Yager (Xbox)
Xboxilla on jo muutama hyvä, joskin aliarvostettu räiskintäpeli. Gun Metal, Gun Valkyrie ja Battle Engine Aquila saavat nyt jatkoa Yagerista, joka on saksalaisten kehittämä lentoräiskintä. Yager ei ole mullistava peli, mutta ehdottomasti lajityyppinsä parhaimmistoa Xboxilla.
Yager ei kunnioita räiskintäpelien perinteitä tylsällä tekstijuonella, vaan tarina pistää pelaajan palkkalentäjä Magnus Tiden housuihin ja istuttaa hänet Sagittarius-lentoaluksen puikkoihin. Maailma on mullin mallin, eikä järjestyksestä ole tietoakaan. Kunnialliset yhtiöt joutuvat hakemaan turvaa piraateilta, ja Magnus ja hänen työnantajansa pystyvät antamaan turvaa. Yagerissa on yksinkertainen ja kliseinen juonikuvio, mutta juonta kuljetetaan eteenpäin hyvällä, vaikkakin perinteisellä tavalla tehtävien välissä.
Välidemot ovat pelin grafiikkamoottorilla tehtyjä ja näyttävät hyviltä. Pelin hahmot ovat ääninäyttelijöineen hyvää keskitasoa ja niihin on saatu mukavan persoonallinen fiilis – parhaimpana esimerkkinä tietysti itse Magnus, jonka itsevarma asenne saattaa aiheuttaa ongelmia joillekin, mutta aika säyseä veikko hänkin lopulta on. Läppää heitetään radion kautta, ja pulinaa on riittävästi koko ajan. Tehtävät ovat juonen ansiosta mielenkiintoisia ja tavoitteetkin vaihtelevat hieman enemmän kuin lajityypin keskivertopelissä. Välillä pelaajan täytyy tehdä raivopäisiä hyökkäyksiä yksin tai yhdessä muiden pilottien kanssa, joskus on pakko puolustaa omia liittolaisia ja pari kertaa joutuu kokeilemaan hiipimistä keskelle vihollistukikohtaa. Yagerin tehtävissä on käytetty paljon skriptausta sekä radiokeskustelujen että tapahtumien osalta, mutta mitään erikoisen häiritseviä skriptausbugeja tai epäkohtia en huomannut.
Tykkiammuskelut tuovat vaihtelua tavalliseen lentotaisteluun. Niissä pelaaja joutuu ampumaan kohteita staattisesta tykkitornista, mikä on piristävää. Tykkiräiskyttelyihin turtuu nopeasti, koska viholliset tulevat aina samasta suunnasta samaan aikaan, mutta onneksi ne ovat melko helppoja samasta syystä. Yager on muutenkin täysin lineaarinen peli, mikä on tarinankerronnan kannalta ymmärrettävää ja hyväksyttävää.
Kontrollit opetetaan helpossa tutoriaalissa ja lentoaluksen kontrollisysteemi on mukavan intuitiivinen, vaikka pari ongelmaakin on. Aluksella on kaksi toimintamoodia, hover mode ja jet mode. Niiden ero on nopeudessa ja kontrollien toiminnassa. Suurin osa pelistä vietetään jet moden kyydissä sen tarjoaman nopeuden vuoksi, hoveria käytetään lähinnä vihollisten tulittamiseen paikaltaan ja boostien ja ammusten keräämiseen maastosta. Moodia vaihdetaan oikeasta tatista, ja siitä myös säädetään hover-moodin korkeutta. Korkeutta säätäessä tulee välillä painaneeksi tattia, jolloin tuloksena on ei-toivottu moodin vaihto kesken kriittisen paikan. Muuten kontrollit toimivat moitteettomasti.
Alus lentää aina verkkaasti, eikä kentistä poimittavilla boosteilla asiaa helpoteta kuin vähäksi aikaa. Jonkinlainen itsestään latautuva turbo olisi varmasti ollut paikallaan. Pelin asetuksista voi laittaa Pro Jet -moodin päälle, jolloin kaartelu nopeutuu, mutta suoranopeudessa olisi silti parantamista. Viholliset liikkuvat sutjakkaasti ja monin paikoin 180-asteen käännöksestä olisi hyötyä. Oma lukunsa ovat tietenkin massiiviset vihollisalukset ja sukellusveneet, jotka eivät pysty tekemään äkkinäisiä liikkeitä – pelaajan elämän hankaloittaminen niiltä kuitenkin sujuu mallikkaasti. Ja onpahan ainakin hieno ilotulitus taivaalla, kun saa raskaan körilään tuhottua.
Aseita saa pelin edetessä lisää, mutta asevarustustaan tai alustaan ei saa itse valita, toisin kuin esimerkiksi Gun Metalissa. Aseet jättävät hieman laimean jälkivaikutelman, eikä niissä ole hirveästi kehumista. Ainoastaan perusaseessa on loppumattomat ammukset, muiden aseiden varastot loppuvat alta aikayksikön. Vihollisia voi tähtäillä zoomilla, ja ne pysyvät puoliautomaattisesti tähtäimen seurannassa. Tutka on kätevä apuväline vihollisten seurantaan, ja karttaan on usein merkitty alue, jonne pelaajaan pitää mennä tai jota pitää haravoida.
Pelin vaikeustason sanotaan mukautuvan pelaajan taitojen mukaan, mutta systeemi on joko täysin epäonnistunut tai ei käytössä lainkaan. Arvostelu tehtiin lehdistöversion perusteella, joten myyntiversio voi toki olla erilainen, mutta usein puheet mukautuvasta vaikeustasosta ovat lööperiä. Yager on vaikea peli ja uusintayrityksiä on paljon heti alusta alkaen – onneksi kenttiin ripotellut repair dockit auttavat silloin tällöin. Pituuttakin pelille on kertynyt selvästi monia kilpailijoitaan enemmän. Parikymmentä kenttää antaa pelattavaa mukavasti, mutta syytä onkin, sillä uudelleenpeluuarvo on lähellä nollaa. Statistiikan parantaminen on tylsää puuhaa, eikä muita syitä kenttien toistamiseen ole.
Yagerin tekninen toteutus on ensiluokkaista. Grafiikka on hienoa ja maastonmuodot vaihtelevia, eikä mahtavan näköistä vettä voi unohtaa. Ainoastaan hieman liian äkkiä piirtyvä sumu häiritsee, mutta mistään vakavasta murheesta ei ole kyse. Grafiikkaa voi ihastella kolmesta kuvakulmasta, joista cockpitissä aluksen vauriot näkyvät hienosti. Ääninäyttelijät eivät ärsytä, vaan roolihahmot ovat lähes nappisuorituksia, mutta ääniefektit ja musiikit ovat peruskamaa. Bugeja, nykimistä tai kaatumisia ei ollut käytännössä lainkaan.
Kliseiden ystäville voisi sanoa, että ”Yager ei tuo mitään uutta genreensä”, mutta onko innovatiivisuus aina itseisarvo, johon jokaisen pelin pitää pyrkiä? Yager on hyvin tehty ja mielenkiintoinen lentoräiskintä, jota pelaa ilokseen. Vaikeustaso olisi saanut olla alhaisempi ja muutamia pikkupuutteita on, mutta kokonaisuutena Yager on kuitenkin hyvä lisäys Xboxin räiskintäkaartiin.
Yager julkaistaan myös PC:lle vuoden lopulla. Saksassa pelistä ilmestyy 240-sivuinen kirja.
