Alone in the Dark – kauhupelien esi-isä tekee paluutaan

Kun puhutaan kauhupeleistä, monelle tämän päivän pelaajalle mieleen tulevat automaattisesti Silent Hillin ja Resident Evilin kaltaiset pelisarjat. Nämä pelit eivät kuitenkaan syntyneet tyhjästä, vaan ne ovat paljon velkaa eräälle tietylle pelisarjalle. Selviytymiskauhupelien kantaisä on Alone in the Dark -sarja, joka muovasi koko kauhupelien genren pohjan.

Sarjan viidennen osan, Near Death Experiencen, kunniaksi tarjoamme nyt lyhyen katsauksen sarjan ja sen luoman lajityypin historiaan. Sitten on vuorossa uuteen Alone in the Darkiin tutustuminen.

Ensimmäistä kertaa pimeässä

1992. Pc DOS, 3DO

Vuonna 1992 ilmestynyt, ranskalaisen Infogramesin tekemä Alone in the Dark oli jo ilmestyessään merkittävä tapaus. Peli seurasi sarjan myöhemmissäkin osissa päähenkilön roolissa jatkaneen yksityisetsivä Edward Carnbyn tai Emily Hartwoodin matkaa outoon, hylättyyn kartanoon. Peli alkaa talon ullakolta, jossa hommat alkavat mennä pahasti pieleen. Ikkunan läpi hyppää hirvittävä demonikoira, ja samaan aikaan ullakolle alkaa tunkeutua zombeja. Talon ulko-oven takana odottaa jättimäinen hirviö, eikä talon tilalle löydy mitään järkevää selitystä.

Alone in the Dark oli tunnelmaltaan ensiluokkainen peli. Rajalliset ammukset ja hajoavat lähitaisteluaseet pitivät taisteluhalut minimissään, eivätkä kaikki vastaantulevat hirvitykset olleet tapettavissa normaalein keinoin, jos ollenkaan. Uutta oli myös ympäristön käyttäminen hyödyksi, esimerkiksi ovesta tai ikkunoista rynnivien hirviöiden estäminen kaappeja työntämällä.

Elokuvamaiset, tilanteen mukaan vaihtuvat kuvakulmat ja yllättävissä paikoissa kimppuun hyökkäävät hirviöt säikyttivät jopa allekirjoittanutta, tuolloin kymmenvuotiasta väkivaltaviihteen turruttamaa pojankoltiaista.

Koko kakun kruunasivat aikalaisekseen loistava polygonigrafiikka sekä useat viittaukset H. P. Lovecraftin luoman Cthulhu-mytologiaan ja siihen perustuvat pahikset. Kartano oli pullollaan hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä kirjoja, jotka johdattelivat salaperäiseen ja äärimmäisen pahuuden hallitsemaan maailmaan.

Hornan kattilassa porisee

1994. Pc DOS, 3DO, PlayStation, Saturn

Sarjan suuren suosion ansiosta jatko-osa oli luonnollisesti väistämätön, ja Edward Carnbyn seikkailuja päästiin jatkamaan jo vuonna 1994. Toisessa osassa herramiesetsivämme lähti New Yorkin Hell’s Kitchenissä sijaitsevaan kartanoon tutkimaan erään tytön mystistä katoamista hyvän ystävänsä pyynnöstä.

Helvetti kirjaimellisesti ryöstäytyy valloilleen jo alkumetreillä, kun ystävää ei sovitusti löydy kartanon liepeiltä ja Carnby saa kimppuunsa lauman vahvasti aseistettuja, mafiosohenkisiä kavereita. Uusi mysteeri odotti ratkaisijaansa: kuka tuo tyttö on, missä hän on ja mitä ihmettä häntä kartanossa piilottelevat hämärämiehet oikein puuhailevat?

Graafisesti lähellä sarjan ensimmäistä osaa ollut toinen osa esitteli pelille kaksi puolta: Carnbynä pelatuissa osioissa etsivämme oli entistäkin raskaammin aseistettu Thompsoneineen ja muine tuliaseineen, mikä tarjosi uusia, usein väkivaltaisia lähestymismalleja tilanteisiin.

Toiminnallisempien osuuksien vastapainona pelaaja joutui välillä ohjaamaan myös kidnapattua tyttöstä, jolla pakoilu ja ongelmanratkaisu korostuivat entisestään. Cthulhu-teema oli tällä kertaa hylätty, ja tilalle otettu outo voodoo- ja Lentävä hollantilainen -aiheista ammentava tarina. Sarjan kakkososa oli myös ensimmäinen, joka kääntyi konsoleille. Laadullisesti PlayStation-käännös oli kuitenkin melko heikkotasoinen.

