3DS-pelit testissä – mitä konsolin alkuvaiheen pelit tarjoavat?

20.04.2011 16:44 | Muropaketin toimitus

Historian saatossa kolmiulotteisuudesta on yritetty tehdä isoa juttua useampaankin kertaan, mutta koskaan se ei ole oikein ottanut tuulta. Näin on tapahtunut sekä elokuvien että pelien kanssa; Virtual Boy on Nintendon oma harha-askel 3D-pelaamisen maailmassa.

Nyt Nintendon kehitystiimi on todennut maailman olevan valmis uudelle 3D-pelilaitteelle. Uusi laite ei kuitenkaan ole mitään, ellei sillä ole sitä hyödyntäviä pelejä.

Domen testissä Augmented Reality Games, Nintendogs & Cats, Pilotwings Resort, PES 2011, Rayman 3D, Ridge Racer 3D, The Sims 3 ja Super Street Fighter 3D Edition.

Laajemman kuvagallerian testatuista peleistä löydät täältä: Nintendo 3DS -pelit testissä – kuvagalleria

 

Augmented Reality Games

Tekijä: Nintendo

Pelaajia: 1

Eric Hartin

Vaikkei 3DS:n kaveriksi ostaisikaan pelejä, voi itseään viihdyttää mukana tulevilla esimerkkipeleillä. 3DS:n mukana toimitetaan kasa kortteja, joiden kautta pääsee testailemaan, mitä Nintendo itse on visioinut laitteellensa.

Kieltämättä täytyy sanoa, että virtuaalitodellisuusdemot lupaavat hyvää. Eihän niistä haastetta löydy nimeksikään, mutta ne yhdistelevät ovelasti sekä 3DS:n kameroita, näyttöjen 3D-efektiä sekä kiihdytysantureita.

Hyvä esimerkki tällaisesta on räiskintäpeli, missä kortin sisältä ponnahtaa ammuskeltava lohikäärme. Pelaaja ei voi pysytellä paikoillaan, sillä lohikäärmeellä on heikkoja kohtia ympäri kehoa. Sen ympärillä joutuu siten liikkumaan, siis ihan oikeasti kiertelemään kortin ympärillä. Näin laitteen uusia jippoja hyödynnetään oikein olan takaa.

Toisessa tekniikkademossa otettiin kavereista tai itsestä kuvia , joita sitten räiskitään. Tähtääminen sujuu liikuttelemalla 3DS:ää ja pelin taustat kuvataan reaaliaikaisesti konsolin kameroilla. Hulvatonta pikkulystiä, etenkin satunnaisille pelureille.

Näistä riittää viihdettä jo joksikin aikaa, vaikkei pelejä siis ostakaan. Ne myös toimivat tällä hetkellä parhaimpina esimerkkeinä uuden laitteen potentiaalista.

 

 

Nintendogs & Cats

Tekijä: Nintendo

Pelaajia: 1

Eric Hartin

En ole eläinihmisiä, joten en varsinkaan näe virtuaalilemmikin pointtia. Jos kuitenkin näkisin, voisi Nintendogs & Catsin summata pitkälti näin: se on samaa tavaraa kuin edeltäväkin peli.

Ainoa iso uudistus on askelmittarin lisäys, mikä palkitsee virtuaalikoirien ja -kissojen kanssa matkustelun. Lemmikkisimulaattori jakelee palkintoja sen mukaan, mitä enemmän jaksaa liikkua otustensa kanssa.

Ovathan kissat ja koirat aiempia paljon söpömpiä ja kolmiulotteisempia eivätkä ne kuse tai kynsi sohvaa. En silti välttämättä ostaisi kokonaista uutta laitetta näiden takia.

 

Pilotwings Resort

Tekijä: Nintendo

Pelaajia: 1

Eric Hartin

Pilotwings oli 3DS:n julkaisupeleistä ehdottomasti se, joka sai harteilleen suurimmat ennakko-odotukset. Niitä ei aivan täytetty, mutta se ei estä uutta Pilotwingsiä olemasta hyvä peli.

Pilotwings Resort käyttää pelialueenaan Wii Sports Resortista tuttua Wuhun saarta. Saarella pelaajalla on käytössään kolmentyyppisiä lentohärveleitä, joilla tehdään erilaisia tehtäviä. Vaikka edellisissä Pilotwingseissä on päässyt sotimaankin, pysyttelee Resort rentouttavassa temppulentelyssä.

