonkinmoinen pettymys. Liikeohjauksen vallankumous kärsii epätarkkuudesta siinä määrin, että melkein pelissä kuin pelissä aiheesta joutuu vähintäänkin huomauttamaan. Tähän nähden Wreckateer on pääosan aikaa sangen iloinen yllätys.
Ballistaa ohjataan elein. Ensin astutaan eteen ja tartutaan ammukseen. Sitten astutaan taakse, jolloin ase jännittyy. Sivuaskelilla käännetään suuntaa ja käsiä nostamalla tai laskemalla valitaan korkeus. Laukaiseminen tapahtuu läväyttämällä kädet sivulle mahdollisimman rivakasti.
Suoritus ei kuitenkaan lopu tähän, vaan ammuksen lentorataan on mahdollista vaikuttaa myös laukaisun jälkeen. Tavallista ammusta läpsitään haluttuun suuntaan, kun taas lentoammusta pääsee ohjaamaan konkreettisemmin levittämällä kädet sivuille ja kallistelemalla niitä kuin linnun siipiä ikään.
Joillakin ammuksilla on erikoisominaisuuksia, jotka aktivoidaan niin ikään käsillä huitomalla. Nopsa ammus singahtaa laukaistessa eteenpäin luodin lailla, pommi taas räjähtää. Tässä piileekin pelin kontrollien heikko kohta.
Oikean suunnan hakeminen, ammusten läpsiminen lennossa ja liitely toimivat pääosin erinomaisesti. Sen sijaan erikoisominaisuuksien laukaiseminen on välillä arpapeliä. Se harmittaa, kun ratkaiseva laukaus sillä ihan viimeisellä ammuksella menee viidettä kertaa pilalle liian myöhään reagoivan ohjauksen vuoksi.
Välillä kaikki toimii kuten pitääkin. Välillä taas ei. Aiheutuiko tämä muuttuneesta valaistuksesta, vai pitäisikö Kinect kalibroida uudestaan? Sillä ei ole juuri väliä, onko syy pelissä vai ohjaimessa, jos pelikokemus menee pipariksi. Onneksi ongelmat ovat kuitenkin lähinnä satunnaisia.
Bonus, kerroin ja bonuskerroin
Kuten arvata saattaa, pelkkä linnojen tuhoaminen muutamalla eri ammustyypillä ei kanna pitkään. Pian alun jälkeen on jo ryhdyttävä taktikoimaan. Tässä pääosaan nousee pelin kerroinjärjestelmä sekä kentiltä löytyvät bonuslaatat.
Mitä enemmän pelaaja aiheuttaa tuhoa, sitä korkeammalle nousee pistekerroin. Taitava purkumies pistääkin ensimmäisillä ammuksilla residenssiä matalaksi mahdollisimman paljon, jolloin pistekerroin pompsahtaa tarpeeksi korkeaksi. Seuraavilla heitoilla voikin sitten keskittyä tähtäämään bonuslaattoihin, joiden kerääminen ei itsessään kartuta kertoimia.
Bonuslaatat antavat sen sijaan joko lisää pisteitä tai muuttavat ammuksen ominaisuuksia lennosta. Tavallinen ammus voi muuttua palavaksi tai saada uuden, entistä paremman suunnan. Bonuslaattojen keräämisestä muodostuu kenttien vaikeutuessa todellinen taiteenlaji, sillä vain tarkkaan suunniteltu lentorata tuo kultamitaliin tarvittavat pisteet.
Jyrkkä käyrä, laimea fysiikka
Ajoittain falskaavien kontrollien lisäksi toinen Wreckateerin heikkous on puutteellinen fysiikanmallinnus. Hajoavilta kivilinnoilta odottaisi näyttäviä ketjureaktioita, toinen toistaan kaatavia torneja ynnä muuta mukavaa. Sellaista ei nähdä, ainakaan odotetussa mittakaavassa.
Linnat hajoavat laimeasti ja epätyydyttävästi. Suuri osa romahtavista rakennelmista pöllähtää savuna ilmaan sen sijaan, että tuho leviäisi asiaankuuluvasti naapuritönöön. Ihan kuin pelimoottorin puutteita yritettäisiin paikata oikomalla, tai sitten aggressiivisemmin hajoavien rakennuksien kanssa pelin tasapainottaminen ei olisi onnistunut.
Wreckateerin vaikeustaso pompsahtaa helpon alun jälkeen jyrkästi. Ensin muuttuu hankalaksi kultamitalin metsästys, sitten joutuu hikoilemaan jo pelkän läpipääsyn eteen. Ensinäkemältä leppoisa kokemus muuttuu loppua kohden hikoiluttavaksi, useita yrityksiä vaativaksi millinviilaamiseksi. Joku tykkää, moni ei.
Wreckateerissa olisi myös moninpelipotentiaalia, mutta tarjolla on vain sangen yksinkertainen vuoropohjainen kaksinpeli. Tälläkin osastolla riittäisi ideoitavaa ja parannettavaa vaikka kuinka paljon.
Puutteita siis riittää, mutta samalla on syytä muistaa, että Wreckateer on 800 pisteen hintainen ladattava peli. Lisäksi se on yksi niistä harvoista Kinect-peleistä, joissa kontrollit toimivat edes suurimmilta osin. Vaikka moni pelin ominaisuus jääkin hieman torsoksi, tarjoaa se silti ihan mukavasti vastinetta edulliselle hinnalleen. Puhumattakaan siitä, että viihdyttäviä tai edes pelikelpoisia Kinect-rykäisyjä ei varsinaisesti kasva puissa.
Lue myös
Decisive Campaigns: Case Blue (PC)
Forza Motorsport 4: July Car Pack DLC (Xbox 360)
Steel Battalion: Heavy Armor (Xbox 360)
