Assassin’s Creed IV: Black Flag – iso ei Disneyn kiiltokuvapiraateille [osa 1]

Assassin’s Creed IV: Black Flag on iso ja odotettu käännekohta koko AC-pelisarjalle. Se luo meille yhä kuvaa menneestä maailmasta, mutta rakentaa pelin ytimen aivan uudenlaisen pelikokemuksen ympärille. Luvassa on nimittäin avoimen maailman seikkailuja ja merellisiä purjehduskokemuksia. Päähenkilöitäkin on kaksi. Nimittäin Edward Kenwayja hänen laivansa, Jackdaw.

Samalla Black Flag on erilainen tarina. Se on yhä kertomus assassiinien ja temppeliritarien välisestä kamppailusta. Se on myös laajalti todelliseen historiaan pohjautuva kertomus Karibianmeren merirosvoista ja siitä, kuinka nämä rakensivat ensimmäistä nykyaikaista demokratiaa paratiisin sydämessä, kauan ennen Yhdysvaltain itsenäisyyssotaa.

Merirosvot ovat toki hieno aihe peleille. He ovat aina olleet. Nykypäivän kuva piraateista on kuitenkin kovin romantisoitu, jopa yliviihteellinen. Kiitti vain Disney, Johnny Depp, Jack Sparrow ja Karibian piraatit ylipäätään. Hömppäviihteen kuva merirosvoista perustuu muutamaan urbaanilegendaan ja valikoituun myyttiin, eikä pääse aiheen tutkielmassa pintaa syvemmälle. Tai tarkemmin katsoen ei onnistu edes kurkistamaan pinnan alle. Kunhan vain hömpistellään.

Ei muinainenkaan viihde tässä erityisen hyvin vertaudu. Error Flynn oli aikoinaan Hollywoodin suurin miekkasankari. Herran hurmaava hymy, akrobaattinen asenne ja lukuisat aikansa suurimpiin hitteihin lukeutuneet merielokuvat olivat ehkä vähän realistisempia, mutta eipä niissäkään juuri aihetta analysoitu. Kunhan saatiin upeiden laivojen kansille porukkaa miekkailemaan ja sankarillemme mahtavia tilaisuuksia kiitää laivalta toiselle köyden varassa.

Errol Flynn: Captain Blood

Toisaalta piraatteja kuvataan myös merten hirviöinä, joiden jäljiltä valtameret olivat turvattomia matkata. Täydellisen lainsuojattomat pedot ja murhaajat teurastivat merenkävijöitä sumeilematta ja levittivät kauhua rannalta rannalle.

Ei tuokaan totuudenmukainen kuvaus ole. Eikä totuus ole oikeastaan edes noiden välissä, vaan jossain ihan muualla. Ja meidän iloksemme Black Flag hakee innoituksensa tuolta muualta. Todellisten merirosvojen elämästä. Todellisista tapahtumista ja hahmoista.

Onko totuus edes tuolla ulkona?

Merirosvojen todellinen historia on kuitenkin vaikea aihe, sillä historiankirjoitus on heidän osaltaan suurelta osin hämärän peitossa. Aivan. Vaikka piraateista on tehty kirjoja, elokuvia, sarjakuvia ja vaikka mitä tuhottomassa määrin, hyvin harva teos pohjautuu todelliseen, tieteelliseen historiankirjoitukseen. Merirosvojen todellista historiaa kun on dokumentoitu hämmästyttävän vähän. Suuri osa kirjallisesta, dokumentoidusta lähdeaineistosta on oikeudenkäyntiasiakirjoja, lehtien otsikoita ja skandaalinkäryisiä, aikansa Seiskojen juoruja ja keksittyjä tarinoita, joilla pyrittiin vain myymään mahdollisimman paljon lehtiä.

Lisäksi suurin osa aikalaistiedosta pohjautuu vihollisten, järjestysvallan, tarinoihin. Heidän kannaltaan oli luonnollisesti edullisinta esittää nämä kauheina raakalaisina.

Edward Thatch (tai Teach) oli merirosvokapteeni Mustaparta, joka hyödynsi taitavasti psykologiaa. Hän onnistui usein pelottemaan kohteensa niin, että nämä antautuivat ilman taistelua. Mustaparta myös kohteli vankejaan hyvin, eikä vuodattanut koskaan tarpeettomasti verta.

Niinpä Black Flagin tekijöillä oli monia haasteita, kun he päätyivät luomaan merirosvopeliä. Koska Assassin’s Creedien perusidea on sekoittaa omia tarinoita ja näkökulmia todelliseen, huolellisesti tutkittuun historiaan, niin miten toimimme kun todellista historiaa on käytettävissä paljon vähemmän, kuin äkkinäinen luulisi?

