Ensituntumat: The Longing on 400 päivän etanapeli, joka etenee, vaikket edes pelaisi sitä – ”Marginaaliin tuomittu helmi”

29.02.2020 20:54 | Tuukka Hämäläinen

Indiepeli The Longing vie pelaajan yli vuoden mittaisella matkalle maanalaisiin luolastoihin, eikä pelin loppuratkaisu selviä ennen vuotta 2021. Omaperäinen, kaunis ja tunnelmallinen peli on varmasti yksi vuoden erikoisimpia julkaisuja.

Monien pelien läpäisyssä kestää kauan, mutta maaliskuun alussa ilmestyvä The Longing vetää kenties pisimmän korren. Studio Seufzin kehittämän pelin voi nimittäin läpäistä vasta 400 päivän kuluttua sen aloittamisesta.

Tässä puhutaan siis tosimaailman ajasta: jos käynnistät pelin ensi kertaa heti julkaisupäivänä 5. maaliskuuta, pääset pelaamaan sen loppuun 9. huhtikuuta 2021.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että The Longingia olisi pakko pelata 400:n päivän ajan tai oikeastaan ollenkaan. Aika kuluu sillä välin, kun elät elämääsi. Pelin voi periaatteessa avata vain käynnistääkseen laskurin ja palata reilun vuoden kuluttua katsomaan loppuratkaisun. Tosin silloin missaisi tavallaan pelin koko pointin.

The Longingin keskiössä on pikkuinen Shade, jota voisi luonnehtia jonkinmoiseksi peikoksi. Tämä raukka jää odottamaan maanalaisen valtakuntansa kuninkaan heräämistä, johon kuluu siis 400 päivää. Mitään pakollista tehtävää Shadella ei ole, mutta jotenkinhan aika täytyy saada kulumaan. Ja luolastoissa riittää kyllä tutkittavaa ja saavutettavaa.

The Longingin kutsuminen ”omaperäiseksi” ei tee oikeutta konseptin nerokkuudelle. Peli on tarkoituksellisen rauhallinen ja meditatiivinen kokemus, mikä ulottuu tehtävien suunnittelusta aina Shaden liikkumiseen: pikkuotus nimittäin löntystää sellaista tahtia, että aluksi se suorastaan tuskastuttaa.

Mutta sitten kun pelin tempoon tottuu, löytyy sen salaperäinen viehätys.

Pelin ”tehtävät” taas ovat nekin aikaan sidottuja. Shade saattaa esimerkiksi löytää reitin, josta pääsee etenemään vasta viikon tai kuukauden päästä, eikä pelaajan auta muuta kuin tallentaa piste muistiin ja jäädä odottelemaan. Ja vaikkapa sammalta kerätäkseen Shade joutuu ensin odottelemaan sen kasvamista. Kaikki on aikaan sidottua, ja aika kulkee omalla verkkaisella tahdillaan.

Pelin erikoisuutta kuvaa se, että tavoitteet ovat pelaajasta itsestään kiinni. Voit valita etsiä kaikki Shaden hajonneen soittimen osat tai piirtää erilaisia ja eri värisiä kuvia kotiluolan seinille, mutta mikään ei pakota näihin hommiin. Ja voihan pelissä myös lukea vaikka koko Moby Dickin (1851) – tai jättää Shaden lukemaan sitä itsekseen.

Itse huomasin pian suhtautuvani Shadeen melkein kuin virtuaalilemmikkiin, jota halusin käydä toistuvasti katsomassa. Avasin The Longingin taustalle tehdessäni jotakin muuta ja laitoin Shaden kävelemään jonnekin tallentamaani sijaintiin. Motivaatiota pelaamiseen lisää se, että Jan Rothin ja Jürgen Härtensteinin syntikkavoittoinen soundtrack on kaunis ja kolkon tunnelmallinen.

Kaikesta tästä tekee uskomattomampaa se, että The Longing perustuu pääkehittäjä Anselm Pytan opiskelijaprojektiin Baden-Württembergin elokuva-akatemiassa. Vaikka toisaalta, ehkäpä se juuri ei ole yllättävää, että oikeasti omaperäinen ja kokeellinen projekti ponnistaa jostakin muualta kuin peliteollisuuden sisältä.

Joka tapauksessa The Longing vaikuttaa olevan pieni helmi, joka on valitettavasti tuomittu jäämään marginaaliin. Tämä kummajainen ei nimittäin varmasti ole valtavirtapelaajien mieleen, mutta indiepelien ja taiteellisten kokeilujen ystävät saattavat hyvinkin löytää pelistä oman GOTY-valintansa ja joka tapauksessa vuoden erikoisimman kokemuksen.

Itse jään ainakin koluamaan The Longingin pelimaailmaa siihen asti, kun 400 päivää on kulunut ja loppuratkaisu selviää. Ehkäpä sitten tälle pelille uskaltaa antaa myös lopullisen arvosanan.

The Longing ilmestyy PC:lle 5. maaliskuuta. Mahdollisesta kääntymisestä muille alustoille ei ole tietoa.