Metal Gear Solid 20 vuotta – Perusteellinen katsaus Hideo Kojiman klassikkopeliin ja sen synnyttämään pelisarjaan

Metal Gear Solidin julkaisusta on vierähtänyt jo kaksikymmentä vuotta. On siis hyvä aika muistella Hideo Kojiman luomaa klassikkopeliä ja sitä seurannutta, miljoonia myynyttä pelisarjaa.

Harva pelisarja on niin rakastettu ja legendaarinen kuin Metal Gear Solid. Japanilaisen pelisuunnittelijan Hideo Kojiman synnyttämä Metal Gear -sarja käynnistyi jo 1980-luvun puolella, mutta vuonna 1998 ilmestynyttä Metal Gear Solidia voi pitää paitsi sarjan käänteentekevänä pelinä, myös kokonaan uuden sarjan käynnistäneenä klassikkona.

Alkuperäisen Metal Gear Solidin julkaisusta tulee tänään kuluneeksi tasan 20 vuotta, sillä peli saapui alun perin markkinoille Japanissa 3. syyskuuta 1998. Tuolloin sitä tosin tuskin kukaan vielä Suomessa pelasi, sillä peli rantautui Eurooppaan vasta seuraavan vuoden puolella.

Metal Gear Solidin merkkipäivän kunniaksi muistelemme klassikkopeliä ja sen huippuhetkiä, sekä sarjan historiaa ja lopullista sortumista nykyiseen tilanteeseen, joka näyttää sangen toivottomalta. Alkuun pääsee hyvin katsomalla alla olevalta videolta Metal Gear Solidin ensimmäisen minuutit, jotka muuttivat monen pelaajan käsityksen siitä, kuinka elokuvallinen, tarinavetoinen ja tunnelmallinen peli voi olla.

Ehkäpä myös SPOILERIVAROITUS on paikallaan, vaikka puhummekin vuosia vanhoista peleistä:

Tämä artikkeli paljastaa merkittäviä osia MGS:n tarinasta. Jos olet suunnitellut pelisarjaan uppoutumista ensimmäistä kertaa, on ehkä viisainta vilkaista vain jutun loppu, jossa kerrotaan, millä alustoilla sarjan pelit voi nykyään kokea.

Metal Gear ja sarjan alkutaival

Ennen Metal Gear Solidiin siirtymistä on puhuttava lyhyesti Metal Gearista.

Alkuperäinen Metal Gear julkaistiin MSX2:lle Japanissa 13. heinäkuuta 1987. Pelin 30-vuotispäivää vietettiin siis viime vuonna. Vaikka Metal Gear oli vielä Metal Gear Solidiin verrattuna yksinkertainen, jo se sisälsi sarjan pääajatuksen: vihollisia ei räiskitä sokeasti, vaan niitä yritetään vältellä.

Hideo Kojima päätyi synnyttämään Metal Gearin perusajatuksen ja tavallaan koko hiiviskelypelien genren MSX2-alustan teknisistä rajoitteista johtuen. Varsinaisen räiskintäpelin tekeminen oli vaikeaa, koska tietokone ei pystynyt laskemaan lukuisia samaan aikaan liikkuvia kohteita, kuten luoteja. Tästä Kojimalle syntyi ajatus vihollisten välttelemisestä suoran taistelun sijaan.

Muistelimme Metal Gearia viime vuonna lyhyessä artikkelissa, josta näet myös koko pelin läpipeluuvideon.

Metal Gear -sarja jatkui vuonna 1990 NES:llä erityisesti Yhdysvaltain markkinoille suunnatulla Snake’s Revengellä, mutta tätä ei lasketa sarjan viralliseen kaanoniin. Julkaisija Konami teki nimittäin Snake’s Revengen ilman Kojimaa, ja lopulta yksi pelin suunnittelijoista pyysi häntä suunnittelemaan ”oikean Metal Gear -jatko-osan”. Tästä syntyi vielä samana vuonna ilmestynyt Metal Gear 2: Solid Snake, joka jo nimessään kiisti Snake’s Revengen olemassaolon.

