”Dark Souls on upea pelisarja, jota moni pelkää ihan turhaan” | Toimittajan puheenvuoro

25.05.2021 20:00 | Joonas Gustavsson

Dark Souls on ehtinyt jo 10 vuoden ikään. Ylistetystä pelisarjasta ummikkokin tietää kovan vaikeusasteen.

Onko siitä todella jo kymmenen vuotta? Se oli ensimmäinen reaktioni, kun silmieni eteen osui viime viikolla Ylen Kulttuuricocktailin juttu yhdestä kaikkien aikojen suosikkipelisarjoistani – Dark Soulsista. Seuraava tunnereaktioni oli ärtymys.

Toimittaja Jantso Jokelinin kirjoittamassa esseessä syvennyttiin hienosti Dark Soulsin maailmaan ja kulttuuriviitteisiin, kuten folkloristilta voi odottaakin. Ärtymykseni johtui siitä, että juttu lujitti taas kerran myyttiä siitä, että Dark Soulsit ovat ”maailman vaikeimpia pelejä”.

Jos pelisarjan ottaa puheeksi siihen perehtymättömän kanssa, kuulee useimmiten kysymyksen: ”Eivätkö ne ole mahdottoman vaikeita”. Ja se on harmi, koska monilta on pelisarjan maineen vuoksi jäänyt uskomattoman paljon antava pelikokemus välistä.

Dark Souls -pelisarja täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Kolmiosaisen pelisarjan ensimmäinen osa julkaistiin Japanissa syyskuussa 2011. Muistan lukeneeni noihin aikoihin legendaarisen pelitoimittaja Niko Nirvin arvostelua Pelit-lehdestä ja miettineeni, ettei tämä peli ole minua varten. Pelit-lehden kestotilaukseni on jo aikapäiviä sitten päättynyt ja fyysinen lehtiarkistonikin jossain kevätsiivouksessa kadonnut, joten sanatarkasti en arvostelua muista. Epätoivo, turhautuminen ja haastavuus ovat kuitenkin adjektiiveja, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen.

JA JUURI NOIDEN ennakkopelkojen vuoksi uskaltauduin syöttämään Dark Souls -pelilevyn Xboxiini vasta paria vuotta pelin julkaisun jälkeen. Oppimiskäyrä oli jyrkkä. Tanssi kuoleman kanssa tuli tutuksi, ja lyhyen ”harjoituskentän” läpäisemiseen meni varmasti tunteja. Mutta yrityksen ja erehdyksen sekä perisuomalaisen sisun kautta eteneminen alkoi hiljalleen helpottua.

Jokelin kirjoittaa:

”Dark Soulsin aiheuttamaa nöyryytyksen ja epätoivon tunnetta on hankala verrata mihinkään muuhun kokemukseen. Se riisuu kaikesta itsevarmuudesta ja ylpeydestä. Pelaaja heitetään absurdin ja välinpitämättömän maailman keskelle ilman selkeitä ohjeita. Eteneminen on hidasta ja vastukset masentavan ylivoimaisia. Jokainen kuolema tuntuu valtavalta menetykseltä. Pitkään rakennettu kehitys voi valua hukkaan sekunnissa.”

Dark Souls on 2010-luvun pelitrendeihin verrattuna todellinen outolintu siksi, ettei se tosiaankaan pitele kädestä. Pelaaja löytää itsensä maailmasta ilman opastusta tai tietoa siitä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Itse kuvailisin, että Dark Souls -maailma on kuin pimeä huone, jossa ainut vaihtoehto on edetä käsikopelolla. Liian suuren askeleen ottava on vaarassa pudota kuoppaan ja väärän oven avaaminen täyttää huoneen vedellä. Tai tulella. Lopputulos on sama – on yritettävä uudestaan.

LUE MYÖS: Arvostelu: Dark Souls Remastered on silkkaa herkkua – selvästi nykykonsoleiden nautinnollisin Dark Souls -peli

Aina silloin tällöin ovesta vyöryvä hyökyaalto on kuitenkin vain virta, jota vastaan on pakko uskaltautua uimaan. Palkintona on saari, hetken hengähdyspaikka, ennen seuraavaa sokkoleikkiä. Uuden nuotion sytyttäminen (lepopaikan löytäminen) tuntien tunnustelun jälkeen on äärimmäisen palkitsevaa. Miksi sitä ei nosteta jalustalle Dark Soulseista puhuttaessa?

LOPPUJEN LOPUKSI Dark Souls on kuitenkin peli, jossa pelihahmo kehittyy ja muuttuu vahvemmaksi. Musertavan ylivoimaiset bossit ovat nekin vain pelin luomaa illuusioita. Niillä on heikkoutensa ja tietyt liikesarjansa, jotka oppii yrityksen ja erehdyksen myötä ennakoimaan ja kääntämään edukseen. Rukoilu ei auta.

Dark Souls sisarpeleineen (BloodborneDemon SoulsSekiro) ei ole kaikille. Eikä edes useimmille. Mutta ne, jotka uskaltautuvat kastamaan varpaansa tuohon synkkään maailmaan ja ottavat seuraavan askeleensa eteenpäin, ovat onnekkaita. Ensin pitää vain hylätä ennakkoluulo siitä, että vesi olisi jäässä. Ei ole. Se on vain hemmetin kylmää.

Ylistetään Aurinkoa!

Kirjoittaja palasi viikonloppuna Dark Souls II:n pariin ja vietti valtaosan sunnuntai-iltapäivästään etsien salaista tietä Metsämiehen lehtoon. Löytyihän se lopulta.

Jantso Jokelinin hienon Dark Souls -esseen pääset lukemaan tästä. Pelisarjan osat ovat saatavilla digitaalisilta kauppapaikoilta usein hyvinkin edullisesti, joten kokeileminen ei satuta enää edes kukkaroa!

Teksti on julkaistu alun perin Tekniikan Maailman sivustolla.

Muropaketin uusimmat