Millaista on kaataa viinaa virtuaalitodellisuudessa? Kokeilussa ilmainen Taphouse VR -peli

Kotimainen Taphouse VR juoksuttaa pelaajaa baarimikon roolissa. Pienen Catland-studion kehittämä virtuaalitodellisuuspeli julkaistiin tällä viikolla, ja on nyt ladattavissa ilmaiseksi Steamista.

Idea baarimikon työtä ja iltaelämää pubissa yhdistävän peliin tuli Catlandin toimitusjohtaja Tomi Toikan mukaan kello yksi yöllä forssalaisessa baarissa, missäpä muuallakaan. Alkuperäinen ajatus baaritappelu-pelistä torppaantui siihen, ettei VR-tekniikalla pysty toteuttamaan jalkojen liikkeitä ja potkuja. Niinpä peli keskittyykin baarimikon raskaaseen työhön.

”Mobiilissa ei pysty vetämään täysillä, olemaan fyysisesti mukana. Me haluttiin olla hahmojen kanssa kunnolla kontaktissa ja luoda immersiivinen elämys ruuhkaisessa tavernassa. Ei tätä muutenkaan olisi voinut tehdä”, toteaa Toikka.

Catland-studio työskentelee nyt Nordic VR Startupsin tiloissa Helsingissä. Taphouse VR:n parissa on väännetty töitä neljä kuukautta. Studion päämääränä on luoda pelaajille fiiliksiä, joissa ei oikein voi olla varma siitä mitä nyt tapahtuu. ”Menon täytyy olla hullua ja hauskaa”, tiivistää Toikka. Taphouse VR on toimitusjohtajan mukaan jaossa ilmaiseksi, jotta pelille saadaan enemmän latauksia – laitteet ovat edelleen kalliita, ja Taphousea halutaan tuoda esille mahdollisimman suurelle joukolle myös tulevien projektien käyntikorttina.

Pelin perusidea on yksinkertainen, mutta yllättävän koukuttava.

Tavernamaisessa baarissa pelaajan tehtävänä on kaadella juomia tilausten mukaan ja yrittää selvitä mahdollisimman vähillä mokilla. Rekvisiittaa baariin on lisätty Toikan mukaan ”hyvin ’mitäs jos’ -mentaliteetilla”: fidget spinnerit ja oudot taulut ovat osa sisustusta, kuten myös muut omaperäiset yksityiskohdat. Juomiin on lisätty aitoja tuotteita lievästi muistuttavia etikettejä, ja baarin metelöintiin kuuluu sekä musiikkia että asiakkaiden örinää.

Pelimoodeja on kaksi: sandbox-tyylinen pelitila, jossa pelaaja saa rauhassa puuhastella baarissa asiakkaiden tulviessa tiskille, sekä kuusi minuuttia kestävä pelitila, jossa virheistä rangaistaan ja meno on muutenkin hektisempää.

Eikun Oculus-lasit päähän ja testaamaan!

Punkkua oluttuopista

Sandbox-pelitilassa baari on tyhjä vain hetken, kunnes ovesta ryhtyy tunkemaan monenlaista tonttua. Moni suuntaa heti kohti baaritiskiä, jossa odottelen hermostuneena elämäni toisen VR-pelikerran alkua. Ensimmäiset asiakkaat latelevat tilauksensa. Tällöin hahmojen yläpuolelle ilmestyvässä kuvakkeessa näkyy tilaukseen vaadittava lasi sekä juoma.

Tuoppi energiajuomaa, helppo juttu. Käännyn tyhjä pullo kädessäni vilkaisemaan ympärilläni olevaa työskentelytilaa. Missä on kierrätysastiat pulloille? Kysymys saa vieressä seisovalta Toikalta vastauksen, että tässä baarissa ei kierrätetä, joten päätän jättää virtuaalimaailman pelastamisen tällä kertaa väliin. Sinkoan pullon kohti asiakasta, mutta tähtäyksessäni on vielä toivomisen varaa, sillä heitto ei osu maaliinsa. Jengiä kerääntyy tiskille. Annokset ovat jopa suomalaisittain hieman hulppeita, sillä valkovenäläistä alvariinsa pyytävä ukkeli juo sitä tuopeista. Samoin punaviiniä kaadan oluttuoppiin piripintaan, kunnes asiakas näyttää tyytyväiseltä.

Parin asiakkaan jälkeen, kun olen saanut haparoiden juomat kaadettua, homma vaikeutuu asteella. Joku hienohelma haluaakin drinkin! 30% kirkasta kossua ja lantrinkia loput. Huomaan olevani kömpelö, sillä kaadan jääkaapissa olevia pulloja oikealle ja vasemmalle hamutessani limsatölkkiä hyllyltä. Onneksi tästä ei pubin asiakaskunta näytä välittävän, ja sekoitan drinkin ’noin-niinkuin-sinnepäin’-mittasuhteilla. Valitusta prosenttiosuuksista tai muutakaan ikävää palautetta ei vielä kuulu sandbox-pelitilassa. Olen tästä kiitollinen.

Jossain baarin takaosassa puhkeaa nyrkkitappelu, jota katselisin mielelläni, mutta tiskille on tulossa jonoa. Tunnistan jo lihaksikkaan kääpiön pinkissä stetsonissa vakiasiakkaaksi, joka juo aina samaa juomaa. Stetsoni näyttää hauskalta, joten yritän napata sen käsiini, mutta tätä peli ei annakaan tehdä. Ei ainakaan toistaiseksi. Keskityn siis rankkaan osaani juomankaatajana uudestaan.

Promilleista viis

Toinen vakiasiakas, joka on juonut koko illan limua, näyttää sammuvan baaritiskille, mutta kokoaa viime hetkellä itsensä ja tallustaa pois juoma kädessään. Nämä tontut ovat ihme jengiä, sillä joku juo punkkua viinilasista, kuten pitääkin, mutta tuopista sitä juova juoppo on taas palannut tiskille. Taphouse VR:ssa ei kuitenkaan kysellä humaltumisastetta, joten jatkan kaatamista. Hommassa tulee hiki, kuten VR-peleissä yleensä tuppaa, sillä pyörin tiskin ja jääkaapin väliä sekä tungen välillä palkkioksi saamiani kolikoita selkäni takana olevaan rahapelikoneeseen.

Homma näyttää luultavasti ulkopuolisesta mielipuoliselta, sillä kyykin etunojassa kaataessani juomaa ja kaartelen töpötellen ympäri työtilaa pulloja hakien, kolikoita hamuten ja tyhjiä pulloja asiakkaiden päihin heittäen. Onneksi sandbox-moodi antaa tilaa ja aikaa pelata rauhassa, sekä tutustua käytettyihin yksinkertaisiin tekniikoihin ilman hoppua. Tomi Toikka toteaakin, jostain sivusta, että VR-pelien tulisikin olla helposti lähestyttäviä – sellaisia, joihin uskaltaa hypätä mukaan ilman kokemusta ja pelkoa pahoinvoinnista.

Olen jo koukussa ja jatkan kaatelua – ainakin näin VR-pelaaminen tuntuu helpolta kuin heinänteko.

Ja se on ollut Cathousen tavoitekin.

”Me ollaan tehty tämä peli oikeastaan kaikille”, Toikka kertoo. ”Tästä on tykännyt omat vanhemmatkin. Me haluttiin tehdä peli myös niille, jotka eivät ymmärrä VR:stä mitään: kaikki on heti kartalla ja uskaltaa lähteä täysillä mukaan.”

Taphousen voi ladata itselleen Steamista.