Uusimmat

Arvostelu: Project CARS 2 nousee kilpa-autopelien kirkkaimpaan kärkeen

03.10.2017 09:15 Juho Anttila

Slightly Mad Studiosin yhteisörahoitettu kaahailusimulaatio Project CARS loisti puhtaalla ajonautinnolla, mutta sisällön määrä jätti toivomisen varaa. Jatko-osa tekee kaiken suuremmin ja kauniimmin.


Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Slightly Mad Studios  / Julkaisija: Bandai Namco  / Saatavilla: PC, PlayStation 4 & Xbox One / Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5 3570K 3,4 GHz, 16 Gt muistia, NVidia GTX 970 / Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, 2,0 Ghz prosessori, Geforce 460 & Radeon HD 5770 tai nopeampi näytönohjain. 4 Gt muistia / Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä) / Muuta: VR-tuki / Ikäraja: 3


Nykyaikaiset autopelit tapaavat lyödä pelaajan nenän eteen toinen toistaan vakuuttavamman määrän autoja, ratoja ja pelitiloja. Tässä leikissä budjetti kasvaa herkästi muhkeisiin mittoihin. Ei olekaan mikään ihme, että Forza Motorsport – ja Gran Turismo -sarjojen kaltaiset kolossit pitävät parhaiden autopelien valtikkaa hallussaan. Project CARS 2:n myötä Slightly Mad Studios on kuitenkin lähempänä hegemonian haastamista kuin koskaan aiemmin.

Peliä ensimmäistä kertaa aloittelevalle lienee luontevinta suunnata kohti urapelitilaa. Project CARSin erikoisuus oli mahdollisuus ajaa kartingautoilla ja samaa tarjotaan myös jatko-osan puolella. Uransa lähtöpisteen voi kuitenkin valita useammasta vaihtoehdosta, mikä on hyvä asia, sillä karting ei kaikessa erilaisuudessaan todennäköisesti miellytä kaikkia.

Project Cars 2

Täyteläisiä kisaviikonloppuja

Kun kuskin luomiseen ja kisatallin valitsemiseen liittyvät muodollisuudet on saatu alta pois, on aika ryhtyä tuumasta toimeen. Project CARS 2 tekee alusta saakka selväksi, että tarjolla on sangen täyteläinen näkemys kilpailuviikonlopusta. Tyypillinen kisatapahtuma koostuu harjoituksista, aika-ajoista ja varsinaisesta kisasta. Jokaisen osa-alueen kesto on mahdollista säätää mieleisekseen ja voipa osuuksia jättää myös väliin, jos luottaa ajotaitoihinsa niin, ettei lähteminen viimeiseltä paikalta ole ongelma.

Pelkkään ajamiseen keskittyvä pääsee nopeasti tien päälle, mutta yksityiskohtia arvostavalle on tarjolla myös jos jonkinlaista lisäsäädettävää. Auton virittämisen lisäksi on mahdollista esimerkiksi säätää varikkostrategiaa mieleisekseen, millä voi olla yllättävän suuri merkitys hieman pidemmissä kisoissa.

Yksityiskohtiin panostaminen näkyy myös kisan aikana. Pelaajalle syötetään melkoinen määrä dataa kierrosaikojen vertailusta rengaspaineisiin saakka. Kisatuomari valvoo suorituksia silmä kovana ja esimerkiksi oikaisuista tai turhanpäiväisesti romurallista seuraa välitön sanktio. Monessa muussa autopelissä turhankin yleinen nurmikkoalueiden kautta oikaiseminen esimerkiksi johtaa hyvin nopeasti vähintään aikasakkoon.

Oman mausteensa tekemiseen tuo uusittu sääjärjestelmä, jonka ansiosta säätilanne voi vaihdella jopa saman kisan aikana. Sadekeli paitsi näyttää todella hyvältä, sotkee myös mukavasti kilpailutilannetta. Radalle kertyvät lätäköt on myös mallinnettu hienosti.

Project Cars 2

Entistä nautinnollisempaa ajamista

Slightly Mad Studiosin historiasta löytyy kaksiosaiseksi jäänyt Shift-kaahailusarja, jonka mieleenpainuvin ominaisuus oli monen makuun liian liukas ajotuntuma. Jo ensimmäinen Project CARS korjasti tämän ja jatko-osa tuntuu ottaneen entistä selvemmin askeleen kohti luontevampaa ajamista realismia unohtamatta.

Oli kyse sitten vähän viritellystä perheautosta – näitäkin Project CARS 2:sta löytyy, joskin huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Forza Motorsportista – tai viimeiseen saakka viritellystä kilpurista, tarjoaa Project CARS 2 uskottavan oloisen ajokokemuksen.

Ajokilla on massa ja hevosvoimia on syytä kunnioittaa, jos mielii pysyä tiellä, mutta autot tuntuvat kuitenkin ajettavilta. Liiallinen liukkaus puuttuu, mikä tekee ajamisesta nautittavaa säilyttäen samalla tuiki tärkeän realismin illuusion.

