Alone in the Dark: Near Death Experience – Edward Carnbyn pitkä matka pimeyteen

14.09.2006 15:29 Muropaketin toimitus

Miksi uuden Alone in the Darkin pahiksina ei enää ole Cthulhu-hirviöitä? Mihin on kadonnut versionumero sarjan viidennen osan nimestä? Miten sarja voi olla lajityypin kantaisä, kun viimeisimpänä ilmestynyt Alone in the Dark 4: The New Nightmare oli lähinnä keskinkertainen?

Vierailimme Eden Studiosilla tutustumassa uuteen Alone in the Darkiin ja sen tekijöihin. Tuottaja Noul Polloni vastasi meitä askarruttaneisiin kysymyksiin pääosin mielellään. Aivan kaikkea hän ei voinut paljastaa, mutta tärkeintä on ehkä se, että lajityypin suhteen kokemattomalta tiimiltä ei puutu ainakaan innokkuutta.

Uuden Alone in the Darkin myötä tekijätiimi haluaa Pollonin mukaan irrottautua alkuperäisen sarjan luomasta kehityksestä. Tästä johtuen sarjan viidennen osan perästä ei löydy versionumeroa. Pollonin mukaan sarjan ainoa oikeasti hyvä osa on ensimmäinen, ja vanhoista osista se on myös ollut tiimin ensisijainen innoittaja. Pelin ylimmiksi ystäviksi heistä tunnustautuu jokainen.

Ennen kuin jatkat lukemista, olethan lukenut myös artikkelimme Alone in the Dark – kauhupelien esi-isä tekee paluutaan, jossa käydään läpi ensimmäiset neljä AITD-peliä?

Ensimmäinen kausi?

Uusin Alone in the Dark ei luonnollisestikaan olisi mitään ilman sarjan luottopäähenkilöä Edward Carnbya. Tarinasta itsestään Polloni ei paljasta liikoja, mutta alkuasetelmassa Carnby löytää itsensä nykyajan New Yorkista, tarkemmin sanottuna suurkaupungin keskustaa hallitsevasta massiivisesta Central Parkista. Puisto ja sen ympäristö kaikilla tasoilla tulevat Pollonin mukaan olemaan pelin päänäyttämö.

Vaikka tarinasta ei juuri saatukaan tietoja, itse tarinan kerronnasta Polloni sen sijaan puhui enemmän kuin mielellään. Peli jaksotetaan tv-sarjojen tapaan, eli se koostuu useista noin 45 minuutin jaksoista. Tarinankerronnallisesti elementtejä on ammennettu Lostin ja 24:n kaltaisista menestyssarjoista, mutta miten? Sitä ei vielä haluttu kertoa. Edenin suunnitelmissa on kuitenkin tehdä lisää Alone in the Dark -pelejä, ja visiona on rajata jokainen peli yhden kauden mittaiseksi.

Sarjan ensimmäisestä osasta ammentaminen ei valitettavasti tarkoita Cthulhu-teemojen palaamista. Pollonin mukaan Cthulhu on kauhuteemana enemmän 1900-luvun alun juttuja, ja nykyaikaan siirrettyyn peliin haluttiin hieman erilaisia kauhuteemoja. Nähdyn perusteella möröt jatkavat nelososasta tutulla, Giger-tyylisellä biohirvityslinjalla. Pollonin mukaan elementtejä on kuitenkin ammennettu useista eri lähteistä, ja mukana oli ainakin Poltergeist-tyylisiä lentäviä esineitä.

Mukana on myös aikaisempaa enemmän henkilöhahmoja, mikä on merkittävä poikkeus sarjan aikaisempaan meininkiin. Neljässä ensimmäisessä osassa vastaantulevat elävät oliot olivat lähes poikkeuksetta vihamielisiä tai hyvin pian kuolleita. Near Death Experiencessä tarinan merkitystä on korostettu, ja tämä tuo mukanaan useita henkilöhahmoja, joista osa myös taistelee Edwardin rinnalla.

Valon ja pimeyden tanssia

Uuden Alone in the Darkin myötä Eden haluaa viedä sarjaa myös hieman toiminnallisempaan suuntaan. Perusteluksi Polloni vertailee Silent Hill- ja Resident Evil -sarjojen uusimpien pelien myyntilukuja. Lukujen perusteella toiminnallisemmalle otteelle on huomattavasti enemmän tilausta, joskin samalla Polloni haluaa ehdottomasti painottaa, ettei tekeillä olevan pelin esikuva tai malli missään tapauksessa ole Resident Evil 4.

Graafisesti Near Death Experience on varsin lupaava. Vaikka Carnbyn selkeästi Jack Bauerilta lainattu vaateparsi ja maneerit hieman häiritsevätkin, peli näyttää todella hyvältä. Eri kohdissa ja tasoilla olevat valonlähteet valaisevat voimakkuutensa mukaan vain tiettyjä kohtia hahmoista, ja erityisesti hirviöt ovat todella vaikuttavan näköisiä. Näytettävää materiaalia olisi vain toivonut huomattavasti enemmän.

Ympäristöt ovat myös näyttäviä. Öinen Central Park on synkkä, uhkaava ja muutenkin kaikin puolin epämiellyttävä. Mahdollisimman tarkan puiston mallintamiseksi Polloni tiimeineen kävi varta vasten New Yorkissa kuvaamassa puistoa yöaikaan. Tunnelmaa luo myös kuullun perusteella lupaava musiikki, joka nojaa pääosin bulgarialaisen kirkkokuoron esitykseen. Musiikki kuitenkin muuttuu tapahtumien mukana, esimerkiksi vihollisen lähestyminen lisää taustalla pyörivään kappaleeseen uusia elementtejä.

Ympäristö voi tuhoutua, ja tästä konkreettisena esimerkkinä meille näytettiin kohtaus, jossa Carnbyn on paettava romahtamaisillaan olevasta kerrostalosta. Matkan alkuvaiheessa Carnby joutuu väistelemään ympäriinsä lenteleviä vaaseja ja kukkaruukkuja, mutta varomaton tutkija voi saada tuhoutuvassa rakennuksessa niskaansa esimerkiksi kylpyhuoneen. Sitä, kuinka paljon tuhoutumiseen vaikuttavat ennalta käsikirjoitetut tapahtumat, ei vielä valitettavasti voi sanoa. Joka tapauksessa maassa lojuvat esineet voi hyvin pitkälle valjastaa omaan käyttöönsä esimerkiksi aseina tai muina apuvälineinä.

Pääosin uudistukset vaikuttivat hyvältä, ainakin paperilla. Suhteellisesta kokemattomuudestaan huolimatta tiimi on selkeästi Alone in the Darkinsa pelannut. Kunhan peli pikkuhiljaa valmistuu, selviää varmasti, onko lopputulos ylväs jatko, uuden aikakauden alku vai jotain ihan muuta. Palaamme tällöin asiaan.

Peli julkaistaan näillä näkymin joskus ensi vuoden puolella.

 

Tekijä: Eden Studios

Julkaisija: Atari

Testattu: Xbox 360

Tulossa: Xbox 360, PlayStation 3, pc. 2007.

Pelin kotisivu: http://www.atari.com/aloneinthedark/