Alkuperäisten Metal Gear -pelien sankari on FOXHOUND-erikoisjoukkojen sotilas Solid Snake, joka lähtee ensimmäisessä pelissä Outer Heavenin linnoitukselle pelastamaan kadonnutta sotilasta Gray Foxia ja tutkimaan uudenlaista asetta Metal Gearia. Samalla pelissä paljastuu, että hänen pomonsa Big Boss onkin Outer Heavenin todellinen johtaja, ja jatko-osassa hänet kohdataan uudelleen Zanzibar Landin sotilasvaltiossa.

Metal Gear -pelien tarina oli ajalleen monimutkainen ja sisälsi yllättävän suuria ideoita, kuten ajatuksen ideologiavapaasta sotilasvaltiosta. Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa sille tarinalliselle kaanonille, jonka MGS-sarja myöhemmin synnytti.

Sarjan perusteet syntyvät

Metal Gear -sarjan kolmatta peliä suunniteltiin alun perin jo vuonna 1994 lyhytikäiseksi jääneelle 3DO Interactive Multiplayer -pelikonsolille. Kehitys siirtyi PlayStationille vuonna 1995, juuri konsolin ilmestyttyä, mutta siitä kesti vielä kolme vuotta ennen kuin vallankumouksellinen peli näki päivänvalon.

Kahdenkymmenen vuoden jälkeen, kaikki MGS-sarjan pelit pelanneena on kiinnostava havaita, kuinka monet myöhempien pelien piirteistä ovat enemmän tai vähemmän läsnä jo alkuperäisessä Metal Gear Solidissa. Vaikka tekniikan kehitys ja vuosien pelisuunnittelu ovat tehneet uudemmista peleistä paljon monimuotoisempia ja ne tarjoavat enemmän vapautta, ovat sarjan peruselementit nähtävissä pitkälti jo ensimmäisessä pelissä.

Teknisesti MGS tekee monia ajalleen poikkeuksellisia ja edistyksellisiä asioita. Pelin lukuisat välivideot on esimerkiksi toteutettu suoraan pelimoottorilla, eikä nitä ole animoitu erikseen, kuten useissa aikansa peleissä. Pelin kuvakulma taas on dynaaminen: vaikka valtaosa pelistä pelataan fiksatusta, yläviistosta kolmannen persoonan kuvasta, siirtyy kamera välillä elokuvallisesti Snaken tasolle tai tiettyjen aseiden kohdalla ensimmäisen persoonan kuvakulmaan. Vihollisten tekoäly taas suunniteltiin niin, että heidät saattoi huijata tiettyyn paikkaan koputtamalla, ja he saattoivat myös etsiä Snakea.

Pelimekaanisesti MGS esitteli koko pelisarjan keskeisimmät ideat jo vuonna 1998.

Snake välttelee turvakameroita ja sotilaita painautumalla seinää vasten, piiloutumalla pahvilaatikkoon, ryömimällä auton alle tai ilmastointiventtiiliin. Pelaaja voi useimmissa tilanteissa valita, millä tapaa hän etenee ja neutraloiko vastustajia vai tyytykö vain hiipimään heidän ohitseen. Sotilaita voi tainnuttaa ja tappaa huomaamatta. Havaituksi tuleminen aiheuttaa hälytyksen, josta on hankala selvitä hengissä. Aseistus etsitään kentältä itse, ja pelin voi todellakin läpäistä löytämättä koskaan kaikkia varusteita.

Kaikki nämä ja monet muutkin mekaniikat ovat läsnä vielä uusimmissakin MGS-peleissä.

Realismia ja ristiriitoja

Metal Gear Solidin tavoite oli kunnianhimoinen. Kojima pyrki pelillään uudenlaiseen realismiin, ja projektia varten kehittäjät tutustuivat esimerkiksi todellisiin aseisiin ja kulkuneuvoihin oikean SWAT-tiimin ja ase-ekspertti Motosada Morin johdolla.

