Joukkorahoitus ei ole pelikehittäjille oikotie onneen – Uusi tutkimus selvittää, miksi fanien lompakoilla käyminen on ongelmallista
Suomalainen väitöstutkimus analysoi pelien kehittämistä joukkorahoituksella. Tutkija Heikki Tyni päätyi huomaamaan, että joukkorahoitus tekee pelikehityksestä monin verroin monimutkaisempaa.
Kickstarter ja muut joukkorahoituskanavat ovat vakiintuneet osaksi pelikehitystä viimeisen vuosikymmenen aikana. Monet pienemmät pelit saavatkin alkunsa joukkorahoituksesta, mikä mahdollistaa monenlaisten projektien toteutumisen itsenäisesti, suurten pelijulkaisijoiden hallinnan ulkopuolella.
Joukkorahoituksella on kuitenkin myös varjopuolensa, toteaa tuore väitöskirja.
Filosofian maisteri Heikki Tynin väitöstutkimus Games Crowdfunding as a Form of Platformised Cultural Production: Effects on Production, Reception and Circulation tarkastelee joukkorahoitusta pintaa syvemmältä ja nostaa esiin tuotantotavan ongelmat.
Tynin tutkimuksen mukaan joukkorahoitus tuottaa kehittäjille huomattavasti enemmän työtä kuin perinteiset kehitystavat. Tämä johtuu siitä, että kehittäjät joutuvat hoitamaan lukuisia asioita, jotka yleensä kuuluvat julkaisijan toimenkuvaan. Samalla tietenkin kaikki taloudelliset riskit jäävät itse kehittäjien sekä rahoitukseen osallistuneiden pelaajien niskoille.
Lisäksi joukkorahoituksella toimiminen edellyttää entistä suurempaa läpinäkyvyyttä ja säännöllisten tuotantopäivitysten julkaisua.
Joukkorahoitus tietysti muuttaa myös fanien, eli rahoitukseen osallistuneiden pelaajien roolia peliteollisuudessa.
”Samalla kun pelien joukkorahoituksesta on tullut standardisoidumpaa, osa rahoittaja-faneista on alkanut suhtautua siihen pelien ennakkotilaamisen muotona”, Tyni selittää. ”Toisaalta, rahoittamisen lisäksi projektit ohjaavat fanit markkinoimaan ja jopa myymään pelejä.”
”Tuotantoprosessiin osallistutaan monesta muustakin syystä kuin vain rahoitettavan pelin saamiseksi, osa esimerkiksi haluaa seurata pelin tuotantoprosessia ikään kuin viihteenä tai suhtautuu rahoittamiseensa hyväntekeväisyytenä.”
Joukkorahoituksessa näyttää siis olevan ongelmia peliteollisuuden uutena tuotantologiikkana. Se saattaa demokratisoida pelikehitystä ja mahdollistaa monien kokeellisempien projektien toteutumisen, mutta samalla se on työläämpää ja riippuvaista ennakkoon innostuneista faneista.
Heikki Tynin väitöskirja on luettavissa kokonaisuudessaan Tampereen yliopiston sivuilta.