Pelin 3D-efekti oli testaamistani peleistä sekä maltillisin että hyödyllisin. Sitä ei aivan heti edes hiomaa, mutta laskeutumiset ja lentohärvelien sijannin määrittäminen avaruudessa on 3D:n avulla huomattavasti helpompaa. Esimerkillistä touhua.

Peli kuitenkin kärsii yleisestä julkaisupelien vaivasta: se on ohi aivan liian pian. Tehtäviä on nirkoisesti eikä vapaa lentelykään tarjoile moneksikaan tunniksi tutkittavaa. Se on ohi aivan liian pian. Tässä jos missä on peli, joka kipeästi kaipaa jatkoa.

 

 

PES 2011

Tekijä: Konami

Pelaajia: 1-2

Eric Hartin

3DS:n julkaisupelikimarasta PES2011 oli ehkä suurin yllätys. Se on nimittäin ihan kotikonsoliversioita muistuttava konsolipeli kaikkine kilkkeineen. 3D-ominaisuuksia käyttävänä pelinä se ei tosin ole kummoinen: hehkutettu pelaajan takaa kuvaava  näyttää hienolta, mutta tekee pelistä huomattavan paljon vaikeamman pelata kuin normaali sivustapäin kuvattu jalkapallo.

3D:n lisäksi 3DS:n versio uusimmasta PES-peli on taas enemmän kallellaan hidastempoisemman simupelin puolella kuin aiemmat sarjan pelit, mikä on sekin mukava yllätys pelihallipalloilujen jälkeen.

Kyseessä on siis erittäin mukava yllätys. Matsi kerrallaan uusin PES on erinomaista matkapelaamista.

 

Rayman 3D

Tekijä: Ubisoft

Pelaajia: 1

Jukka O. Kauppinen

Rayman oli aikoinaan vallan mainio tasoloikkasankari ja hänen seikkailuistaan ponnistaneet Raving Rabbidsit usein suorastaan riemastuttavan kaheleita kavereita. Mutta ikävä kyllä herran seikkailut eivät oikein maistu 3DS:llä.

Pelissä itsessään ei ole sinänsä hirveästi vikaa. Se on ihan kiva perustasoloikkaseikkailu, jossa matkaillaan kentällä, kerätään roinaa ja hypitään. Sama tuttu peruskaava, joka on nähty jo tuhansissa 3D-tasoloikissa. Mutta. Onhan se samalla jo vähän ideaköyhä, saati kertaalleen nähty. Rayman 3D kun on sama peli, joka nähtiin jo kuusi vuotta sitten tavallisella DS:llä.

Kyllä. Tämä on uudelleenjulkaisu, vaikka sitä ei missään ole kerrottukaan. Onneksi sentään alkuperäistä paljon kauniimpi uudelleenjulkaisu. Kolmiulotteisuus näyttää välillä hyvältä, mutta ei siitä ole käytännön pelillistä hyötyä kuin muutamassa kohdassa, kun Rayman liitää ilmojen halki.

Ikä tuntuu pelissä muutenkin muun muassa turhan kömpelöiden kamerakulmien muodossa. Ne turhauttivat pientä pelaajaa monta kertaa, kun kameran kääntelyyn täytyi erikseen pysähtyä, sen sijaan että peli olisi soljunut nautinnollisesti eteenpäin.

Tasoloikkaseikkailuna Rayman 3D on silti kiva peli. Vaikka en laittaisi sitä 3DS-pelien pakkohankintalistalle, niin genrestä tykkääville ja alkuperäistä DS-peliä pelaamattomille luvassa on viihdyttävä, joskin paikoittain turhauttava seikkailu.

 

Ridge Racer 3D

Tekijä: Namco Bandai

Pelaajia: 1, 2-4 lähiyhteydellä

Juho Anttila

Käsikonsoli kaipaa kipeästi kevyttä ja viihdyttävää pelattavaa. Kolmiulotteisuus puolestaan esiintyy edukseen, jos pelissä riittää vauhtia ja näyttävyyttä. Legendaarisen Ridge Racerin 3D-versiolta sopii siis odottaa paljon.

