Grand Theft Auto III täyttää tänään 20 vuotta – Rockstarin klassikko näytti suuntaa muille ja jätti jälkensä pelihistoriaan
Rockstar Gamesin suosittu GTA-sarja löysi kolmannen ulottuvuuden tasan 20 vuotta sitten. Palasimme katsomaan klassikkopeliä uusin silmin ja huomasimme, kuinka vähän ja kuinka paljon parinkymmenen vuoden aikana on muuttunut.
Tämä saa varmasti monen pelaajan tuntemaan itsensä vanhaksi: Grand Theft Auto III täyttää tänään 20 vuotta.
GTA III ilmestyi alun perin 22. lokakuuta vuonna 2001 PlayStation 2:lle. Julkaisu nähtiin ensin Pohjois-Amerikassa ja muutama päivä myöhemmin Euroopassa. Sittemmin peli kääntyi myös PC:lle sekä Xboxille ja vuosia myöhemmin jopa mobiililaitteille.
Loppu on tietysti historiaa. GTA III:sta tuli yksi sukupolvensa suurimmista peleistä, arvostelu- ja myyntimenestys, jota oli myyty jo vuonna 2008 yli 14,5 miljoonaa kappaletta – ja tämä oli ennen uudelleenjulkaisuja.
Metacriticin sijoitukset kertonevat jotain siitä, millaisen vastaanoton GTA III aikanaan sai. Pelistä tuli PS2:n kehutuin julkaisu yhdessä Tony Hawk’s Pro Skater 3:n (2001) kanssa, ja se on yhä peräti 21. sijalla kaikkien aikojen parhaiden pelien listalla.
Sittemmin GTA III:a on kutsuttu myös yhdeksi kaikkein aikojen vaikutusvaltaisimmista peleistä, eikä syyttä. Monet pelit ottivat pian mallia Rockstarin hittipelistä, ja käsite ”GTA-klooni” ilmestyi kielenkäyttöön.
GTA III oli aikanaan uusi aluevaltaus. Se oli yksi ensimmäisistä oikeasti avoimista 3D-pelimaailmoista, joka tuntui todella elävän pelaajan ympärillä. Esimerkiksi DreamCastin kulttipeli Shenmue (2000) sisälsi samankaltaisia elementtejä jo vuotta aiemmin, mutta se ei tavoittanut likimainkaan yhtä suurta yleisöä tai mennyt niin pitkälle kuin Rockstarin open world -peli.
Kuten miljoonat PS2-ajan pelaajat voivat varmasti allekirjoittaa, GTA III oli jotain uudenlaista. Sen pelaaminen tuntui aivan poikkeukselliselta aikana, jolloin valtaosa toimintapeleistä oli tavalla tai toisella lineaarisia. GTA III toi tyylilajiin epälineaarisen tarinan, roolipelimäiset ”tehtävät”, joita saattoi suorittaa omassa tahdissa, sekä sandbox-henkisen maailman tutkittavine salaisuuksineen.
Jopa nykyisin joka pelistä löytyvät salaisuudet, keräiltävät tilpehöörit ja eri puolille ripotellut lisätehtävät olivat GTA III:n kohdalla uutta ja ihmeellistä. Sadan Hidden Packagen kerääminen, Paramedic-tehtävien suorittaminen ambulanssilla tai eri automallien metsästäminen sivutehtävää varten olivat uudenlaisia haasteita. Ei voi väittää, etteikö monia GTA III:n elementtejä olisi tehty tavalla tai toisella ennenkin, mutta niiden yhdistelmä samassa, helposti lähestyttävässä ja räjähtävässä toimintapelissä oli kuin palapelin palat olisivat loksahtaneet viimeinkin paikalleen.
GTA III oli räjähtävä monellakin tapaa. Se nimittäin herätti aikanaan paljonkin huomiota rikollisuuteen keskittyvällä tarinalla, jonka maailmassa saattoi tappaa, tuhota ja riehua vapaasti. Jo näiltä päiviltä on myös kestänyt kohu siitä, kuinka GTA-peleissä voi ”tappaa prostituoituja” – pikkuseikka johon yksikään GTA-peli ei ole kehottanut tai kannustanut.
Kehittäjät puolustautuivat aikanaan kutsumalla peliä satiiriseksi, mitä se kiistatta onkin. Pelin (suhteellisen vähäinen) dialogi ja radio-ohjelmat ovat täynnä parodiaa pop-kulttuurista ja kritiikkiä esimerkiksi ylikaupallisuutta ja ihmisten kaksinaismoralismia kohtaan. Josko pelin satiiri tuntuu nykyisin jo vähän simppeliltä, oli se aikanaan terävää.
Osa GTA III:n kohusta syntyi siksi, että peli jatkoi digitaalisten pelien ”aikuistumisprosessia” aikana, jona pelit yhä miellettiin lähinnä lasten ja nuorten puuhasteluksi. Nykyisin mikään osa GTA III:n sisällöstä ei enää aiheuttaisi minkäänlaista mekkalaa, elleivät sitten kaikkein konservatiivisimmat piirit ottaisi sitä silmätikukseen.