IGN:n vanhassa haastattelussa Kojima kertoo jopa yksittäisten työpöytien suunnittelusta pelimaailmaan, ja toteaa:

– Jos pelaajaa ei saa uskomaan, että maailma on todellinen, ei koko pelin tekemisessä ole mitään järkeä. Jos voit pitää pelaajan otteessa huijaamatta heitä, sitten peli on vaivan arvoinen.

Realismin kääntöpuolena MGS on ensimmäisestä pelistä lähtien ollut vahvasti tieteisfiktiota ja jopa fantasiaelementtejä sisältävä pelisarja. Se on täynnä toistaiseksi mahdottomia keksintöjä, kuten näkymättömäksi tekevä stealth-puku, ja jopa täysin selittämättömiä erikoisvoimia, esimerkiksi myöhemmissä peleissä kohdattavien Fortunen ja Vampin kyvyt.

Ehkäpä juuri näiden uskomattomien asioiden – kävelevien tankkien, kyborgininjojen ja supersotilaiden – vuoksi Kojima halusi, että pelimaailman juuret ovat vakaasti todellisuudessa. Tämä kaksijakoisuus on myös pysynyt MGS-sarjan kantavana piirteenä näihin päiviin asti. Keksittiinpä maailmaan mitä tahansa villiä, on perusasioissa pyritty aina realistisuuteen.

Hyviä esimerkkejä sarjan pyrkimyksestä realismiin ovat esimerkiksi Metal Gear Solid 3: Snake Eaterin (2004) esittelemä maastopuvuilla ympäristöön sulautuminen tai stamina-mittari, joka on samasta pelistä lähtien kuvannut pelihahmon energiaa ja jaksamista. On viime kädessä jopa vähän huvittavaa, että pelissä jossa nähdään salamoita käsistään ampuva pääpahis Volgin, täytyy pelihahmon muistaa syödä säännöllisesti jaksaakseen edetä.

Realismin ja näennäisen vakavan sotatrillerin kanssa on tavallaan ristiriidassa myös MGS-sarjan jokseenkin järjetön huumori, joka sekin saa syntynsä jo ensimmäisessä pelissä. Esimerkiksi sarjan fanisuosikiksi muodostunut sivuhahmo Johnny Sasaki kärsii kaikissa peleissä ripulista, ja Snaken tempuista, kuten pahvilaatikkoon piiloutumisesta, käydään humoristisia keskusteluja.

MGS:ään perustuvaa elokuvaa kehittelevä ohjaaja Jordan Vogt-Roberts on jopa todennut, että pelisarjan kummallisuudet ja huumori ovat erottamaton osa sarjaa, eikä niitä tulisi lakaista maton alle myöskään elokuvaversiossa:

– Luulen, että on olemassa tapa tukeutua Metal Gearin kummallisuuksiin, oikkuihin ja erityispiirteisiin – ja ihmisethän unohtavat, että Metal Gear on huvittava, Vogt-Robert kuvaili hiljattain.

Saaga käynnistyy

Alkuperäinen Metal Gear Solid oli vahvasti tarinallinen pelikokemus tavalla, jolla harvat pelit olivat siihen mennessä olleet. Peli suorastaan vyörytti pelaajan niskaan pitkiä CODEC-puheluita ja elokuvallisesti ohjattuja välivideoita, jotka kaikki oli myös ammattimaisesti ääninäyteltyjä.

Tästä tulikin yksi sarjan tunnusmerkeistä (ja eniten kritiikkiä keränneistä puolista), ja se vakiinnutti samalla Solid Snaken englanninkielisen näyttelijän David Hayterin yhdeksi tunnetuimmista pelien ääninäyttelijöistä.