Puhdasoppisen arcaderallin kohdalla ei tarvitse juuri realismista puhua. Autoissa on sentään vaihteet, automaattiset tai käsikäyttöiset, mutta muuten pelillä ei ole juuri yhtäläisyyksiä oikean ajamisen kanssa. Eikä sitä kaivatakaan, nyt on tarkoitus ajaa lujaa näyttävissä maisemissa.

Tarjolla on useampikin erilainen ohjaustapa, mutta perusteet ovat kaikissa samat. Autoa ohjataan tatilla, kaasua ja nitron käyttöä säännöstellään napeilla. Onhan autoissa jarrutkin, mutta niihin ei yleensä tarvitse juuri koskea. Kaarteet nuollaan hallitussa sivuluisussa ja suorilla käytetään turboa, jos nitroja on ehtinyt kertyä mittariin tarpeeksi. Ajotuntuma on pienen totuttelun jälkeen mainio, vaikka isojen konsoleiden padille ei ihan pärjätäkään.

Varsinainen urapeli koostuu useista tasaisesti vaikenevista turnauksista. Kisojen välillä pääsee ostamaan uusia autoja ja virittelemään kevyesti vanhoja. Säätövara ei ole hirmuinen, mutta pelityylistään riippuen löytyy sentään hieman valinnan varaa. Tämän lisäksi kilpaa pääsee ajamaan myös räätälöidyissä turnauksissa tai vaikkapa kelloa vastaan.

Se tärkein uutuus, kolmiulotteisuus, toimii hienosti ja sopii pelityyliin kuin nyrkki silmään. Syvyysvaikutelma saa ruudun näyttämään kokoaan suuremmalla ja auttaa myös hahmottamaan etäisyyksiä. Eron huomaa konkreettisesti, kun kokeilee peliä ilman 3D-efektiä. Uutuudenviehätystä tai ei, autopelit hyötyvät kolmannesta ulottuvuudesta selvästi.

Grafiikan yksityiskohtaisuudesta ja lievästä palikkamaisuudesta voi välillä valittaa, mutta vauhti ja suurimman osan aikaa sulavana pysyvä ruudunpäivitys paikkaavat pienet puutteet. Uusintojakin on mukava katsella, joskin extremehenkisen aggressiivinen musiikki käy välillä hermoille. Kisan aikana kuultava jatkuvasti äänessä oleva selostajakin on luvalla sanoen koettu jo muutaman kierroksen jälkeen.

Ridge Raceriltä on turha odottaa kovin syvällistä pelikokemusta. Minkä peli lupaa, se sen sijaan myös tekee. Vauhdikas ja näyttävä autopeli ansaitsee maineikkaan nimensä ja hyödyntää myös 3DS:n teknologiaa onnistuneesti. Kevyen kaahailun ystävät tuskin pettyvät.

 

The Sims 3

Tekijä: Exient / The Sims Studio / EA

Pelaajia: 1

Juho Anttila

Sims on niitä ilmiöitä, jotka saavat hardcorepelaajat itkemään verta. Pelillisesti monen mielestä kyseenalaiset nukkekodit keräävät versio versiolta huiman suosion, jota lypsetään myös keskimäärin köyhillä lisälevyillä.

Käsikonsolit tuntuvat ajatuksen tasolla mitä parhaimmalta alustalta Sims-tyyliselle puuhastelulle. Nintendon DS -konsolille suunnattu versio julkaistiin jo, ja nyt markkinoille työnnetään 3DS-uutuuskonsolilla toimiva aidosti kolmiulotteinen Sims.

3DS-konsolin näkemys pikkuihmisistä on käytännössä sama peli kuin mestari Lehtiniemen jo aiemmin tänä vuonna arvostelema DS-käännös. Teron arvostelu löytyy täältä: https://muropaketti.com/pelit/arvostelut/sims-3-ds

Pikkuihmisten ohjaaminen on siis yhä riisuttu versio tietokoneilla nähdystä aidosta The Sims 3:sta. Ominaisuuksia on karsittu niin nuoremman kohderyhmän kuin myös konsolin teknisten rajoitusten vuoksi. Jäljelle on kuitenkin jäänyt tarpeeksi tekemistä, jotta taskupeli jaksaa viihdyttää taskubiljardia pidempään.