Silloin tietenkin tutkitaan itse niin hyvin kuin mahdollista ja hyödynnetään parasta mahdollista lähdekirjallisuutta. Lisäksi turvaudutaan ihmisiin, jotka ovat käyttäneet merkittävän osan elämästään aiheeseen perehtymiseen. Kuten esimerkiksi tutkija Colin Woodardiin, jonka teos The Republic of the Pirates oli Ubisoftin pelitiimille kuin raamattu. Woodard teoksineen tarjoaa todellisesta piraattien historiasta harvinaislaatuisen tutkittua ja monelta kannalta pureskeltua tietoa, jonka avulla Black Flagissä todellisuus on todellakin tarua ihmeellisempää. Se mitä piraateista, heidän persoonistaan ja elämästään on saatu tutkittua, on todella hämmentävää ja värikästä.

Lopputulos onkin jo näillä näkymin vakuuttava. Perusteellisen historiatutkimuksen ja viilatun käsikirjoitustyön jälki näkyy siinä, että nämä Karibian piraatit eivät ole Disney-paperinukkeja, vaan heidän ympärillään luodaan laajempi, uskottavampi ja monimuotoisempi kuva aiheesta kuin missään populaarikulttuuriteoksessa koskaan aikaisemmin.

Samalla Black Flag on tarina nuorukaisesta, joka haluaa vain kultaa ja kunniaa. Itserakkaasta, itsestään aivan liikoja kuvittelevasta nulikasta, joka on oppima monien kovien läksyjen jälkeen mitä sellaiset hömpötykset kuin toveruus ja veljeys tarkoittavat. Nulikasta, joka kasvaa mieheksi, joka löytää elämälleen uuden tarkoituksen. Ei tosin aivan sitä, mitä äiti pojastaan toivoi.

Edward Kenwayn tarinan alku jääköön vielä mysteeriksi. Mutta eräässä vaiheessa elämäänsä hän on lupaava nuori merimies, jonka pää vain sattuu leijumaan vielä aivan liian pilvissä. Edward saa kuitenkin tilaisuutensa, toisin kuin suurin osa tuon ajan merimiehistä, ja myöhemmin hän törmää myös assassiinien ja temppeliritarien ikuiseen sotaan, jota käydään myös Karibian paratiisissa. Edwardille assassiinien tavoitteilla ei ole merkitystä, mutta hän haistaa heissä astinlaudan korkeammalle. Auttamalla näitä rikkaita, omituisia hemmoja hän voi luoda uusia kontakteja, oppia uusia taitoja ja kahmia itselleen lisää kultaa. Lisää, lisää kaunista, kimaltelevaa kultaa. Ja sitä kautta valtaa, kunniaa, mainetta.

Assassiinit puolestaan näkevät Edwardissa potentiaalia johonkin suurempaan. Mutta matka sen täyttymykseen on erikoinen, etenkin kun sitä verrataan sarjan aiempien pelien tarinoihin. Kasvutarina tämäkin, mutta kovin, kovin merellinen – ja kun partnerina on Jackdawin kaltainen laiva, on se sitäkin erikoisempi. Jackdaw – puusta rakennettu merten kiitäjä, jolla on vähintään yhtä paljon persoonaa ja merkitystä kuin Edwardillakin. Sillä mitä olisi merimies ilman omaa laivaa?

Muutakin kuin merta

Vaikka Black Flag on ennen kaikkea meriseikkailu, on se silti vain osa peliä. Iso osa, toki, ja teemallisesti valtavan merkittävä. Ubisoftin tiimillä onkin ollut melkoinen urakka, kun he ovat tehneet uudenlaista Assassin’s Creediä, jossa yhdistetään perinteistä toimintaseikkailua merelliseen meininkiin. Ennakkopelaamisen perusteella on mahdotonta sanoa miten hyvin osuuksien määrällisessä tasapainottelussa on onnistuttu, mutta perinteisenkin meiningin ystäville tuntuisi löytyvän ihan riittävästi pelattavaa.