Itse ajoin pääosan testijaksosta Logitechin Force Feedback -ratilla, mutta Project CARS 2 toimii oikein hyvin myös padiohjaimella pelattuna. Ohjaimista puheen ollen peli tukee melkoista määrää erilaisia peliohjaimia ja muita teknisiä härveleitä. Melkein ratti kuin ratti on tuettuna, kolmen näytön omistavat saavat viriteltyä näkymänsä erityisen realistiseksi eikä Oculus Rioftiä tai HTC Viveä olla myöskään unohdettu. Sääli, ettei kumpaistakaan laitetta löydy omasta hyllystä, sillä Project CARS 2 on selvästi yksi niistä peleistä, jotka tahtoisin kokea virtuaalitodellisuudessa.

 Jos ajotuntuma onkin kerrassaan muikea, on vastustajien tekoälystä syytä antaa pyyhkeitä. Project CARS 2:n tekoälyä vaivaa nimittäin epätasaisuus. Kuivalla kelillä silikonikuskit antavat oikein pätevän vastuksen, mutta suoritustaso saattaa romahtaa täysin märällä radalla. Samoin, vaikka kohtasinkin pahimmat ketjukolarit oikeita ihmisiä vastaan verkossa ajaessa, voisi tekoälynkin mutkakäyttäytymistä kohentaa ainakin jonkin verran. Pikkuvikoja silti, sillä pelaajaa ei kuitenkaan aliarvioida selvällä huijaamisella tai kuminauhatekoälyllä.

 Project Cars 2

Sisällön juhlaa

Valittelin aikanaan ensimmäisen Project CARS:n kohdalla autovalikoiman kapeutta. Menopelejä riitti melkoinen määrä, mutta valikoima painottui kilpa-autoihin. Forza Motorsport – ja Gran Turismo -sarjoista tutut kauppakassit jäivät selvästi vähemmistöön. Vaikka Project CARS 2:n autovalikoima on entistä laajempi, on painotus ennallaan.

Tällä kertaa valikoiman tietynlainen yksipuolisuus ei kuitenkaan pääse häiritsemään. Ehkä syynä on aiempaa luontevammin rakennettu urapelitila, joka ohjaa aitoon kilvanajamiseen. Project CARS 2 käsittelee kilvanajamista oikeilla kisa-autoilla, ei vaimon kauppakassin ajo-ominaisuuksia Top Gear -radalla. Aitoon asiaan keskittyminen tuntuu pienen makustelun jälkeen oivalta vaihtoehdolta.

Myös ratavalikoimaa on syytä kehua, siitä kun löytyy sekä syvyyttä että leveyttä. Näytille on asetettu lähes 50 rataa ja vielä pari kertaa suurempi määrä erilaisia variaatioita näistä. Mukana on niin rallicrossratoja, ovaaleja, klassisia formularatoja kuin myös näyttäviä maantieosuuksia. Viimeksi mainitut tosin ovat jääneet vähemmistön rooliin, mausteeksi, mutta se ei haittaa kun muistaa saman kuin autovalikoimankin kohdalla: Project CARS 2:n painopiste nojaa selvästi kilvanajamisen simuloimisen suuntaan.

Project Cars 2

Verkossa kumi käryää

Jos urapeli, haastetehtävät ja täysin vapaasti kustomoitavat kisat eivät riitä, voi pelaaja suunnata myös verkkopelin pariin. Project CARS 2 pyrkii parantamaan edeltäjänsä moninpelitarjontaa, alkuperäisen pelin verkko-ominaisuudet kun tuntuivat hitusen kömpelöltä. Tässä onnistutaan vain osittain.

Silloin, kun moninpeliin pääsee sisälle, kokemus on teknisesti vakuuttava ja viihdyttävä. Valitettavan usein tuntuu kuitenkin siltä kuin vapaan pelin etsiminen olisi tarpeettoman vaikeaa. Päädyin pahimmillaan useita kertoja vain katsojaksi jo käynnistyneeseen kisaan. Todennäköisesti vika löytyi ratin ja selkänojan välistä, mutta jos kyse oli vain osaamattomuudesta, ansaitsee pelin käyttöliittymä silti oman osansa haukuista.

Kuten niin moni muukin autopeli, Project CARS 2 on kuitenkin parhaimmillaan kavereiden kesken. Tällöin peliseura löytyy heti eikä seuranmuodostuksen kummallisuuksista tarvitse välittää. Tuntemattomien verkkokuskien joukosta löytyy muutenkin tarpeettoman paljon kolariherkkiä toheloita, mikä on omiaan heikentämään pelikokemusta.

Alkuperäinen Project CARS oli jo erinomainen ajopeli, mutta Project CARS 2 parantaa tästä melkein kaikilla osa-alueilla. Samalla se nousee sekä PC- että konsolikaahailuiden kirkkaimpaan kärkeen. Esimerkiksi Forza Motorsport -sarja on omasta mielestäni yhä konsolikaahailuiden kuningas, mutta Project CARS 2 lyö silti pöytään kovan haasteen. Se on jo melkoisen kova suoritus.

 

PROJECT CARS 2

”Project CARS 2 nousee vauhdilla autopelien kirkkaimpaan kärkeen.”