Nörttien nukkekoti

The Simsin ihmiskuva on oikeastaan lähempänä kliseistä kuvaa tyypillisestä peliharrastajasta kuin uskaltaisimme edes myöntää. Uusavuttomat ihmisrauniot eivät osaa pahimmillaan laittaa edes ruokaa itselleen, ellei äitee kerro, että nyt olisi ruoka-aika. Roskien siivoaminen ilman eri käskyä on aivan utopistinen vaatimus ja jos murtovaras vie mukanaan vessanpöntön, ressukat virtsaavat housuihinsa pidäteltyään hätäänsä ensin epätoivoisesti tuntitolkulla.

Virtuaali-idioottien kädestä pitämisen luulisi olevan ahdistavaa puuhaa, mutta niin vain Simsitkin vievät pelaajan mukanaan. Ehkäpä nouseminen avuttomuuksien yläpuolelle antaa meille tunteen siitä, että oma elämämme on sentään konsoli-ihmisten vastaavaa paremmin hallussa. Lisäksi pelin ongelmat on tosielämän vastaavia helpompi ratkaista. Kunpa omakin elämämme olisi yhtä helppoa.

Kolmiulotteisen konsolin julkaisupeliksi Sims 3 edustaa suhteellisen köyhää kattausta. Peli on sama kuin ennenkin, puutteineen ja vahvuuksineen. Käytännössä lähes ainoa ero edelliseen on kolmiulotteisen efektin käyttö ylemmällä ruudulla.

Tästäkään ei edes yritetä ottaa irti minkäänlaisia pelillisiä uutuuksia. Kolmiulotteinen näkymä pikkuihmisen ympäristöstä on nyt aidosti kolmiulotteinen, eikä edes järin komea sellainen. Efekti toki toimii uutuudenviehätyksen voimalla ja uutuuskonsolin omistajille kyse on tietenkin kannettavan Simsin parhaasta versiosta. Taskuversion jo ennestään omistaville kolmiulotteisuus ei kuitenkaan tuo mitään uutta.

Kolmiulotteisuuden lisäksi peliin on lisätty myös eräänlaisia karma-voimia. Jos pelaaja on ansainnut tarpeeksi karmaa, voi hän laukaista konsolia ravistamalla tai mikrofoniin puhaltamalla erilaisia erikoistapahtumia. Turhaa ominaisuutta jaksaa kokeilla kerran pari, sen jälkeen se unohtuu.

StreetPass-toiminnallisuuden hyödyntäminen on parempi idea. Oman lemmikki-ihmisensä jakaminen kavereiden kanssa on mukava ominaisuus, kuten myös mahdollisuus saada ystävien Sims-hahmot vierailulle omaan kaupunkiinsa. Hahmoa luodessa voi myös hyödyntää konsolin kameraa, joskin lopputuloksen yhdennäköisyys valokuvan kanssa on parhaimmillaankin kyseenalainen.

The Sims 3 edustaa joka tapauksessa sellaista mukavaa ja aivotonta puuhastelua, jonka parissa Nintendoaan naputtelee mielellään. Ne ominaisuudet, jotka ovat pelisarjasta tehneet järjettömän suositun ovat yhä läsnä. Lapsiperheen päänä joutuu kuitenkin harmittelemaan tallennuspaikkojen vähäistä määrää. Pelikortilla voi asua kerralla vain yksi virtuaali-ihminen. Tämä on aivan liian vähän perhepeliltä, joka viihdyttäisi varmasti myös vaimoa ja lapsia.

 

 

Super Street Fighter 3D Edition

Tekijä: Capcom

Pelaajia: 1-2

Eric Hartin

On suorastaan yllättävää, ettei Street Fighter 4:ää ole nähty lainkaan Wiillä, sillä se löytyy melkeinpä jokaiselta sukupolven muulta alustalta. Heti ensialkuun Capcom tarjoilee Super-lisänimikkeellä varustettua versiota vanhasta tutusta.

Päällisin puolin ainoa asia, mitä pelistä on karsittu, on lähinnä graafiselta puolelta. 3DS:n tehot eivät aivan riitä kotikonsoleiden graafiseen loistoon, mutta toisaalta ulkoasu on saatu pysymään riittävän uskollisena isoveljilleen. Ainoa, mikä häiritsee, on taustojen vaihtuminen staattisiksi laatikoiksi aktiivisten toimintapaikkojen sijaan.