Toki olet liemessä, jos vihaat kaikkea mereen ja laivoihin liittyvää. Sori. Merijutut ovat pakollisia. Sinun ON seilattava. Joskus on myös meritaisteltava. Mutta pakollisten meriosioiden jälkeen voit keskittyä myös tehtävien suorittamiseen maalla ja seikkailemaan entisestään tuttuun tapaan. Karibialla on lukuisia tutkittavia kaupunkeja, saaria ja viidakoita, joissa pelaajan kelpaa temmeltää ja etsiä salaisuuksia. Ja tekemistä löytää niin maan päältä, meren pinnalta kuin sen altakin. On outoja, tutkittavia paikkoja. Salakuljettajien luolia ja tukikohtia. Uponneita laivoja saloineen ja autioille saarille kätkettyjä aarteita. On kalastamista, valaanmetsästystä ja metsästämistä niin omin käsin kuin aseillakin. Tekemistä siis piisaa ja suurimmasta osasta puuhia on pelaajille käytännön hyötyäkin, sillä niistä saa varastoon tarvikkeita ja raaka-aineita, joista voi edelleen valmistaa käyttökelpoisia tarvikkeita. Pelissä onkin aiempien osien tapaan monipuolinen ekonomiajärjestelmä niille, jotka tykkäävät koluta paikkoja, kahmia taskunsa täyteen roinaa ja väsäillä asioita.

Isommissa ja pienemmissä paikoissa touhuaminen ja tutkiminen on toisaalta tuttua, toisaalta ihastuttavan uudenlaista. Karibialaiset kaupungit kun ovat ihan omanlaisiaan paikkoja. Jotkut ovat lähinnä surkeita hökkelikyliä. Jotkin ovat ihan oikeita kaupunkeja, kunnolla rakennettuine taloineen, palatseineen ja linnoituksineen. Molemmissa on toki tarjolla tekemistä ja seikkailtavaa, sekä tutuilla tehtäväpohjilla että joillakin uusillakin. Assassiinien murhatehtäviä on tarjolla siitä eteenpäin, kun pelaaja vain pääsee osaksi organisaatiota. Varkaita voi jahdata, ihmisten taskuista voi pölliä pikkurahaa, järjestysvallan kanssa voi panna painiksi ja tietenkin kaupungeissa on paljon putsattavia aarrearkkuja.

Ja eihän tämä olisi Assassin’s Creed, jos pelaajaa ei houkuteltaisi kiipeilemään korkeisiin paikkoihin ja nauttimaan upeista maisemista. Niitä kannattaakin ihailla, sillä peliin on haettu hienolla tavalla sikäläistä värikkyyttä ja paikallishenkeä. Ihmiset, vaatteet, eläimet, luonto, rakennusten arkkitehtuuri, niissä riittää ihailtavaa enemmän kuin tosielämässä ehtisi yhdellä lomamatkalla tutkailemaan.

Etenkin Britannian hallinnassa oleva Havanan kaupunki, nykyisen Kuuban pääkaupunki, on mielenkiintoinen yhdistelmä paikallista tyyliä, espanjalaista arkkitehtuuria ja brittiläisten hallitsijoiden vahvaa näkyvyyttä kaupungin kaduilla.

Mutta onhan maailmassa paljon paikkoja, joihin pääsee vain laivalla, mutta ehkä senkin hammasta purren kestää, sillä matkustaminen ei vie aikaa mitenkään tuhottoman paljon. Karibiaa on tiivistetty sen verran, että alue kyllä näyttää ja tuntuu laajalta, mutta kun mastoihin levittää täydet purjeet ja päästää Jackdawin täyteen laukkaan, niin matkanteko kyllä luistaa. Ja hiljalleen alue aukeaa laajemminkin, fast travel -pisteineen, jolloin merivihaajat voivat skipata suurimman osan seilorihommista.

Ja oli miten oli, maailman mittakaava on sen verran pieni ja tekijät ovat sen verran oikoneet, että purjelaivalla pääsee nyt huolettomasti vastatuuleenkin, toisin kuin oikeassa elämässä.

Lisää Assassin’s Creed IV:stä artikkelin toisessa osassa.

Assassin’s Creed IV: Black Flag

Tekijä: Ubisoft

Julkaisija: Ubisoft

Tulossa: PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One, Wii U

Pelaajia: 1, 2-? (internetissä)

Pelin kotisivu: http://assassinscreed.ubi.com

Jukka O. Kauppinen

Lisää aiheesta

Assassin’s Creed III (PC, PS3, Xbox 360)

Assassin’s Creed III -tuplahaastattelu – aavoilta meriltä tehtäväsuunnittelun saloihin 

Assassin’s Creed IV Black Flag –haastattelu – Karibiaa tutkimassa (1+2) 

Assassins Creed Revelations (PC, PS3, Xbox 360)

Lue myös

Battlefield 4 – ”nyt voimme keskittyä sisältöön” (1+2)

Child of Light -ensikosketus – satumaisen kaunis seikkailu

Rebel Raiders on the High Seas (lautapeli)

Watch Dogs –haastattelu – hakkeriräiskintää tulevaisuuden Chicagossa