Ensikosketus: God of War (2018) on todella vaikuttava toimintapeli, joka sopii uusillekin pelaajille

19.03.2018 17:00 | Tuukka Hämäläinen

God of War -sarjassa julkaistaan pian viiden vuoden tauon jälkeen uusi peli, joka tuo PlayStationin hittisarjan nykyiselle sukupolvelle. Muropaketti pääsi testaamaan uutta God of Waria ennakkoon ensimmäisen parin pelitunnin verran. Peli teki todellakin vaikutuksen.

God of War -pelit ovat olleet Sonyn tunnetuimpia yksinoikeuspelejä sarjan ensimmäisestä, vuonna 2005 ilmestyneestä osasta lähtien. Kratosin saapumista PlayStation 4:lle on kuitenkin saatu odottaa pitkään.

Nyt uusi God of War on viimein tulossa. Huhtikuun 20. päivä ilmestyvä peli kantaa yksinkertaisesti nimeä God of War. Asialla on kaikista sarjan peleistä vastannut Sonyn Santa Monica Studio, ja ohjaana toimii sarjan parissa alusta asti työskennellyt ja sitä God of War III:sta (2010) asti luotsannut Cory Barlog.

Muropaketti pääsi ensimmäisten joukossa pelaamaan läpi ensimmäiset pari tuntia uudesta God of Warista. Ensikosketus oli vakuuttava, vaikka pelimedioiden edustajat pääsivätkin demon aikana vasta raapaisemaan pintaa toimintapelistä, jolla on selvästi paljon tarjottavaa.

Sodanjumala siviilissä

Kehittäjät ovat tehneet jo etukäteen selväksi, että uusi God of War on pitkälle pelisarjalle eräänlainen uusi tuleminen. Päähenkilönä ärisee yhä kreikkalaisen mytologian raivopää Kratos, mutta tilanne ja tapahtumapaikka ovat vaihtuneet. Samalla Kratos näyttää rauhoittuneen siviilielämään.

Uuden pelin alussa Kratos asustelee Pohjolan kylmillä kulmilla nuoren poikansa Atreusin kanssa. Pelin alkaessa hänen vaimonsa, Atreusin äiti, on juuri kuollut, mutta kuolinsyytä ei ainakaan heti kättelyssä pelaajalle paljasteta. Kratos lupasi vaimolleen, että hänen tuhkansa sirotellaan tuuleen korkeimmalta vuorenhuipulta, ja sinne isä ja poika tekevät alussa lähtöä.

Silloin syrjäiselle kotimökille saapuu yllättäen tuntematon hyökkääjä, joka tietää Kratosin menneisyyden, mutta ei tunne pelkoa sen paremmin kuin kipuakaan. Tästä seikkailu lähtee rytinälle eteenpäin.

Santa Monica Studion kehittäjät ovat kertoneet pelin ammentavan tällä kertaa kreikkalaisen mytologian sijaan pohjoismaisesta eli skandinaavisesta mytologiasta. Ensimmäisen parin pelitunnin aikana tästä taustasta saadaan kuitenkin vasta vihjauksia.

Mökille saapuva hyökkääjä saattaa olla itse Loki, mutta arvaus saattaa mennä metsäänkin. Pelissä myös esimerkiksi taistellaan peikkoja ja draugreita vastaan, ja pelimaailmasta voi metsästää Odinin korppeja, mutta on vaikea sanoa, kuinka syvälle pohjoismaiseen tarustoon God of Warissa sukelletaan. Voisi uumoilla, että ainakin Odin, Thor ja Hela olisivat mukana pelissä, mutta mistäpä sitä tietää.

Sen verran on kuitenkin alusta asti selvää, että God of Warin versio skandinaavisesta mytologiasta on lähempänä viime vuonna vaikutuksen tehnyttä Hellblade: Senua’s Sacrificea kuin Marvelin supersankarileffoja, joista edellä mainitut hahmot ovat nykyään valtaosalle tuttuja. Aivan Hellbladen synkkyyteen ja väkivaltaisuuteen God of War ei tosin vaikuta äityvän, mutta kyllä se aivan syystä on K18-leimansa saanut.

Tässä esimakua yhdestä God of Warin taistelukohtauksesta pelin alkumetreiltä.