Valitettavasti peli ei oikein sovi 3DS:lle. Nappiasetelma suorastaan vaatii kosketusnäytöltä tarjottavia helpotuksia, jotka taas rikkovat peliä monilla eri tavoilla. Siinä missä kotikonsoleilla suoritettavilla asioilla oli fyysiset rajat, 3DS-versiossa pystyy tekemään asioita, mitä pelissä ei ole tarkoitettukaan tehtävän. Kun esimerkiksi 720 asteen pyörähdyksen voi suorittaa nappia painamalla, voi liikkeen ujuttaa paikkoihin, johon sitä ei kukaan kuvitellutkaan voitavan laittaa.

Nettikoodi on todennäköisesti sama kuin muissakin versioissa, sillä moninpeluu sujuu juuri niin hyvin kuin voisi olettaakin: Euroopassa homma skulaa kuin junan vessa, ulkopuolella voi odottaa aikamoista köhimistä.

Plussaa tulee omaperäisestä 3D-moodista, jossa peli muuttuu olan takaa kuvatuksi tappeluksi. Se vaatii hieman totuttelua, mutta tämä on jotain, mitä vain 3DS voi tällä hetkellä tarjota.

En siltikään suosittelisi juuri 3DS:n versiota Super Street Fighterista, mikäli kotoa löytyy konsoli, jolla kotiversiota voi pelata. 3DS-versiota pelatessa nimittäin mieli palaa lähinnä isomman konsoliversion pariin.

 

Mitä jäi käteen?

3DS:n julkaisupelit olivat pääsääntöisesti hyviä. Valitettavasti niistä suurin osa oli jo nähtyä ja 3DS:lle suoraan käännettyä tavaraa, jotka eivät oikein vielä hyödynnä murto-osaakaan uudesta tekniikasta. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että pelit eivät sorru pilaamaan pelejä ominaisuuksien huonolla käytöllä.

Selvää kuitenkin on, että potentiaalia on huomattavasti enemmän, mistä laitteen sisäänrakennetut sovelluksetkin todistavat. Kannattaa ehkä silti odottaa hieman, että kehittäjätkin pääsevät jyvälle ja keksivät mitä kaikkea 3DS:llä oikeastaan voikaan tehdä.

Laajemman kuvagallerian testatuista peleistä löydät täältä: Nintendo 3DS -pelit testissä – kuvagalleria

Eric Hartin

 

Lisää aiheesta

Nintendo 3DS – Dome testasi uutuuskonsolin

Nintendon uusi 3DS-taskukonsoli ilmestyy kauppojen hyllyille jo ylihuomenna, 25.3. Domen testaajat räpläilivät kolmiulotteista taskukonsolia reilun puolentoista viikon ajan, minkä lisäksi konsolilla oli suoritettu pienempiä koeajoja jo aikaisemminkin.

Nintendo 3DS – jättitestissä 3DS:n julkaisupelit

Millaisia 3DS:n pelit ovat? Onko kolmiulotteisuus peleissä totta vai tuubaa? Lue Domen testi yli 20 3DS-pelistä ja tiedät mitä odottaa!

Lue myös

iOS-pelit testissä 1: Algebra Touch, Battleheart, Dungeon Raid, Enviro-Bear 2000 ja Keg Bearer

iPad 2 pelimiehen perspektiivistä

SOCOM: Special Forces – erityisesti moninpelaajille

Warhammer 40k: Space Marine – ensitestissä äijämäisin peli, ikinä?

World of Tanks – haastattelussa tankkimorpin tekijät (osat 1-9)

World of Tanks -panssarisotapelin tekijät Panssarimuseolla

 

Parhaalta peliltä vaikutti...

Katso tilanne vastaamatta

Keskustelu

Olen britteihin muuttamassa en tiiä pitäiskö ostaa tällänen kaveriksi sinne… Jatkossa varmasti pelit paranevat huimasti =)

”Sitä ei aivan heti edes hiomaa”

pilotwing resortissa, typo kenties? :)

Kiitoksia hyvästä testistä! Ghost Reconia vähän odottelin myöskin.

Muropaketin uusimmat