Zero Escape: Virtue’s Last Reward (3DS, PS Vita)

Tekijä: Chunsoft / Spike Chunsoft
Julkaisija: Rising Star Games
Testattu: PlayStation Vita
Saatavilla: 3DS, PlayStation Vita
Pelaajia: 1
Muuta: Demo Nintendon eShopissa
Pelin kotisivu: http://virtueslastreward.com
Arvostelija: Kalle ”HCJorma” Lounela

Heräät hissistä armottoman päänsäryn säestämänä. Vieressäsi istuu tuntematon nuori nainen. Nainen tietää nimesi, vaikka ei ole koskaan kuullutkaan sinusta. Oudosta muisti-ilmiöstä kiistely vaihtuu nopeasti molempien käsissä olevien mysteeristen rannekkeiden kummasteluun.  Mitä sen punaiset numerot merkitsevät? Juuri kun olet turhautumisesta menossa hakkaamaan päätäsi seinään, hissin monitoriin ilmestyy puhuva jänis. Mitä kettua täällä tapahtuu?!

Näillä tunnelmilla alkaa mystinen Zero Escape: Virtue’s Last Reward.

Pako.

Jänis osoittautuu kuolemapelin ylläpitäjäksi. Hän pihtaa tietojaan, mutta käskee ansaan joutuneita etsimään keinon hissin sisuksista pakenemiseen. Tutkitte ympäristöä ja huomaatte jotain outoa palosammuttimen sokassa: se olikin avain huoneessa olevaan kaappiin. Kaapista löytyy tavara A ja kaiteen päästä tavara B. A + B on tietenkin hylsyavain, jota käyttämällä löydetään analoginen puzzle-minipeli. Ratkaisemalla pulma saadaan kassakaapin yhdistelmän sisältävä muistikortti. Kassakaapissa on avain hetkelliseen vapauteen.

Aloitushissin sisätilat yhdeltä suunnalta katsottuna.

Sisälmykset

Yllä oleva tarinan pätkä oli vain pieni maistiainen porkkanasta tikun nokassa. Kerran maistaisen annettuaan porkkana jatkaa kiusoitteluaan jättäen murusia sinne tänne. Lopulta porkkana osoittautuukin kurpitsaksi hunajakuorrutuksella ja yllättää sinut täysin. Tarina on yksi parhaista, jos ei paras, mitä pitkän pelaajan urani aikana on tullut vastaan.

Pelillinen rytmi jaottuu selvästi kahteen osioon: tarinaa selittävään lukemisosioon ja sen jälkeiseen pulmaosioon. Eli jos lukeminen ei yleisesti nappaa, on aika siirtyä tiiraamaan jotain muuta peliarvostelua. Osiot menevät ajallisesti aika tarkkaan tasani: noin 40 pelitunnista puolet oli lukemista.

Pulmanratkonta tapahtuu arvoituksellisissa huoneissa, jotka ovat ominaisia Point’n’Click-tyylille. Vitan tai 3DS:n näytöä näpyttämällä löydät esineitä ja vinkkejä puzzlejen ratkaisuihin. Vanhan liiton pelaajat voivat halutessaan käyttää perinteisiä metodeja johtolankoja etsiessä. Tarinasta innostuneilla on mahdollisuus saada lisämappi luettavaksi, jonka kassakaappiyhdistelmä on tavallista vaikeampi saada selville. Paria pakkopullalta maistuvaa aivopähkinää lukuun ottamatta ongelmista jäi todella hyvä jälkimaku. Tosin hyvin usein kiirehdin ratkaisussa päästäkseni takaisin koukuttavan scifi-tarinan pariin.

Kuolemanpelin tummuus iskee naamalle monessa pelin 24 eri lopetuksesta.

Pelaa ensin edeltäjää

Pelin tarina on jossain määrin jatkoa sarjan edelliselle osalle: 999: Nine Hours, Nine Persons, Nine Doors. Sitä ei kumminkaan tarvita pohjustamaan tarinaa, koska Virtue’s Last Reward kertoo pääpiirteittäin edeltäjänsä tärkeimmät juonenkäänteet. Pelien pelaaminen järjestyksessä on silti lämpimästi suositeltavaa. Silloin Virtue’s Last Rewardin lopun paljastuksista, jotka pilaavat osittain 999:n juonta tulokkaalle, saa paljon enemmän irti. Itse en ollut pelannut aiempaa osaa ja se jäi vähän kaduttamaan.

Graafinen ulkoasu ei jo suht vanhassa pelissä päätä huimaa, mutta kuolemanpelin karu tunnelma välittyy  kiitettävästi. Japanista englantiin käännös oli hyvä, paria kirjoitusvirhettä lukuun ottamatta.

Minulle ainoa merkittävä miinus oli vajavaiset musiikit ja musiikkiasetukset: jokaisessa huoneessa oli oma keskiverto kappaleensa, jota aivojen pettäessä joutui kuuntelemaan toista tuntia. Kipaletta ei saanut pois soimasta muulla tavoin kuin pistämällä äänet täysin nollaan. Sinne meni sitten samalla vuoropuhelujen ääninäyttely, joka on tärkeä elementti tekstipainoitteisessa pelissä. Eurooppalaisessa versiossa ääninäyttely on japaniksi, mutta jenkkiversiossa pystyy valitsemaan myös englannin.

Jänöjussi esittelee itsensä hissiin loukkuun jääneille.

Tavoitteena trilogia

Tarina jäi aukinaiseksi ja se kaipaa lopettavaa osaa. Sarjan jatkuminen kolmanteen peliin ei ole varmalla pohjalla, mutta fanit ovat perustaneet Facebook-kampanjan nimeltä Operation Bluebird. Kampanjan idea on ollut ottaa kuva omistamastaan sarjan pelistä ja jakaa se ryhmässä. Ryhmän ylläpitäjät puolestaan kokosivat kuvista kirjan, joka lähetetään jatko-osasta päättävälle kustantajalle.

Pelisarjan ohjaaja Kotaro Uchikoshi julkisesti tukee projektia ja on maininnut siitä useasti muun muassa Twitter-tilillään. Toivon totisesti fanien äänen kerrankin kuuluvan läpi sijoittajapuolelle jo ihan mielenkiinnosta yhtä parhaimpien pelitarinoiden jatkoa kohtaan. Ehkäpä tykkäyksillä on voimaa, kun fuusioituvat kuvakirjan muotoon?

Peli on julkaistu alkujaan vuonna 2012.

Operation Bluebirdin virallinen Facebook-sivu löytyy osoitteesta https://www.facebook.com/operationbluebirdze3/timeline.

Porjektin naamakirjasivu on ollut kuolleena jo viime toukokuusta lähtien. Monet epäilevät kampanjan ylläpitäjälle sattuneen jotain kauheaa, koska täydellisessä katoamisessa ei olisi mitään järkeä. Miksi lähteä hiljaisuudessa menemään kaiken sen työn jälkeen, jos asiaan ei liity raha? Toinen fani saisi ottaa ohjakset vakaisiin käsiinsä ja hoitaa homman kunniallisesti loppuun asti.