MGS:n mutkikkaassa tarinassa Solid Snake palaa eläkkeeltä taltuttamaan FOXHOUND-yksikön aiheuttamaa terroriuhkaa ja tuhoamaan Metal Gear Rexinä tunnetun, ydinohjuksin aseistetun mechan. Pelaajan hiiviskellessä Shadow Mosesin lumisen sotilastukikohdan läpi Metal Gear -sarjan taustakertomus alkaa rakentua ja keskeiset hahmot esittäytyvät.

Juonenkäänteet ja mieleenpainuvat hetket seuraavat toisiaan: Cyborg Ninjan kohtaaminen, Psycho Mantis, kidutuskohtaus, vankilapako, taistelu Sniper Wolfia vastaan, lopun monivaiheinen kamppailu Metal Gear Rexiä ja Liquid Snakea vastaan, takaa-ajo tunnelissa…

Ensimmäisessä pelissä saa myös alkunsa Metal Gear Solid -sarjan dialogivetoinen ja melodramaattinen tarinankerronta. Vaikka monet hetket ovat oikeasti emotionaalisesti iskeviä, muistelevat useimmat pelaajat varmasti lähinnä huvittuneina esimerkiksi Snaken liittolaiseksi muodostuvan Otaconin ja Sniper Wolfin epämääräistä romanssia, josta vuodatetaan keskustelu jos toinenkin.

Jo ensimmäisessä pelissä tarina etenee myös kohti sitä yliampuvaa monimutkaisuutta, josta pelisarja on myöhemmin tullut tunnetuksi. Pelin huikeita juonipaljastuksia ovat esimerkiksi, että Solid Snake ja pääpahis Liquid Snake ovatkin edesmenneen Big Bossin 1970-luvulla syntyneitä klooneja, ja että Solid Snake kantaa kuolettavaa FoxDie-virusta, joka on suunniteltu eliminoimaan ennaltamäärätyt kohteet.

Tämä kaikki on kuitenkin vasta alkua tulevien pelien juonenkäänteille, jotka menevät vielä paljon pidemmälle ja muuttavat myös alkuperäisen pelin tarinaa. Koska myöhemmistä peleistä osa on sijoittunut myös ensimmäistä peliä edeltävään aikaan 1960-1980-luvuille, muuttavat niiden paljastukset pelaajan käsitystä siitä, mitä Snake on oikeasti tekemässä ja mitkä ovat eri hahmojen todelliset motiivit.

Pelimaailman kronologiassa alkuperäinen Metal Gear Solid on itseasiassa vasta sarjan kahdeksas peli, ja 20 vuotta myöhemmin se kyllä näkyy.

Metal Gear Solid sisältää muusta sarjasta poiketen myös kaksi vaihtoehtoista loppua.

Ensimmäisessä lopussa Solid Snake pakenee Shadow Mosesilla kohtaamansa, häneen jokseenkin rakastuneen Meryl Silverburghin kanssa. Toisessa Meryl kuolee ja Snake pakenee Otaconin kanssa, josta muodostuu yksi sarjan päähenkilöistä. Kiinnostavaa kyllä, tämä jää todellakin sarjan ainoaksi peliksi, jossa on vaihtoehtoisia loppuja. Kymmenen vuotta myöhemmin Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots (2008) myös kanonisoi loppuratkaisun, jossa Meryl selviää hengissä. Toinen loppu jää vain sivujuonteeksi.

Boss-taisteluiden taidetta

Ensimmäinen peli esittelee myös suuret boss-taistelut, joista tulee yksi sarjan tunnusmerkeistä. Jo ensimmäisestä pelistä asti taistelut käydään pääasiassa mitä kirjavimmilla kyvyillä varustettuja eliittijoukkoja vastaan. Metal Gear Solidissa Snakea vastassa on FOXHOUND-yksikkö, johon kuuluvat esimerkiksi ylimaallinen ampuja Revolver Ocelot, sekä ESP:tä ja telekinesiaa käyttävä Psycho Mantis.

