Ensituntumat | Deathloop on vuoden upein toimintapeli ensimmäisten tuntien perusteella

26.08.2021 17:00 | Tuukka Hämäläinen

Omaperäinen toimintapeli Deathloop nappaa heti otteeseensa, eikä pelaamista malttaisi millään keskeyttää. Alkutunnit esittelevät viimeisen päälle hiotun pelin, jonka tarinasta on kiemurainen kuin aikasilmukka.

Dishonored- ja Prey-peleistä tunnetun Arkane Studiosin uusi toimintaseikkailu Deathloop on näyttänyt lupaavalta julkistuksestaan asti, ja viime kevään ennakkoesittely sai Muropaketin toimituksen odottamaan peliä kieli pitkällä. Nyt olemme viimein saaneet pelin käsiimme ja voimme raportoida ensivaikutelmia viiden pelitunnin perusteella.

Spoilereita ei ole luvassa, sillä julkaisijan ehtojen mukaisesti emme paljasta tarinan yksityiskohtia perusideaa pidemmälle. Ja se onkin hyvä, sillä Deathloop on parhaimmillaan itse koettuna.

LUE MYÖS: ”Onko Deathloop roguelike-peli?” ja kahdeksan muuta kysymystä ja vastausta odotetusta toimintapelistä

Deathloop sijoittuu Blackreefin saarelle, jossa eletään päivän mittaisessa aikasilmukassa. Jo ennakkoon oli tiedossa, että päähenkilö Colt yrittää rikkoa silmukan ja päästää hengiltään seitsemän Visionääriä, jotka täytyy tietysti tappaa yhden loopin aikana. Peli rakentuu aikasilmukan varaan ja siinä on siis jonkin verran toistoa, mutta muuten se ei juurikaan muistuta roguelike-pelejä.

Ensituntien perusteella Deathloop onkin kiinnostava yhdistelmä hiiviskelyä, räiskintää ja eri pelityyleistä poimittuja ominaisuuksia. Sen pelaamisessa on kiistatta samaa tuntumaa kuin Dishonoredissa, mutta se ei tunnu edellisten sisarteokseltaan, vaan itsenäiseltä peliltä jolla on oma, ainutlaatuinen reseptinsä.

Heti alkuun Deathloop tekee vaikutuksen pelattavuudella ja visuaalisella ilmeellä. PlayStation 5:lle rajatulla yksinoikeudella julkaistu peli toimii kuin unelma, eikä bugeista tai suunnitteluvirheistä ole tietoakaan. Nyt voi todellakin sanoa, että pelin lykkäys kannatti – mikään tässä paketissa ei jätä toivomisen varaa.

Visuaalisessa tyylissä ja FPS-otteessa on jotain tuttua esimerkiksi BioShockin ystäville, mutta Deathloop onnistuu erottautumaan massasta omalla estetiikallaan. Pelimaailma on yksityiskohtaisen kaunis ja skarppi jopa Performance Mode -asetuksella, joka priorisoi toiminnan sulavuuden tarkkuuden sijaan. Tarjolla on myös kaksi muuta asetusta, joista toinen lisää peliin säteenjäljityksen.

Deathloop ei tavoittele fotorealistista tyyliä, mutta se näyttää silti ehdottomasti uuden sukupolven peliltä. Samaan hengenvetoon on sanottava, että myös DualSense-ohjaimen ominaisuuksia käytetään näppärästi hyväksi. Liipaisinpainikkeet ja haptinen värinä tuovat dynaamisuutta niin hiippailuun kuin toimintaankin, ja myös ohjaimen sisäinen kaiutin löytää paikkansa radiokeskusteluissa.

Pari ensimmäistä pelituntia Deathloop johdattaa pelaajaa melkein kädestä pitäen, mutta tämän jälkeen annetaan sitten vapaat kädet sukeltaa peliin ja sen tarinaan mistä suunnasta tahansa. Tässä kohdassa peli löytää todella oman äänensä ja alkaa tuntua aika uniikilta tapaukselta. Coltin tehtävä haarautuu useiksi eri tarinalinjoiksi, jotka vaativat eri pelialueiden tutkimista eri vuorokaudenaikoina, ja aikasilmukassa kaikki vaikuttaa tietysti kaikkeen.

Peliä pelataan käytännössä sessioissa, joissa kahlataan aina yhtä neljästä pelialueesta joko aamulla, päivällä, iltapäivällä tai illalla. Sessioiden välissä voi setviä varusteita ja erikoiskykyjä, ja suunnitella tietysti tulevaa. Vuorokauden jälkeen kaikki palaa aamuun ja alkaa alusta, mutta pelaaja oppii koko ajan enemmän pelimaailmasta, sen paikoista, hahmoista ja salaisuuksista. Deathloopissa tieto on valtaa, ja vain tarpeeksi oppimalla voi päästä eteenpäin tarinassa ja tehtävässä.

Alun perusteella sanoisinkin, että Deathloopista ei kannata katsella pelivideoita tai lukea turhan paljon ennakkoon. Tarinan vetovoimasta paljon perustuu yllättäviin käänteisiin ja paljastuksiin, joten kehittäjät haluavat täysin ymmärrettävästi suojella valtaosaa pelin salaisuuksista. Tämän vuoksi myöskään pelin vaihtoehtoista moninpeliä, jossa pelaaja pääsee seikkailemaan toisten pelaajien sessioihin, ei vielä päästy kokeilemaan.

Ylipäätään Deathloop tekee heti ensi metreillä melkoisen vaikutuksen. Sen keskeinen idea tuntuu omaperäiseltä, mutta pelituntumassa on sen verran tuttua, että peliin on helppo tarttua heti alusta asti. Tarinamaailmassa on myös kylliksi syvyyttä ja avoin pelityyli tarjoaa valtavasti liikkumavaraa. Voit hiiviskellä, räiskiä menemään tai mitä tahansa siltä väliltä. Monipuoliset varusteet ja mekaniikat tukevat itse kunkin pelityyliä.

Deathloopissa on aineksia vuoden peliksi joka mittarilla. Kun vielä kaiken lisäksi jopa pelin musiikki on poikkeuksellisen päräyttävää, ei jää oikein mitään valittamista.

Deathloop ilmestyy PC:lle (Windows) ja PlayStation 5:lle 14. syyskuuta.