Viimeisen päälle hiottua jälkeä

Jo ensimmäiset peliminuutit tekevät selväksi tärkeimmän asian: God of War on uskomattoman komea ja jo ennen virallista julkaisuaan huolella hiottu toimintapeli. Visuaalinen ilme ja grafiikat tekevät ainakin PlayStation 4 Prolla ja HDR-tuella huikean vaikutuksen. Hahmot ovat eläviä, yksityiskohdat mielettömän tarkkoja ja pelimaailma jylhän kaunis.

Myös ohjaustuntuma on sulava, ja edes ennakkoon pelistä on lähes mahdotonta löytää oikein mitään ongelmia, saati bugeja.

On pakko kehua myös pelin poikkeuksellista immersiota. God of Warissa ei ole lataustaukoja, eikä edes kuvakulman leikkauksia välivideoissa. Kamera leijuu pelimaailmassa vapaasti, mutta luontevasti, mikä luo yllättävän intensiteetin jopa suvantovaiheisiin.

Jo nyt kävi selväksi, että God of War tekee muutamia merkittäviä uudistuksia sarjan perinteestä.

Kiinteästä kamerakulmasta on siirrytty nykyaikaisempaan, vapaaseen olan yli kuvakulmaan, ja Kratosin perinteiset aseet ovat vaihtuneet uuteen Leviathan-kirveeseen. Tämä kookas kirves on paitsi melee-ase, myös heittokirves, jonka voi kutsua milloin tahansa takaisin. Pelituntuma tuo mieleen Marvel-Thorin vasaran. Kirveen erilaisten käyttötapojen yhdisteleminen toimii sulavasti.

 

Uutta on myös se, että Kratosin poika Atreus on läsnä seikkailussa koko ajan. Atreusta hyödynnetään esimerkiksi pelin kevyiden puzzle-tehtävien ratkomiseen, ja hän ampuu taistelussa nuolia, jotka ovat joskus jopa elintärkeitä. Atreus myös tulkkaa Kratosille riimuja, ja kaksikon dialogia kuullaan pelin edetessä paljon. Isän ja pojan suhde on selvästi tarinallisesti pelin keskiössä.

Atreusta voi lisäksi kehittää, samoin kuin Kratostakin.

Pelissä voi ainakin hankkia uusia kykyjä, boostata varusteita ja kiinnittää aseeseen riimuja, jotka tuovat erilaisia hyötyjä. Valitettavasti rajoitetun demon puitteissa ei päässyt näkemään tai testaamaan hahmojen kehitystä kovin pitkälle. Pelissä on myös rutkasti erilaisia lisähaasteita (esimerkiksi ”tapa 100 tiettyä vihollista” tai ”metsästä Odinin korpit”), jotka tuovat EXP-palkintoja, mutta lyhyen kosketuksen perusteella voi vain arvailla, kuinka paljon näistä on apua.

Alla olevassa taistelussa kamppaillaan noitaa vastaan, ja taistelusta on mahdoton selvitä ilman Atreusin tukea.

Pelinälkä heräsi

Ensituntuma God of Warin uudesta tulemisesta on oikeastaan yksinomaan positiivinen. Ensimmäiset tunnit käynnistävät kiinnostavan seikkailun, mutta varsinaiseen tarinaan ei vielä päästä kunnolla käsiksi. Vasta aivan pelaamamme demon lopussa kohdattiin pari uutta hahmoa ja jokin laajempi konteksti oli juuri avautumassa, mikä oli kuin tarkoituksellista kiusoittelua.

Kaikki näyttää kuitenkin tässä vaiheessa erinomaisen lupaavalta.

God of War ei hylkää sarjan pitkää historiaa, mutta se on pelillisten ja tarinallisten uudistusten myötä selvästi uusi alku ja tarkoitettu myös niille pelaajille, jotka eivät ole aiempia pelejä pelanneet. Ainoa pienen pieni huoli on se, osoittautuuko tasosuunnittelu sittenkin yksitoikkoisen lineaariseksi.

Alun jälkeen on kuitenkin hirveä hinku jatkaa pelaamista, ja seuraava kuukausi onkin yhtä tuskaa…