Autiokylän väki

1995. Pc DOS, Windows 3.x

Vanhan AITD-porukan viimeiseksi vedoksi jäänyt, vuonna 1995 ilmestynyt sarjan kolmas osa vei Edwardin tutkimaan autiokylässä kuvausreissulla olleen filmiryhmän katoamista.

Filmiryhmä ei suinkaan ole kadonnut budjettirahojen kanssa Karibialle, vaan yllättävästi Carnby joutuu jälleen painiskelemaan yliluonnollisten voimien kanssa.

Autiomaateemaan sopivasti tällä kertaa ammennetaan erityisesti intiaaneilta.

Vaikka sarjan kolmas osa toikin mukanaan merkittäviä uudistuksia, kuten vivahteikkaamman juonen, kekseliäämpiä ongelmia, kauan kaivatun karttajärjestelmän ja valittavan vaikeustason, ei edistystä enää ollut tapahtunut aivan tarpeeksi.

Esimerkiksi graafisesti peli ei pysynyt aivan kehityksen mukana, mutta tästäkin huolimatta kolmatta osaa pidetään yleisesti sarjan toiseksi parhaimpana, heti ensimmäisen osan jälkeen.

Uusi painajainen

2001. Pc, Dreamcast, Game Boy Color, PlayStation, PlayStation 2

Tämän jälkeen uutta Alone in the Dark -peliä saatiinkin odottaa tovi.

Spiral House -nimisen porukan työstämää peliä tehtiin pitkään, hartaasti ja kohtuullisen kovalla hypellä, mutta vuonna 2001 ilmestynyt lopputulos oli lähinnä keskinkertainen esitys. Ensimmäistä kertaa ensisijaisesti konsolipeliksi tarkoitettu Alone in the Dark: The New Nightmare sisälsi monia lupaavia elementtejä. Hirviöllisesti siirryttiin lähemmäs ensimmäisen osan teemoja, joskin Cthulhu-mörköjen sijasta vastassa oli lähes H. R. Giger -tyylisiä biohirvityksiä.

Carnbyn tie vei pahaenteisesti nimetylle Shadow Islandille seuranaan nuori ja innokas arkeologi Aline Cedrac. Alinen ja Carnbyn tiet eroavat kuitenkin jo pelin alkumetreillä, ja pelaajalle tarjoutuu mahdollisuus kokea tarina kahdesta eri näkökulmasta: herrasmieskuteensa hylänneen ja palkkamurhaajalookin omaksuneen Carnbyn näkökulmasta tarina on huomattavasti toiminnallisempi, kun taas heiveröisen Alice-tytön tarinassa hoksottimien käyttö on pääosassa.

Lupaavasta alkuasetelmasta huolimatta The New Nightmare ei vakuuttanut sarjan ystäviä. Viittauksia sarjan aikaisempiin peleihin ei juuri ollut, ja Carnbyn muutos elegantista herrasmiehestä Matrix-takkiin verhoutuvaksi muskelimasaksi nähtiin lähinnä negatiivisena asiana. Pääasiallisesti pelin ongelmana olivat kuitenkin lukuisat bugit, graafiset virheet ja kömpelö tavaravalikko. Volyymiltään peli oli kuitenkin sarjan vaikuttavin, sillä PlayStationeiden ja pc:n lisäksi peli sai versiot esimerkiksi Dreamcastille ja GameBoy Colorille.

Erään aikakauden loppu

Edellisen Alone in the Darkin ilmestymisestä on kulunut viisi vuotta. Tänä aikana selviytymiskauhu on lajityyppinä henkilöitynyt ennen kaikkea Silent Hill -sarjaan ja hieman toiminnallisempiin Resident Evileihin.

Samaan aikaan kaikessa hiljaisuudessa on kuitenkin valmistumassa uusi, tällä hetkellä Near Death Experience -lisänimellä kulkeva Alone in the Dark -peli.

Peliä työstää lähinnä mainioista autopeleistä tutuksi tullut Eden Studios, mikä luonnollisesti herättää jo omat epäilyksensä: minkälaisia kannuksia auto- ja sarjakuvapeleillä saadaan maineikkaan kauhupelisarjan jatkamiseen?

Tämä selviää artikkelin toisessa osassa…

Joka on nyt julkaistu:

Alone in the Dark: Near Death Experience – Edward Carnbyn pitkä matka pimeyteen

Mikä on AITD-sarjan suosikkisi?