Kaikkien vihollisten peittoamiseen on omat taktiikkansa, ja monia yrityksiä vaativat taistelut ovat yksi pelin haastavimpia osia. Käytännössä kaikissa myöhemmissäkin MGS-peleissä nähdään vastaavia suuria boss-kamppailuja erikoiskykyisiä sotilaita vastaan.

Juuri Psycho Mantisia vastaan käytävä taistelu on yksi Metal Gear Solidin ikonisimmista kohtauksista. Tämä mieleenpainuva kamppailu, johon viitataan myöhemmissäkin peleissä, elokuvaslangin mukaan ”rikkoo neljännen seinän”. Pelaajat 90-luvun lopulla järkyttyivät, kun Psycho Mantis yhtäkkiä puhuttelikin suoraan heitä ja pystyi jopa ”liikuttamaan” PlayStationin värinäohjainta lattialla.

Psycho Mantis oli myös erittäin haastava peitota, ellei tottele pelissä annettua vihjettä siirtää peliohjain konsolin toiseen ohjainporttiin. Tällöin Snake ikään kuin käyttää eri puoliskoa aivoistaan, eikä Mantis pysty ennakoimaan hänen liikkeitään.

Mantis-taistelu onkin MGS-sarjan ensimmäisiä ”metapelillisiä” hetkiä, jolloin peliin viitataan itsetietoisesti pelinä. Myöhemmin tämä juonne muodostui osaksi sarjan filosofiaa, sillä Metal Gear Solid 2: Sons of Libertyssä (2001) sekä MGS 4:ssä verrataan suoraan sotaa videopeliin, esimerkiksi Snaken kritisoidessa sotilaiden kouluttamista virtuaalitodellisuustekniikalla MGS 2:ssa.

Jatko-osat ja nykyinen tilanne

Hideo Kojima sanoi aikanaan, että olisi tyytyväinen, jos Metal Gear Solid myisi miljoona kappaletta. Tämä tavoite ylittyi heittämällä, sillä MGS ylsi lopulta kuuden miljoonan myyntilukuihin, ja siitä tuli PS1:n seitsemänneksi myydyin peli.

Sarjan tulevaisuus oli siis turvattu, ja jatko-osia ilmestyi useita. Metal Gear Solid 2 siirsi sarjan PlayStation 2:lle ja mullisti pelimaailmaa niin tarinankerronnan kuin tekniikankin osalta. Metal Gear Solid 3 rakentui teknisesti edeltäjänsä varaan, mutta toi sarjaan koko joukon uusia mekaniikkoja ja entistä hiotumman tarinan. Ainakin omasta mielestäni se on yhä MGS-sarjan huippuhetki ja tarjoaa kaikista peleistä parhaan tasapainon tarinallisen ja pelillisen sisällön välillä.

Metal Gear Solid 4 toi sarjan eräänlaiseen päätepisteeseen vuonna 2008 lopettamalla viimein Solid Snaken tarinan. Vaikka peli oli jälleen uusi tekninen harppaus sarjan siirtyessä PS3:lle, sai se osakseen entistä enemmän myös kritiikkiä. MGS 4 on tarinallisesti niin raskas, että välivideot ohittamalla sen voi läpäistä helposti muutamassa tunnissa. Peli oli myös tukehtua omaan eeppisyyteensä ja nostalgianälkäänsä, tarina poukkoili ympäri maailmaa, ja monet hyvät ideat ja uudet mekaniikat jäivät melkein käyttämättä.

MGS-pelien pääsarja sai lisäksi Sonyn PSP-konsolilla kaksi lisäpeliä, Portable Opsin vuonna 2006 ja Peace Walkerin vuonna 2010, ja poiki muutaman spin off -pelinkin, mutta pitkään elettiin siinä uskossa, että sarjan päätarina oli nyt nähty. Vuonna 2012 paljastettiin kuitenkin, että Kojima oli tekemässä uutta Metal Gear Solid -peliä seuraavan sukupolven konsoleille ja täysin uudella Fox Engine -pelimoottorilla.