Kahden vuosikymmenen jälkeen GTA III:n pariin palaaminen on paitsi nostalgista, myös opettavaista. Vaikka pelasin peliä aikanaan tunti- ja päiväkausia, oli paljon unohtunut. Esimerkiksi se, kuinka monipuolisia tehtäviä jopa tuon ajan rajallisista resursseista huolimatta onnistuttiin kehittämään. Monenlaiset tehtävämuodot saattotehtävistä keräilyyn ja salamurhista kauko-ohjattaviin pikkuautoihin oli keksitty jo 20 vuotta sitten.
GTA III:n meno ei toki ole yhtä elokuvallista, kuin vaikka Grand Theft Auto V:ssä (2013) saati uudemmissa peleissä, mutta Rockstarin peruskaavat syntyivät jo 2000-luvun alussa. Jopa Red Dead Redemption 2:een (2018) verrattuna on lopulta vaikea sanoa, onko mikään perustavanlaatuisesti muuttunut. Kokoluokka on eri, pelaaminen ja tarinankerronta hienosyisempää, mutta taustalla vaikuttavat edelleen samat perusideat.
Nykymittapuulla GTA III tuntuu tietysti aika pieneltä ja rajalliselta, siinä missä se aikanaan oli suuri ja mittava. Edes pelin läpäiseminen sataprosenttisesti ei tunnu mammuttimaiselta tehtävältä samalla tavalla kuin nykyisten open world -pelien. Pelistä myös puuttuu monia myöhemmin itsestään selviltä tuntuvia ominaisuuksia, kuten kamerakulman vapaa liikuttelu. Ja kuvaavaa on sekin, että GTA-sarjan tunnusomainen soundtrack oli tässä kohtaa vielä hyvin rajallinen: kullakin radiokanavalla soi toistolla vain muutama biisi.
Vanhalta GTA III tuntuu myös pelattavuuden suhteen, sillä ovathan kontrollit epätarkat jopa HD-päivityksessä, ja etenkin räiskintä on useimmiten melkoista sähläämistä. Pelin muutaman kiikarikiväärillä suoritettavan tehtävän läpäisy on tuskaisinta, mitä olen tänä vuonna pelannut.
Ikä painaa myös pelisuunnittelussa, sillä GTA III on yllättävän haastava. Seuraavan kymmenen vuoden aikana pelisuunnittelun filosofia muuttui perustavanlaatuisesti ja GTA V:een mennessä oli jo tavoitteena, että lähes kuka tahansa pääsisi perustehtävät läpi ja saisi kokea pelin tarinan alusta loppuun ilman jatkuvia uusia yrityksiä.
GTA III:n kohdalla oli vielä toisin, osa päätehtävistäkin on suhteellisen vaikeita, jopa epäreiluja. Tämä peli tuntuu syntyneen murrosvaiheessa, jossa pelit olivat hiljalleen muuttumassa suorituksista kokemuksiksi.
Sarjan seuraavat pelit Grand Theft Auto: Vice City (2002) ja lopulta PS2:n myydyimmäksi peliksi noussut Grand Theft Auto: San Andreas (2004) olivat molemmat suurempia, näyttävämpiä ja monipuolisempia kuin GTA III – ja myös heittämällä suositumpia. Ne kuitenkin rakentuivat niin paljon edeltäjänsä varaan, ettei niitä voi pitää samalla tavalla merkittävinä kuin käänteentekevinä kuin GTA III.
GTA III näytti suuntaa pelimaailmalle tavalla, joka tuntuu avoimen maailman toiminta- ja seikkailupeleissä vielä tänä päivänä. Samalla se käänsi uuden lehden GTA-pelien historiassa ja ajoi pelisarjaa kohti sitä mammuttimaista menestystä, joka siitä lopulta tuli. Nykyisin GTA-pelejä on myyty jo lähes 350 miljoonaa kappaletta, ja niitä suurempaan kokonaismyyntiin ovat yltäneet vain Mario, Tetris, Call of Duty ja Pokémon.
Tavanomaista nykypelaajaa GTA III tuskin jaksaa kauan kiinnostaa. Se on liian kömpelö, rajallinen ja visuaalisesti karkea. Sen historiallista asemaa on kuitenkin mahdoton kiistää, eikä ole ihme, että juuri GTA III nimitettiin World Video Game Hall of Fameen vasta kunniagallerian toisena vuonna, samaan aikaan esimerkiksi Sonic the Hedgehogin (1991) ja The Legend of Zeldan (1986) kanssa.
Kuten Hall of Famen pelisivuilla summataan:
”Antamalla pelaajille mahdollisuuden tehdä lähes mitä tahansa auton ratissa tai jalkaisin Grand Theft Auto III osoitti, että videopelit eivät ole vain lapsille. Ja pelin rajattomat mahdollisuudet tarjosivat mallin monille muille avoimen maailman peleille.”
