UUSIMMAT

Kuinka rikkoa videopelielokuvien kirous? Nämä asiat Hollywoodin pitäisi jo painaa kalloonsa | Toimittajan puheenvuoro

15.02.2021 19:30 | Tuukka Hämäläinen

Peleihin perustuvia elokuvia on tehty lukuisia ja useita uusia on tulossa. Toimittajamme kuitenkin ennustaa monista niistä keskinkertaisia tuotoksia, sillä suora vertailu pelin kanssa ei tee koskaan hyvää.

Olen nähnyt merkittävän osan peleihin perustuvista elokuvista, ja vain muutama niistä on ollut edes yhden katselun arvoinen.

Toki esimerkiksi Detective Pikachu (2019) oli ihan viihdyttävä pläjäys, ja Super Mario Bros. (1993) sekä Street Fighter (1994) ovat hönöydessään hauskoja. Positiivisuuden puuskassa annoin aikanaan myös tarpeettoman hyvän arvion tuoreimmasta Tomb Raiderista (2018).

Pääasiassa peleihin perustuvat elokuvat ovat kuitenkin olleet korkeintaan keskinkertaista tusinahömppää ja useimmiten täysiä kalkkunoita. Kaupallisista menestyksistä huolimatta pelien pohjalta ei ole vielä tehty samaan tapaan oikeasti laadukkaita elokuvia kuin vaikka sarjakuvista.

Yksi ongelma näyttäisi olevan sekä pelin fanikunnan että suuren yleisön miellyttäminen samaan aikaan. Pelileffat ovat riippuvaisia faneista, sillä heitä nyt ensisijassa kiinnostaa tuleeko Warcraftista tai Metal Gear Solidista elokuva. Samaan aikaan harvan yksittäisen pelisarjan fanit olisivat riittävä yleisö tuottamaan satojen miljoonien lipputuloja, eli pelileffan täytyy kiinnostaa muitakin kuin pelaajia.

Toinen iso ongelma on vertautuminen pelien kanssa. Paria poikkeusta lukuunottamatta pelileffat ovat lainanneet orjallisesti lähdemateriaalistaan visuaalista tyyliä, hahmoja ja tarinaa myöten. Mainittu Tomb Raider oli kaiken velkaa Crystal Dynamicsin tuoreimmille Tomb Raider -peleille, ja vuoden 2016 Warcraft oli monin osin käsittämätön yleisölle, joka ei tiennyt pelisarjan maailmasta mitään. Samaa kuulin myös Assassin’s Creedistä (2016) katsojalta, joka ei tiennyt tuntenut pelejä.

Ja kuten kaikki pelaajat varmaan tietävät, leffan on mahdoton tehdä oikeutta fanien omille ennakkokäsityksille. Elokuvat vertautuvat epäedullisesti peleihin, joiden parissa pelaajat ovat viettäneet kymmeniä tai satoja tunteja. Näin tulee käymään myös tekeillä olevalle Uncharted-leffalle kuin myös The Last of Us -sarjalle. Vaikka nyt jälkimmäinen voisi olla kuinka hyvä tahansa, ei se tule koskaan olemaan ”oikea The Last of Us” niille, jotka rakastavat pelisarjaa.

Samaan aikaan on selvää, että pelien vetovoima siirtyy kehnosti valkokankaalle sellaisenaan. MGS:stä elokuvaa pitkään suunnittelut Jordan Vogt-Roberts pohdiskeli nelisen vuotta sitten, kuinka elokuvassa voisi luoda saman tunnelman ja jännityksen, joka pelaajalla on pelatessa.

Tässähän se ongelma piileekin: pelissä pelaaja on aktiivisempi toimija kuin elokuvan katsoja, joten tunnetilat syntyvät ja välittyvät aivan eri tavalla. Metal Gear -sarjassa parasta on oikeasti hiiviskely ja suunnitelmien taktinen toteuttaminen, ei Hideo Kojiman samaan aikaan erinomainen ja erinomaisen typerä tarina.

Mikä näissä pulmissa voisi sitten auttaa?

Yksi selkeä mahdollisuus on mielestäni erottaa elokuvat entistä voimakkaammin pelien tarinoista. Jos Lara Croftin, Nathan Draken tai Solid Snaken seikkailuja lähtee tuomaan sellaisenaan valkokankaalle, vertautuu pakostakin epäedullisesti peleihin.

Mutta entä jos pelistä lainaisikin vain tunnelman, maailman ja keskeiset teemat?

Esimerkiksi Fallout-peleistä saisi tällä tapaa oikeasti kiinnostavan elokuvan – tai ehkä mieluiten tv-sarjan.

Olisi typerä idea lähteä sovittamaan minkään Falloutin tarinaa sellaisenaan, mutta apokalyptisen jättömaan keskelle voisi luoda uudet hahmot ja kertomuksen, jossa olisivat mukana Brotherhood of Steel, supermutantit, ghoulit ja kaikki peleistä tutut elementit. Keskeistä olisi myös, että kerronnan tapa nojaisi elokuvien ja tv-sarjojen tyyliin, eli pelien ”tehtävämäisyys” kannattaa unohtaa alkuunsa. Uskoisin että tällöin leffa tai sarja vertautuisi edullisemmin pelin kanssa, ja samalla se avautui paremmin myös niille, jotka eivät maailmaa tunne.

Jotain ideani kaltaista ollaankin jo tekemässä. Kehitteillä olevasta Call of Duty -elokuvasta kerrottiin jo vuosia sitten, että se ei sovita minkään pelin tarinaa sellaisenaan valkokankaalle, vaan pyrkii pikemminkin pysymään uskollisena pelisarjan tyylille.

Kaikki pelit eivät tietenkään taipuisi tällä tapaa elokuviksi. Esimerkiksi Grand Theft Auto -pelit ovat niin paljon velkaa rikosleffojen klassikoille, että niiden pohjalta syntyisi melko varmasti vain geneerinen, mustalla huumorilla sävytetty rötöstelyelokuva, jonka yhdistäisi peleihin pelkkä nimi.

Loppujen lopuksi pelien viehätys on niin erilainen kuin elokuvien, että tuntuu vähän pöhköltä idealta sovittaa niiden tarinoita sellaisenaan elokuviksi. Ajattele vaikka BioShockin (2007) legendaarista käännettä (jota en nyt spoilaa tässä): se toimii niin hyvin kuin toimii juuri siksi, että pelaaja on itse pelannut peliä, ohjannut hahmoa aktiivisesti. Elokuvassa sama käänne olisi suoraan sanoen ennalta-arvattava.

Sellaiset pelit kuin Horizon Zero Dawn, Fallout, BioShock tai Mass Effect voivat tarjota elokuvalle kiehtovan tarinamaailman, mutta tarinoiden ja hahmojen pitää ottaa kunnolla etäisyyttä peleistä, jotta ne voisivat koskaan seisoa omilla jaloillaan.

Eli lyhyesti sanottuna, minua ei paljon kiinnosta Aloyn tarinan uudelleen kertova Horizon Zero Dawn -leffa. Sen sijaan kiinnostaisi aivan oikeasti omaperäinen tarina uusilla hahmoilla samasta maailmasta.

Sitten kun vielä pelileffoille saataisiin kunnon tekijöitä Paul W. S. Andersonin sijaan, olisi niillä mahdollisuus nousta oikeasti hyviksi elokuviksi.

Muropaketin uusimmat