Lopputuloksena syntyi onnettoman lyhyt prologipeli Metal Gear Solid V: Gound Zeroes (2014), sekä varsinainen jatko-osa Metal Gear Solid V: The Phantom Pain (2015). Niiden kehitys kesti kuitenkin kauan, oli ilmeisen kallista ja päättyi jokseenkin kesken. Kuten kuka tahansa tarinallisesti sekavan The Phantom Painin läpi pelannut voi todeta, jää tarina auttamattoman kesken, ja sittemmin on myös paljastunut, että peliin oli todellakin suunnitteilla kokonainen ”kolmas näytös”, jossa tarina olisi viety kunnolla päätökseen.

MGS V:n ongelmat johtivat lopulta Kojima Productions -studion sulkemiseen ja Kojiman potkuihin Konamilta. Kaikki tämä tapahtui jo ennen MGS V:n julkaisua, mikä johti jopa Kojiman nimen poistamiseen markkinointimateriaalista. Sittemmin Kojima on perustanut studionsa uudelleen, ja hän kehittää tällä hetkellä kunnianhimoista Death Stranding -peliä.

Masentava tosiasia on se, että Metal Gear -sarjan tilanne näyttää todella huonolta. Talvella ilmestynyt, ilman Kojimaa kehitetty spin off -peli Metal Gear Survive ei tuntunut oikealta MGS-peliltä, eikä Konami näytä olevan varma, mitä sarjan kanssa pitäisi tehdä. Jää nähtäväksi, onko uusia pelejä tai uudelleenjulkaisuja koskaan luvassa.

Julkaisut ja alustat

Nykypelaajan on valitettavasti hieman hankala päästä kokemaan alkuperäistä Metal Gear Solidia, ja uusimmilla alustoilla se on täysin mahdotonta.

Metal Gear Solid ilmestyi aikanaan vain PlayStationille, ja vuotta myöhemmin se sai laajennetun Integral-version, jota Euroopassa korvasi lisälevynä myyty VR Missions -lisäosa. VR Missions oli Pleikkarilla hyvin harvinainen lisälevy, joka myytiin erikseen, mutta joka kerta pelin käynnistääkseen piti käyttää laitteessa MGS:n pääpelin levyke.

Vuonna 2000 MGS julkaistiin myös PC:lle, mutta valitettavasti digitaalisena latauksena saati nykyisille käyttöjärjestelmille päivitettynä pelin PC-versiota ei ole saatavilla.

Alkuperäisen PS1:n, PS2:n tai vanhan PC:n ohella Metal Gear Solid on pelattavissa vain PlayStation 3:lla, jolle sen voi ostaa digitaalisesti tai Metal Gear Solid: Legacy Collection -kokoelman mukana. PlayStation 4:lle peliä ei ole käännetty.

MGS 2:n ilmestyttyä alkuperäisestä pelistä tehtiin myös uusintaversio, Metal Gear Solid: Twin Snakes (2004), joka on pääasiassa uskollinen remake päivitetyillä grafiikoilla ja MGS 2:sta lainatuilla pelimekaniikoilla. Tämä peli valitettavasti julkaistiin vain Nintendon GameCube-konsolille, eikä sitä tähän päivään mennessä ole muille alustoille ilmestynyt.

Nykyiselle konsolisukupolvelle onkin pitkästä pelisarjasta tällä hetkellä tarjolla vain MGS V sekä Metal Gear Survive. Jopa HD Collection -kokoelma on saatavilla vain PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle.

Tilanne on kurja, sillä samaan aikaan kun monia klassikkopelejä pääsee pelaamaan kätevästi uusillakin alustoilla, on yksi legendaarisimmista valtaosin nykypelaajien käsien ulottumattomissa. Täytyy toivoa, että Konami näkee ennen pitkään valon ja julkaisee pelit uusille alustoille tavalla tai toisella.

Alta voit katsoa historiavideon, joka esittelee pelikuvaa ja inforuudun joka ikisestä Metal Gear -sarjan pelistä.